... nimittäin herttaisen ja toiveikkaan tunnetilan romahtaminen.
Suhteellisen yllättävä odotusuutinen lähipiiristä. Ystäväpariskunnalle tulee vauva. Epäilen, että tämä pikkukakkonen on kauan toivottu ja olen iloinen heidän puolestaan - hieno uutinen! En vain mahda mitään sille tunteelle, että meidän kannaltamme tämä taitaa osaltaan kuitenkin kasvattaa sitä todennäköisyyttä, että juuri me kuulumme siihen prosenttiin joka ei onnistu. Hoidoillakaan. Siihen kahteenkymmeneen prosenttiin. Se on paljon se. Huolettaa.
Tunnelma: Ranteet auki ja pää edellä kaivoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti