28.9.2011

Onko onnen määrä vakio?

Entä onnettomuuden...?

Olen miettinyt sitä, voiko elämässä koskaan olla KAIKKI hyvin. Ainakaan pitkää yhtenäistä ajanjaksoa? Meillä on kaikki muu hyvin, vain se rakkauden hedelmä puuttuu.

Olen ajatellut elämääni taaksepäin ja tajunnut, että koskaan kaikki ei ole ollut yhtä aikaa erinomaisesti. Minulla oli levoton lapsuus, ja omalle äidilleni ei äidin rooli oikein istunut. Tai se on varmaan väärin sanottu, äidin rooli sinänsä olisi istunut, mutta oman elämän elämisen tarve oli voimakkaampi. Kotonamme ei ollut sellaista, millaista soisin lapsiperheessä olevan. Minulla oli kuitenkin ihania ystäviä, ja rakastin koulua ja kirjojen lukemista. Myöhemmin sain onneksi elää aivan ihanan nuoruuden.

Sitten aikuisempana koskaan ei ollut kaikki yhtä aikaa hyvin parisuhteessa ja työelämässä. Lopulta pääsin unelmieni työhön, josta olin aina haaveillut, mutta parisuhteessa ei ollut hyvä olla, ja lopulta sitä ei ollut ollenkaan. Työni osoittautui juuri sellaiseksi, kuin ajattelinkin, ja osaan todellakin arvostaa sitä, että saan olla työssä, jota rakastan, niin pitkään olin tyytymätön. Sitä varjostaa nykyisin vain se, että tämä yrityksemme on tärkeämpää kuin mikään muu, ja useimmiten töissä ollessa ajatukset ovat muualla. Sille ei kuitenkaan voi mitään, tämä menee kaiken muun edelle. Nyt siis kaikki muut osa-alueet elämässä ovat  kunnossa, tämä lisääntymisongelma on ainoa merkittävä ongelmamme.

Voiko siis olla mahdollista, että onnistumme, ja siitä huolimatta kaikki muukin pysyy hyvänä ja onnellisena?

Haluan uskoa niin. Ja uskonkin.

2 kommenttia:

  1. Ihan on samoja mietteitä täälläkin...Mutta uskotaan ja luotetaan kuitenkin siihen,että meidänkin vuoro olisi vielä olla onnellisia myös tämän lapsettomuuden tiimoilta.Ehkäpä sinulla jo ennemmin,kuin huomaatkaan <3 Pidän peukkuja ja toivon,toivon,toivon...

    VastaaPoista
  2. Mulla oli näitä samoja ajatuksia silloin kun oltiin vielä hoidoissa. Kaikki muu oli niin hemmetin hyvin ja oltiin niin onnellisia kaikilta muilta osin. Ja osattiin vielä jopa arvostaa sitä mitä meillä oli.. Se pieni juttu puuttui. Kunnes saimme sen ja se on edelleen mukanamme ♥ Siitä hetkestä lähtien kun tajusimme hoidon onnistuneen, olemme olleet kaikinpuolin onnemme huipulla. Mutta nyt vielä...

    Saimme todella hyvään hintaan ostettua todella hyvän omakotitalon, siitä talosta oli muutkin tehneet ihan pyyntihinnan verran olevia tarjouksia, kuten mekin. Sanoin miehelle että ei voi olla meillä enää niin paljon onnea että me sitä saataisiin. Mehän olemme jo saaneet "liikaa"!! Ei ole ollut tapana että meillä menee asiat hyvin! Mutta niin vain kävi! Asunnon myyjät valitsivat meidät, halusivat myydä sen juuri meille! Arpapeliä, mutta me voitimme sen(kin)!

    Samaan aikaan samoilla raskausviikoilla olevalle tuttavalleni selvisi rakenneultrassa, että pieni on menehtynyt! :( Kysyin mieheltä että miten se ei tapahtunutkaan meille?? Meillehän noin pitäisi käydä...

    Ja samaan aikaan työkaverini sai lapsenlapsen joka on vakavasti sairas, lähetetty hoitoon helsinkiin. He elävät päivän kerrallaan :( Heille oli paljastunut jo rakenneultrassa että pienellä tulee olemaan vaikeuksia synnyttyään... Mutta meidän rakenneultrassa oli kaikki hyvin :/ Sitäkin ihmettelin miehelle.

    Kaikki paska on aina sattunut meille!!!! Onko meidän onnemme oikeasti kääntynyt ja miten vaan voi mennä meillä kaikki nyt niin hyvin että saamme näin kauan olla onnemme kukkuloilla???

    (tulipas pitkästi!! Ja ehkä välillä hiukan asian vierestäkin)

    VastaaPoista