Meidän piltin normipäivä

Taidanpa muiden bloggaajien innoittamana kertoa meidän juniorimme normipäivästä. Tämänhetkisestä normipäivästä; ainoa pysyvä asia tässä vauvanhoidossa kun tuntuu olevan muutos ; )

Poika herää joskus kuuden aikaan, samoin äiti. Yleensä poika taitaa herätä siksi, että minä käyn vessassa, mikä on ärsyttävää. Herään, huomaan, että on vessahätä ja tiedän, että jos nousen, poika alkaa havahtua. Jos taas en nouse, en pysty nukkumaan... Suo siellä, vetelä täällä -tilanne. Yleensä alistun ja nousen vessaan. Poika alkaa liikehtiä, ja hetken päästä alkaa iloinen jokeltelu. Minä torkun sitä kuunnellessani (uskoakseni poitsukin torkahtelee aina hetkittäin) ja lopullisesti heräämme 7:30-8:00. Otan hänet aina ensin joksikin aikaa viereeni pötköttelemään. Meillä ei ole toivoakaan siitä, että torkkuisimme vielä yhdessä somasti, hän vain potkii ja kiljahtelee riemuissaan.

Sitten menemme alakertaan, ja jos vaipassa on vain pissaa, poika saa touhuta leikkimatolla sen aikaa, kun minä juon rauhassa kupin teetä (kakkavaippa käytäisi vaihtamassa samantien). Aiemmin menimme heti seuraavaksi aamupesulle, mutta olemme muuttaneet käytäntöä syömisen takia. Ensinnäkin se on turkasen sotkuista puuhaa, joten ei olisi mitään mieltä peseytyä ensin. Toisekseen poika syö paljon rauhallisemmin, jos nälkä ei ennätä saada kovin suuria mittasuhteita. Hän syö puuron, ja lisäksi marja- tai hedelmäsosetta. Juomaksi sekä maitoa, että vettä, määrät vaihtelevat. Sitten pesulle, siis pestään naama, leuanalus, kädet ja alakerta (korvantaukset putsaan yleensä kosteilla vanulapuilla). Varsinkin leuanaluksen pesu naurattaa poikaa aina hurjasti. Sitten rasvataan sen verran kuin tarvitsee, ja vaihdetaan vaippa. Pestään hampaat, otetaan D-vitamiini, ja puetaan. Sitten poika saa leikkiä taas matolla, ja minä hyppään välillä hänen seurakseen, ja välillä tietokoneen ääreen kahvikupillista hörppimään. Kymmenen aikaan poitsu saa sen verran maitoa, kuin vielä jaksaa juoda, ja menee ekoille unilleen vaunuihin. Useimmiten vien samalla koiran lenkille. Sen jälkeen äidillä on vapaata aikaa, toisinaan olen touhukkaampi, toisinaan laiskottelen.

Poika herää 13:30-14:00. Hän syö lounaan, jotain "tuhdimpaa" soseruokaa, ja usein jälkkäriksi hedelmäsosetta. Juomaksi taas vettä ja maitoa. Sen jälkeen vaipanvaihto (tai tarvittaessa jo ennen ruokailua), ja sitten vapaata oleskelua... siis leikkimatolla leikkimistä yksin ja yhdessä, lastenlaulujen laulamista, ja sen sellaista. Aina kun juniori muuten näkee koiramme (eli hyvin usein), hän huutaa iloisesti: "Heiiii!" ♥ 

Neljän aikaan poika väsyy, saa taas sen verran maitoa kuin haluaa juoda, ja menee toisille unille. Herää seitsemän aikoihin, minkä jälkeen taas vaihdetaan vaippa ja syödään. Jälleen tuhdimpaa sosetta, ja jälkkäriksi jotain kevyempää. Sitten touhutaan jotain, ja 20-21 välillä käydään iltapuuhissa: pesu, rasvaus (öljyäminen), vaipanvaihto, yökkäri päälle, hampaiden harjaus. Iltapuuhat hoitaa yleensä Mies, hän kun ei saa päivällä olla pojan kanssa. (Viikonloppuisin meillä on muuten usein ihan pelkästään isin hoitopäiviä.) Iltapuuhat ovat hauskoja, sillä poika on usein ihan hysteerisellä naurutuulella hoitopöydällä! Sitten vanhemmat katselevat yleensä telkkaria, ja poika touhuaa leikkimatolla vieressä. Kun alkaa väsyä, saa iltavellin, ja sen jälkeen viedään sänkyyn. Kysyin neuvolassa, että olisiko pakko harjata hampaat vasta vellin jälkeen, kun tämä meidän järjestys tuntuisi toimivan niin hyvin, ja sanottiin, että järkeä saa käyttää. Jossain vaiheessa sitten vaihdamme hampaidenpesun vellin jälkeen tapahtuvaksi. (Kuulemma imetys olisi eri, äidinmaito olisi haitallisempaa hampaille.)

