Tämä piinailun alku on ihanaa, kun juuri tällä hetkellä kaikki on vielä mahdollista. Voisinko pysäyttää ajankulun ja jäädä tähän? En uskalla edes ajatellakaan jossain kaukana tulevaisuudessa odottavaa testipäivää. Juuri nyt kaikki on vielä mahdollista. Menkkaoireet eivät vielä tässä vaiheessa tarkoita mitään. Alakertaa jomottelee menkkamaisesti ja yritän ajatella sen johtuvan lugeista. Tai sitten tämä vain on tuomittu epäonnistumaan. Tietystikin googlasin taas, niinkuin jokaikisessä kierrossa ja hoidossa tähänkin asti, ne samat sivut ja keskustelut, joissa julistetaan, että menkkaoireethan olivat juuri SE oire, joka paljasti onnistumisen. Ja miten niin monella on ollut juuri siinä plussakierrossa varma tunne epäonnistumisesta.
Ihan tulevaa varten jo lueskelin noita valmiiksi, en vielä ole luopunut toivosta kuitenkaan. Ärsyttää vaan, kun nuo jomottelut vievät kuitenkin pikkuisen terää haaveilulta. Koko ajan takaraivossa jyskyttää, että älä ole hullu ja kuvittele onnistuvasi, samalla tavalla tässä käy kuin kaikkina aiempinakin kertoina. Huokaus... Miksi ei voisi olla vaikkapa viikon ajan ilman MITÄÄN tuntemuksia??!! Ja nauttia suloisesta oireettomuudesta ja herttaisesta haaveilusta. Kyllä sitä ehtisi sitten piinailun lopussakin pudota takas maanpinnalle.
Voi pikkuinen palleroinen toivonkipinä, jaksa kasvaa, etsi itsellesi paikka ja tarraa lujasti kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti