Siirron (!!!) jälkeen

Pääsimme siirtoon, Luojan kiitos.
Matkaan saimme 6-soluisen kolmosluokkaisen alkion, vähän hitaanpuoleinen, mutta siirtokelpoinen. Olisi kuulemma ollut pakastuskelpoinenkin, eli uskon, että ei se nyt ihan surkein mahdollinen ole. Ja se on meidän alkio. Meidän ainoa pikkuinen alkio <3 Voi  kunpa se viihtyisi minussa. Olen niin onnellinen, että emme jääneet tyhjin käsin, en tiedä, miten olisin selvinnyt siitä kaiken tämän jännittämisen jälkeen. Nyt saimme kuitenkin pikkuisen mahdollisuuden. Voi jospa voisi olla niin, että juuri tämä oli se meille tarkoitettu. Että kaikki tämä pelko ja jännitys ja suru ja hermoilu olisi ollut vain tätä pikkuista varten. Jaksa kiltti kasvaa ja pysy mukanamme.

Lääkäri kyseli tunnelmia. Kerroin, että olemme valtavan pettyneitä tähän hoitoon, ja että punktio oli selvästikin liian aikaisin. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että saimmehan me neljä kypsää solua, ja niiden lisäksi vielä kaksi kypsyi jälkeenpäin. Kerroin sitten, että labrasta oli epäilty, että ne eivät kuitenkaan olleet sitten tarpeeksi kypsiä, kun kerran vain yksi niistä kaikista hedelmöittyi, ja että tosiaan olen sitä mieltä, että punktio oli liian aikaisin. Johon hän muistutti, että itsehän halusimme punktion perjantaille. Ja ikävä kyllä se on totta. Syytän eniten meitä itseämme tästä koko fiaskosta. Alunperin olin sanonut hänelle, että Mies voi tarvittaessa lähteä matkalle vähän myöhemmin. Kuitenkin, ollessamme yhdessä seuraavalla ultrakäynnillä, lääkärin todettua, että punktio tulee aikaisintaan perjantaille, olimme kauhuissamme, koska maanantai olisi ollut paljon hankalampi järjestää. Ja lääkäri kertoi saaneensa vaikutelman, että perjantai on meille viimeinen mahdollinen päivä ja nosti annostusta sen mukaan. Eikä siitä kai voi häntä syyttää. Tosin kai hän olisi sanonut meille silloin, jos olisi ollut sitä mieltä, että ei oikeasti ole järkeä tehdä sitä vielä perjantaina???!!!! Jos en olisi ymmärtänyt hänen puheistaan, että perjantai on täysin mahdollinen ja ajateltavissa oleva päivä, en olisi sitä halunnut. Olemme tästä kaikesta järkyttyneitä, tämän piti olla meille kaikkein tärkeintä maailmassa, ja onnistuimmekohan nyt itse pilaamaan tämän kaiken!?! Ahdistaa :(((

Lisäksi on pyörinyt mielessä taannoinen radiosta kuulemani kertomus, olisiko ollut viime talvena, kun joku nainen kertoi tarinansa. Hän oli ollut miehensä kanssa lapsettomuushoidoissa, onnistumatta. Mies oli jättänyt hänet toisen naisen takia, ja saanut sitten tämän kanssa lapsia. Kun tämä kertoja oli sitten aikanaan taas puolestaan halunnut lapsia, ja mennyt hoitoihin, oli käynyt ilmi, että hänelle oli tullut ennenaikaiset vaihdevuodet aiempien hoitojen takia (?), eikä munasoluja enää tullut. Olen nyt sitten miettinyt ja murehtinut sitä, että loppuvatkohan munasolut sitten jossain vaiheessa, ja oliko katastrofaalista, että niitä meni nyt noin paljon hukkaan. Lääkäri sanoi joskus aiemmin, että ei näillä hoidoilla sillä tavalla tuhlaudu munasoluja, mutta voiko siihen luottaa!?

No, uskon edelleen, että tällä kaikella on tarkoitus, ja vielä meille hyvin käy.

Ja onneksi saimme tämän pienen toivonkipinän kuitenkin tänään kyytiin.
Samantien katsoin tietysti googlesta, ja kyllä joku on joskus tällaisellakin alkiolla onnistunut... kaikki on varmasti mahdollista.

Voi jos tämä voisi nyt kuitenkin olla se kerta ♥ ♥ ♥
Voi jos vain saisimme tästä huiman jännitysnäytelmän ja onnellisesti päättyvän tarinan kerrottavaksi joskus sitten...