7.10.2012

1 kk!

Tänään poikamme on kuukauden vanha! En voi ymmärtää, miten aika on kulunut näin nopeasti, huh.

Ja nyt oli meidän kirppu kasvanut mukavasti : ) Perjantain neuvolassa (ikää 4 viikkoa) mitat olivat 4065g/53cm, eli viikossa painoa oli tullut 290g, mikä on hyvin! Kylläpä ilahdutti mieltä! Olemme pääsääntöisesti antaneet korviketta max 200ml päivässä, eli kuulemma voi päätellä, että rintamaitoa tulee mukavasti, kun oli kasvanut noin hyvin.
Kuukauden ikäiset syövät kuulemma n. 500-600ml päivässä, eli voidaan sanoa, että pikkuinen on pääasiassa rintamaidolla. Se helpotti. Ja mielestäni poika on imenytkin viime aikoina vähän pontevammin. Kunpa vain päästäisiin kokonaan tuosta korvikkeesta eroon, tai ainakin tarvittaisiin sitä vain silloin, kun pojat joutuvat (harvoin) jäämään keskenään kotiin.

Iltaitkuja on ollut edelleen, tosin toiset illat ovat helpompia kuin toiset. Välillä epäilyttää, johtuisiko se kuitenkin vain liiasta väsymyksestä, mutta toisinaan itkukohtaukset ovat kuitenkin melko koliikkityyppisiä. Voi olla, että vika on korvikkeessa, voi olla, että syytä (ainakaan mitään korjattavissa olevaa) ei löydy. Olemme yrittäneet kokeilla eri korvikkeita, mutta kaikki tuntuvat olevan samanlaisia, ainoastaan yksi järkyttävä fiasko matkan varrella on koettu... Nutrilon Omneo ei nimittäin ollut meidän juttumme. Samantien kun poika söi sitä satsin, alkoi hirmuinen kirkuminen, joka kesti puoli tuntia ja päättyi äkkinukahtamiseen. Tuon Omneon pitäisi vielä soveltua kaikille vatsavaivaisille...  No eipä sopinut meille! Siitä tuli vielä vuorokauden ummetus itkuineen (tähän saakka liki jokaisessa vaipassa on ollut kakkaa, joten tuo oli tosi dramaattinen muutos), joka onneksi meni ohi neuvolantädin suosittelemalla apteekin mallasuutteella! Suosittelen lämpimästi!

Noiden iltaitkujen vuoksikin haluaisin eroon korvikkeesta, niin ei tarvitsisi miettiä, vaikuttavatko ne asiaan. Riittäisi vain, että pohdin omia syömisiäni... Haasteellista koittaa miettiä syytä noihin kohtauksiin, kun on niin monta mahdollista vaikuttavaa tekijää.

Yöt ovat vielä todella katkonaisia, myönnettävä on, että kadehdin heitä, joiden vauvat nukkuvat pitkiä pätkiä. Hän siis ei itke öisin, vaan nukkuu nukahdettuaan (heräillen välillä usein syömään) yhteentoista asti aamupäivällä - kunnon teinipojan rytmi siis jo...! ; ) Ja muuten samanlainen rytmi kuin vanhemmillaan, mekin valvomme iltaisin aina puoleenyöhön, ja nukumme pitkään, hassua! Ehkäpä hänen unille menonsa aikaistuu sitten kun yösyönnit harvenevat?!? Kuuluisikohan lasten mennä aikaisin nukkumaan...?! Sitten kyllä varmaan heräävätkin aikaisin, hmm. Tietysti olisi helppoa elellä tällaisessa rytmissä, mutta toki ongelmia tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun joskus menee hoitoon. Sitä en kuitenkaan murehdi vielä, ollaan minun puolestani ihan missä rytmissä vaan ainakin tuonne puolen vuoden ikään asti, kunhan kaikki ovat tyytyväisiä. Tai siis vauva on tyytyväinen... Onnellinen vauva = onnelliset vanhemmat, heh ; )

Mutta siis vaikka varsinainen yöuniaika on pitkä, hän herää syömään usein, yleensä 1,5-2,5 tunnin välein. Silloin hän ei itke, vaan ähisten ja puhisten työntyy pitkänkin matkan päästä kainalooni, heiluttaen innokkaana käsiään : ) Se tuntuu aina niin liikuttavalta ♥ Asetan hänet aina syönnin jälkeen jonkun matkan päähän itsestäni nukkumaan, että saisin itsekin edes jonkunlaisessa kohtalaisen mukavassa asennossa nukuttua, mutta aina nälän yllättäessä hän äheltää itsensä salamannopeasti kainalooni - hassua : )

Koska olen ollut niin väsynyt, olemme parina yönä kokeilleet sellaista, että minä olen mennyt nukkumaan itsekseni eri kerrokseen, ja pojat ovat jääneet keskenään. Siitäpä ei ole tullut oikein mitään, ikävä kyllä... Hän herää syömään, ja syö kyllä korvikkeen, mutta ei nukahda siihen, toisin kuin rinnalle, vaan alkaa sen sijaan huutaa, ja sitä riittää sitten tuntitolkulla niin kauan, kuin Mies pystyy kuuntelemaan. Eikä sitä jaksa kovin pitkään kuunnella, kun tietää, että se loppuu samantien, kun poika pääsee rinnalleni : / En kyllä halua kiusata pikkuista enää yhtään, eli toivon, että yösyöntien harventuessa tilanne paranee itsestään...

Harmittaa kyllä, että olen noiden pätkäöiden vuoksi niin väsynyt, että se vähän verottaa näistä päivistämme nauttimista: päivät meillä ovat nimittäin hurjan leppoisia ja kivoja! Hän on yleensä tyytyväinen koko päivän ajan, ja nukkuu yhdet tai kahdet pidemmät unet. Ja on toistaiseksi matkustanut edelleen sekä autossa, että vaunuissa, kuin enkeli, eli hänen kanssaan on helppo liikkua. No, varmaan nuo yötkin ajan kanssa helpottavat, siihen asti mennään näin.

Onneksi tuo maailman rakkain yksikuukautinen auttaa jaksamaan ♥

1.10.2012

Rytmit hukassa...

... vaikka ymmärtääkseni harvalla kolmiviikkoisella mitään rytmiä onkaan.

Täällä siis vaippa-arki asettuu hiljalleen uomiinsa. Päivä päivältä on helpompaa, vaikka ei tätä erityisen vaikeaksi ole voinutkaan sanoa. Väsymystä on se sijaan riittänyt. Ja kaoottiselta tämä on kuitenkin näin alussa tuntunut, mutta se mielestäni helpottaa koko ajan. Edelleen on kuitenkin PALJON niitä hetkiä, kun en kerta kaikkiaan käsitä, mitä pikkuinen on vailla.

Viimeisinä kolmena iltana poika on itkenyt n. klo 22-02 aikoihin parin tunnin ajan, hetkittäin suoraa huutoa. En oikein tiedä, onko hän nälkäinen; olemme varmistelleet vielä korvikkeella, mutta vasta sellaisen ajan kuluttua, että siinä vaiheessa hän on varmasti ollut jo yliväsynytkin. Rinnalla hän viihtyisi koko ajan (lukuunottamatta niitä yliväsyneitä hetkiä, kun vain vatkaa hermostuneena päätään, eikä jaksa keskittyä imemiseen), se tuntuu olevan ainoa paikka, jossa takuuvarmasti rauhoittuu. Pääsääntöisesti hän on rauhallinen, ja itkee vain kun on vailla jotain, nuo kaikki runsasitkuiset hetket sijoittuvat ilta-aikaan. Maitoa tulee ilmeisesti kohtalaisesti, mutta annamme edelleen lisäksi korviketta. Jos haluaisin vähentää korviketta, ja siis lisätä imetystä, pojan pitäisi olla rinnalla varmaan lähes koko ajan. Hän ei kuitenkaan tunnu jaksavan imeä enää kovin pitkän ajan kuluttua, vaan torkahtelee ja torkahtelee rinnalle : / Hankala yhtälö! Ja yllättävän paljon nyt sitten kuitenkin murehdin tuota imetysasiaa, vaikka olinkin päättänyt toisin. Harmittaa kyllä, että maitoa ei tule niin reilusti, että se pelkästään tuntuisi riittävän : (

