Ennätystehdas

Täällä on viime öinä rikottu nukkumisennätyksiä. Pisin unipätkä on vähitellen venynyt sieltä 2-3 tunnin tienoilta pidemmäksi. Toissayönä poika nukkui yhden kuuden tunnin pätkän, minkä jälkeen söi ja nukkui kolmisen tuntia lisää. Ja sitten, viime yönä, koisasi isänsä kanssa siten, että nukkui 00:00-02:45, söi, ja - tadaa! - nukkui 03:00-09:45, eli 6h 45min! Onpa kyllä erittäin tervetullutta vaihtelua niihin aiempiin ilta- ja yöhulinoihin!!! Tänään en tosin itse saanut aamulla oikein nukuttua, kun tietty noin pitkä väli sai rinnat aika täysiksi, ja heräsin seitsemältä jo odottelemaan, koska hänen korkeutensa suvaitsee herätä ruokailemaan : )

Se on myöskin ihanaa, että kaveri on nukahtanut iltaisin suht iisisti. Olisikohan viikon aikana ollut yksi sellainen ilta, että piti koittaa nukuttamalla nukuttaa (= kanniskella, kanniskella, kanniskella...) 2,5 tunnin ajan kahteen saakka. Olen huomannut tehokkaimmaksi nukuttaa pikkuisen peittoonsa käärittynä, joko rinnalle tai syliin, ja nostaa sitten samassa peittokäärössä sänkyynsä. Yleensä yöllä herätessään on samassa käärössä, jossa kätevästi nostan hänet syömään, ja sitten takaisin sänkyyn.

Ja on ennätyksiä rikottu myös päivisin, eilen taisi tulla vaunuissa nukkumisen ennätys, kun pitkällä lenkillä alkaneet päiväunet venyivät 4,5 tunnin pituisiksi.

Tänään oli muuten ensimmäinen kestovaippakokeilumme. Jäi sitten myös ainakin viimeiseksi hetkeksi aikaa ; ) Vaippavuori masentaa, kun miettii minkä verran jätettä tulee jo pelkästään meidän vauvalta... pyörryttää ajatellakin koko vaippashow´ta noin laajemmin maapallon kannalta. Kertakäyttövaipoista tulee kyllä huono omatunto, ei voi mitään. Olemme siis haaveilleet kestojen käytöstä, ja nyt niitä kokeilimme, kun pojan tuotanto on vakiintunut kiinteämmän aineen osalta joka toinen päivä -rytmiin. Tänään se suuri hetki oli, ja koska on todennäköistä, että hetken aikaa tulee pelkkiä pissavaippoja, laitettiinpa sitten pojalle juhlallisesti pirteän vihreä kestovaippa. Tulos: tunnin torkut, ja kaikki olikin tullut samantien läpi sänkyyn asti : ( Poikamme pissaa kyllä aika paljon, joten epäilyttää, että näinköhän tarpeeksi imukykyistä vaippaa löytyy. Kokeilu päättyi hetkeksi tähän.

Ihanan leppoisaa tämä vauvanhoito on viime aikoina ollut, tuo nukkumisten helpottuminen on tehnyt kyllä ihmeitä. Ja ihanaa, että pikkuinen on niin usein hyvällä tuulella nykyään. Katselipa jo pari päivää sitten hetken Pikku Kakkosen piirrettyäkin sitterissä sillä välin, kun äitinsä suoritti vauvanvaateinventaarion. Sen seurauksena luovuttiin muuten jo monista, monista pieneksi jääneistä vaatteista, nyyh. Joitain ei oltu ehditty edes käyttää kertaakaan, joten en tiedä itkisinkö vai nauraisinko, kun tämän nykyisen käytössä olevan koon vaatteita näyttää olevan about tuplasti noihin pienempiin verrattuna... No, eipähän tarvitse kovin usein pestä pyykkiä, vaatteet riittävät kyllä ; ) Onneksi emme ole itse juurikaan ostaneet niitä, vaan saaneet sukulaisilta ja tuttavilta...

Tänään poitsulla on kylpyilta! : )
Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille!!! ♥

The best plan...

... is no plan at all.

Sen verran alan tästä vauvanhoidosta ymmärtää ; ) Kaikki muu tuntuukin olevan ihan avaruustiedettä. Kyllä ihme on, jos on kaksi samanlaista päivää putkeen ja hetkittäin sitä on aika hämmentynyt kaiken tämän äärellä.

Viikonloppuna muru nukkui taas isänsä kanssa kaksi yötä. Minä NAUTIN, ja tuntuu jo tänään, että tarpeeseen nuo levot tulivat, että jaksaa taas viikon, kun jo eilen illalla alkoi ihme nukutushulinat. Isänsä kanssa nukahti nätisti. Heräsi yöllä syömään, ja syönnin jälkeen Mies oli tökännyt vaavin sänkyyn, jossa oli hetken aikaa somasti jokellellut ja nukahtanut sitten. No, eipä äidin kanssa : ( Kauhea nukutusralli puoliltaöin, kaksi tuntia siihen lopulta meni. Hetkittäin kirkui ihan suoraa huutoa, eikä huolinut suuhunsa mitään (en siis epäillytkään nälkäiseksi, kun syönnistä ei ollut kovin kauaa aikaa). Sitten ihan yhtäkkiä lopetti huutamisen ja oli vähän uneliaan oloinen, joten laitoin sänkyynsä. Siinä sitten hetken pulisi jotain, imeskeli julmetusta maiskutuksesta päätellen nyrkkejään, ja nukahti itsekseen. Nukkui neljä tuntia, heräsi syömään, ja kun yritin syönnin jälkeen laittaa sänkyyn, alkoi joka kerta itku. Isänsä kanssa oli siis jäänyt sänkyyn itsekseen. Kokeilin monta kertaa, ja aina alkoi parku lähes samantien kun osui sänkyyn. En kyllä enää muista, miten lopulta nukahti, kanniskelinko vai tunginko tissiä suuhun, mutta nukahti sitten kuitenkin. Puolitoista tuntia meni siinä syötössä nukutuksineen. Tänään heräsi hyvällä tuulella, mutta sitä ei kauan kestänyt, ja aamupäivällä ei kelvannut mikään muu kuin kanniskelu tai hoitopöydällä seurustelu - siitä hän tykkää onneksi aina. Aika kiireesti lähdimme sitten vaunulenkille, ja niitä päiväunia nukkuu nyt sitten vieläkin.

Välillä on meininki ihan pähkähullun oloista, mutta onneksi tässä äitiyslomalla ollaan, ja kalenteri menoista tyhjä. Kyllä tämä zombiena haahuilu ainakin näin kotioloissa menee ; ) Kuten ihana palstaystäväni (ja nykyisin tuttu myös tosielämästä ;) ) totesi, kyllä tämä tuntuu olevan yhtä ongelmasta toiseen menemistä :D Eli onhan siinä puolensa, että vaiheet tulevat ja menevät. Ja kyllä sitä vaan sen voimalla jaksaa, kun on ihana vauva, ja saa seurata, miten pieni kehittyy päivä päivältä ♥ Poika on onneksi yhä useammin nauravainen, ja koko ajan seurustelevaisempi ja pidempiä aikoja hereillä. Tykkää ihan hirveästi katsoa itseään (ja meitä) peilistä : ) Ja tykkää pesulla käynnistä. Ja eilen bongasi lopulta omat nyrkkinsä, joita sitten silmät killissä katseli ♥

---
Tämän Bloggerin kanssa olen tapellut nyt kaksi päivää, ja perun kyllä puheeni siitä, että vika olisi ollut käyttäjässä. No ei kyllä varmasti ollut... Olen tehnyt kaiken koko ajan ihan samalla tavalla, ja tänään joku ihme tapahtui (en todellakaan tiedä, mitä...), ja sain tämän suunnilleen mieleisekseni. Vielä pitäisi hienosäätää leveyksiä ja sen sellaista, mutta en kyllä ihan vähään aikaan uskalla tähän koskea... saa luvan kelvata toistaiseksi näin. Lisäksi olisi ihanaa vaihdella pohjaa usein, kun tuolla shabbyblogsissa olisi niiiiin ihania pohjia, mutta vähän tämä sekoilu kyllä nosti kynnystä vaihtaa taustaa :D

Blogger-kiukkua!

En ymmärrä, mikä tätä Bloggeria vaivaa... Vaihtelee blogin taustoja itsekseen, ja vaikka syötän haluamani taustan koodin ihan samalla tavalla kuin ennenkin ja tallennan normaalisti, seuraavalla kerralla sisään kirjautuessani tausta on taas vaihtunut : ( Joko poistunut kokonaan, tai kuten tällä kerralla, tilalla on joku ihan muu tausta... AAAARRRRGGGHHHH. Onkohan multa mennyt jotain ohi...? No, perehdyn ongelmaan, kunhan aikaa on. Luppoaikaahan tässä on vaikka lampaat söis... ; )

2 kk mittarissa!

Nolottaa, miten on taas aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Päivät ovat rullanneet niin tasaisen vauhdikkaasti eteenpäin, että kirjoittaminen on vain jäänyt... ja todettakoon, että aiemmin päivämme ovat olleetkin sen verran täysiä, että aikaa – ainakaan pidempää yhtäjaksoista hetkeä – ei juurikaan ole edes liiennyt. Varsinkin ne päivät, jotka olen yksinäni pojan kanssa, jos miehellä on iltamenoa, ovat olleet aika tasarahoja, ja yhtään ylimääräistä aikaa ei ole jäänyt. Nyt rytmit ovat onneksi tulleet ainakin päivän osalta tutuiksi (yöt ovat suurimmaksi osaksi edelleen arvoitus...), ja pidempien iltapäivän päiväunien aikaan olisi ainakin mahdollista kirjoitella. Lisäksi poika on alkanut viihtyä pidempiä aikoja itsekseenkin, eli tilaisuuksia kirjoittamiseen olisi kyllä tarjoutunut aiempaa enemmän. Äiti ei vain oikein malta antaa pojan hengailla vaan itsekseen ; ) Nautin niin kovasti tästä uudesta, seurustelevasta vaiheesta : )

Pitkä tauko kirjoittamisessa kuitenkin kostautuu nyt, kun on vaikeuksia päättää, mistä kuulumisten päivittämisen aloittaisi... ja muistaa, mihin olen jäänyt. Edelleenkin olen miettinyt blogin jatkoa, kun en oikein osaa päättää, kirjaisinko tapahtumiamme tänne, että voisin niitä myöhemmin lukea (no joo, vähän outo näkökulma näin vähäisellä kirjoittamisella... heh), vai kirjoittelisinko sen sijaan ihan vain yksityistä päiväkirjaa, niin voisin kirjoitella muistiin myös henkilökohtaisempia juttuja. Tuntuu, että sen verran vauvanhoidossa on ollut toistaiseksi puuhaa, että kovin moneen paikkaan en jaksaisi, ja aina ehtisikään, ajatuksiani kirjoitella... No, toistaiseksi nyt päivittelen tätä blogia, jospa onnistuisi vähän ripeämpään tahtiin jatkossa.

Eilen tuli tasan 2 kuukautta mittariin, ja olimme neuvolassa. Se olikin ryhmäneuvola, eli meitä oli siellä muutama äiti vauvoineen. Juttelimme tunnelmista vauvantulon jälkeen, ja lisäksi kaikki kävivät omalla neuvolatädillään mittoja ottamassa. Meidän kirpun strategiset mitat olivat eilen 4875g/57,5cm, eli vieläkään ei mennyt viisi kiloa rikki...! Hienosti ja tasaisesti kasvaa kuitenkin omalla käyrällään ♥ Lisäksi hän on viime aikoina (parin viime viikon aikana) alkanut seurustelemaan ihan hirmuisesti, ja on äidille ja isille (ja näköjään neuvolantädillekin) yhtä hymyä ja naurua. IHANAA ♥ Tämä vauvanhoito saikin ihan eri ulottuvuuden nyt, kun vuorovaikutusta alkaa olla enemmän... ja uskomatonta, mutta hetkittäin jo surettaa, miten nopeasti meidän pikkuinen poika alkaakin kasvaa : )

Uniasioissa tapahtui yllättävä käänne viime viikon torstaina. Ilmeisesti poitsu oli lukenut samat opukset kuin äitinsä, ja tiesi, että suurimmat itkuisuudet ajoittuvat 6-8 viikon ikään... Viime perjantaina tuli nimittäin tasan 8 viikkoa täyteen, ja edeltävänä yönä tapahtui ihmeitä. Poika nukahti omaan sänkyynsä, ja nukkui 3-4 tunnin jaksoja!!! Tähän asti ongelmana on siis ollut se, että hän ei ole nukahtanut juurikaan muualle, kuin tissi suussa (no toisinaan kyllä isän turvalliseen syliin, välillä nopeammin, välillä taas hitaaaaammin...), ja olen nukkunut vauva vieressäni. Hän on herkkäuninen, ja lisäksi on torkahdellut rinnalle, eli on syönyt vain pikkuisen, nukahtanut, ja herännyt sitten heti tunnin-kahden päästä uudelleen joko nälkään, tai sitten havahtunut minun liikkumiseeni.

No, heti kun hän ensi kertaa nukahti omaan sänkyynsä (tai sitten syliini, josta vein hänet sänkyynsä), kaikki helpottui! Heräsi tosiaan 3-4 tunnin välein, vaihdoimme vaipan (pakko, yölläkin, sillä pissaa tulee PALJON ja märkä vaippa aiheuttaa ähisemistä, eikä uni tule millään), minkä jälkeen hän söi reippaasti ja pontevasti puolisen tuntia, ja sitten nukahti joko rinnalle, tai sitten kanniskelin hetken. Ja takaisin omaan sänkyyn nukkumaan. Oi autuutta, minäkin olen saanut nukkua ensinnäkin pidempiä pätkiä, ja toisekseen mukavassa asennossa, ilman, että pitää varoa pienintäkin liikettä, ettei vauva (jota juuri on tunnin-kaksi yrittänyt nukuttaa...) vain herää. Ja tietysti aina silloin, kun ei missään nimessä saisi liikahtaa, alkaa kutittaa selästä tai jostain muualta, että olisi pakko liikahtaa. Tai tulee hirveä vessahätä... Nyt vauvakin vaikuttaa olevan tyytyväisempi, kun on nukkunut kunnolla! Kunpa vain tätä vaihetta kestäisi pitkään... viime yö olikin jo vähän levottomampi taas, hui! Kaikki kun sanovat, että koko ajan tulee erilaisia vaiheita, ja aina kun juuri ehtii tottua johonkin, se jo samantien muuttuukin...

Lisäksi isä nukkui pojan kanssa viime viikonloppuna molemmat yöt, mikä oli aivan taivaallista luksusta. Nyt onkin ihan uudestisyntynyt olo! Ja nyt pirteämpänä olen kyllä ihmetellyt, että miten ihmeessä sitä tunnin välein heräämistä onki jaksanut...!? Aika rankkaa on kieltämättä ollut.

Syömisasiat ovat helpottaneet myös. Iltaitkut ovat vähentyneet, eli mahavaivoja ei tunnu juurikaan enää olevan. Suurin itkun aiheuttaja taitaa nykyään olla (tietysti ajoittaisen ruuan pyytämisen lisäksi) väsymys, kun monesti taistelee kovasti jonkin aikaa unta vastaan. Mutta siis syömisasiassa tunnumme löytäneen oman tapamme. Hän syö edelleen suurimmaksi osaksi rintaa, mutta saa lisäksi korviketta 2-3dl päivässä. Illat olisivat hurjan itkuisia ilman tuota korviketta, olen yrittänyt kyllä pitää koko ajan illalla rinnalla, mutta maitoa ei vain enää loppupäivästä taida riittää. Tästä en ole murhetta ottanut, vaan olemme iloisesti antaneet korviketta illalla, ja toisinaan myös yöllä. Useimmiten yön selviän kuitenkin pelkällä imetyksellä. Ja noiden öiden jälkeen, jotka isä nukkui poitsun kanssa, rinnat olivatkin jo niin täydet, että huhheijaa... Sain pumpattua aamulla heidän heräämistään odotellessani vaivattomasti desin (!!!), mikä on paljon siihen nähden, että aiempi ennätykseni oli 30ml yhteensä molemmista rinnoista. Eli ilmeisesti rintamaidonkin määrä on kasvanut tässä pojan kasvaessa mukavasti, hieno homma!

Ihanaa, kun tämä alkaa tuntua jo paljon leppoisammalta. Nyt, kun pahin väsymys on toistaiseksi voitettu, olen miettinyt samaa, jota Alice blogissaan, eli vauvan kanssa oleminen – niin ihanaa ja palkitsevaa kuin se onkin – tuntuu toisinaan vähän yksinäiseltä. Varsinkin niinä päivinä, kun mies on pois pitkään. Ja olipa tässä taannoin parin yön työmatkallakin, eli sain tilaisuuden ihan perusteellisesti selvittää, miltä tuntui olla pari päivää ihan yksinhuoltajana. Nostan muuten hattua heille, ei ole varmasti helppoa...!!! Itsellä kun on ihan kädet täynnä, vaikka saakin iltaisin ja viikonloppuisin toisen käsiparin avuksi. Tuota yksinäisyyttä olen torjunut järjestämällä muutamalle päivälle viikossa jotain menoa, mammakavereiden tapaamista tai kaupoissa käymistä. Ja tekee kyllä tosi hyvää päästä välillä ihmisten ilmoille! Lisäksi poika nukkuu kaukalossa ja vaunuissa niin autuaasti (nukkuu niissä AINA 3-4h, liikuttiinpa sitten tai ei), eli olen onnistunut loistavasti kahvittelemaan ja pyörimään kaupoissa ; ) Tosin poika on kyllä nukkunut joillain vauvatreffeillä onnensa ohi, kun on vedellyt sikeitä lähes koko tapaamisen ajan, hih.

Tällaista tänne – pitäkää peukkuja, että tämä meininki jatkuu ; )