Mietimme myös, voisivatko nuo iltaitkut johtua antibioottikuuristani (ilmeisesti sain rintatulehduksen, yhtenä iltana nousi nopeasti kuume, toinen rinta punoitti hieman, ja tulehdusarvot olivat hyvin lievästi koholla), joka monesti aiheuttaa vauvoille mahavaivoja, mutta luulisi, että vaikeaa oloa olisi silloin myös päivisin!? Annamme hänelle kuitenkin rela-tippoja tuon kuurin ajan. Ärsyttää muutenkin koko kuuri, kun ilmeisesti tulehdus olisi sitten kuitenkin voinut mennä ohi ilmankin. Itse inhoan kaikkia ylimääräisiä lääkkeitä. Lisäksi olen muutenkin huolissani vauvan vastustuskyvystä ja bakteerikannasta, kun on kerran sektiovauva, eikä ihan pelkällä rintamaidolla. Huoh!

Kasvua oli joka tapauksessa tullut vaadittava määrä. Syntymäpaino on saavutettu ja ohitettu, ja neuvolassa viime perjantaina 3 viikon iässä mitat olivat 3755g/52cm (syntymämitat siis 3680g/50cm). Kuulemma riittää, mutta korvikkeen antoa jatketaan edelleen. Neuvolassa kaikki oli muutenkin hienosti, ja poika sai erityismaininnan siitä, miten kiinnostuneena jo tarkkailee ympäristöään. Lisäksi hän on kannatellut päätään tosi hienosti jo ihan alusta asti. Oma hemoglobiinini oli muuten parin viikon päästä sektiosta 150, eli rautalisää en tarvitse ; )

Väsymystä siis riittää, ja paljon, enkä oikein edelleenkään ole saanut nukuttua päivisin. Poika nukkuu yhden tai kaksi muutaman tunnin pätkää päivän mittaan, eli siis 2-4h, ja muuten vain torkahtelee. Noistakin toisen pätkän yleensä vain siinä tapauksessa, että lähdetään silloin jonnekin autolla tai vaunuilla, joihin takuuvarmasti nukahtaa. Tänään kävimme heti aamupäivällä vaunulenkillä, ja siitä lähtien on nukkunut, nyt 2,5h. Tämä hetki on siis päivästä ainoa, jolloin ennätän käydä pesulla, syödä ja pukeutua. Muuten ne omat hetket ovat todella lyhyitä, eli pitää valita tyyliin mennäkö vessaan vai keittääkö kuppi kahvia... Yleensä tuostakin ajasta menee aluksi jonkin aikaa ihan akuutteihin hommiin: tuttipullojen pesemiseen, jälkien siivoiluun (yleensä poika pissaa joka aamu hoitoalustalle) jne. Siinä vaiheessa, kun olen tehnyt pakolliset hommat, ja mahdollisesti syönyt, alkaisi itselläni olla sellainen olo, että uni maistuisi taas, mutta siinä vaiheessa vauva sitten alkaa heräillä...

Väsymyksestä huolimatta tämä arki on ihanaa, ja rakastan poikaa yli kaiken. Häntä on ihanaa helliä ja hoitaa! Ihania ovat myös ne hetket, kun hän alkaa innokkaasti syömään, ja heiluttelee hyväntuulisesti päätään rintaani vasten velmun ja hymyilevän näköisenä : ) Oih, en jaksaisi millään odottaa niitä oikeita hymyjä!!!