Poitsu menee siis sänkyyn klo 22 aikoihin, ja nykyisin on nukahtanut melko pian. Olemme jättäneet mobilen soittamaan musiikkia, ja usein ei ensimmäinen setti ehdi loppua, kun poika on jo unessa. Joskus on jouduttu laittamaan vielä toinen setti. Poika nukkuu tuonne aamuun asti yhtä soittoa, tosin joskus on poikkeuksia. Viime yönä liikehti jossain vaiheessa siihen malliin, että kävin laittamassa tutin takaisin suuhun, sitten jatkoi uniaan. Kerrottakoon muuten, että tässä kun tätä kirjoitan, poika järsii vieressäni lattialla keinutuolin jalkaa! Koiralta meillä on tuolin- ja pöydänjalat säästyneet, mutta pojalta eivät...

Poika muuten oppi pärisyttämään suutaan pari päivää sitten (onneksi vasta ruokailun jälkimainigeissa, menu kun sisälsi mustikkasosetta...) ja yöllähän niitä tärkeitä opittuja taitoja käydään läpi. Eilen aamulla heräsin kuudelta, ja poika alkoi liikehtiä. Sitten hetken hiljaisuus, jonka jälkeen pimeydessä kuului: "Brbrbrbrbrbrbrbrbrbrbrbrbrbrbrb..."! Nauratti.

Kuva täältä.

PS. Seuraavan hoidon suunnittelukäynti on nyt takana. Kovin kauan ei tarvitse odottaa, mutta siitä ehkä enemmän sitten tuonnempana ; )

Kuulumispäivitys

Pitää taas (liian) pitkästä aikaa päivittää pikkuisen kuulumisia. Ei varmaan siitäkään syystä ole tullut inspiraatiota kirjoitella, kun elämä on rullannut eteenpäin ilman mitään sen kummallisempia juttuja.

Pojalle on tullut näkyviin nyt kolmas hammas, kahden jo olemassa olevan "rivin" jatkoksi, ne ovat aika soma näky! Olemme harjanneet hampaita lasten hammastahnan kanssa aamuin illoin, ja poitsu tuntuu tykkäävän siitä kovasti. Ruuista alas menevät edelleen lähes kaikki, jotkut (harvat) aiheuttavat vähän vastaanhangoittelua. Esim. kuningatarmarjasose ei kuulu suosikkeihin, ja vettä hörpätessään pieni ruokailija useimmiten irvistää suurieleisesti :D Jos nälkä on kova, soseensyönti on liian hidasta, ja poika huitoo kiukkuisena. Siihen auttaa, jos juo alkuun reippaasti maitoa - kun pahin nälkä on taltutettu, jaksaa keskittyä soseenkin syöntiin. Liharuuat ovat pojan ehdottomia lemppareita, ja hedelmistä tykkää myös. Eilen annoimme lopultakin (ei vain olla muistettu ostaa aiemmin...) ekaa kertaa maisteltavaksi maissinaksuja, ja sepäs vasta oli koomista seurattavaa! Välillä tuijotti meitä hölmistyneenä roikuttaen naksua huuliensa välissä, välillä taas tarkasteli kädessään pitämäänsä naksua kulmat kurtussa. Onneksi kaikki käsiin eksyvä kuitenkin päätyy myös suuhun, helppoa tuo sormiruokailuun tutustuttaminen...

Poika ryömii eteenpäin kovaa vauhtia, hetkeksikään ei voi jättää vahtimatta. Tietysti eniten kiinnostavat kaikki ei-niin-toivotut jutut: sähköjohdot, lattialle pudonneet kukkien lehdet (ai miten niin voitaisi imuroida vähän useammin), koiran luut, hutera (sirotekoinen) jalkalamppu... Ja tuota uteliaisuutta riittää kyllä! Lisäksi poitsu on jo jonkin aikaa treenaillut konttausasentoa, mutta ei vielä juurikaan siinä etene, nytkyttelee vain itseään edestakaisin. Toistaiseksi juniori on jaksanut tuota ryömimishommaa ihmeen kärsivällisesti niin, että ryömii jonnekin kiinnostavaan paikkaan, äiti nostaa ilmaan ja palauttaa lähtöpaikkaan, ryömii taas tuonne samaan paikkaan, josta äiti palauttaa... loputtomiin!

Kävimme muuten tässä taannoin neuvolassa, ylimääräisellä neuvolalääkärikäynnillä. Syy tähän oli vinonmuotoinen pää, jota halusimme näyttää. Pää on ollut alusta asti vähän vino, tai siis takaraivo, ja pienempänä poika nukkuikin aina pää oikealle kääntyneenä. On kyllä aina kääntänyt päätään yhtä vaivattomasti molempiin suuntiin, ja muutenkin käyttää molempia puoliaan yhtä vahvasti. Harmittaa, että emme joskus pari kuukautta sitten tajunneet kääntää sänkyä eri suuntaan, kun vauva kääntää kasvonsa yleensä siihen suuntaan, jossa vanhemmat nukkuvat. Nyt lääkärikäynnin jälkeen käänsimme sängyn, ja poika rupesi heti nukkumaan pää vasemmalle, eli meihin päin käännettynä. No, aiemmin siis oli neuvolassa puhetta, että tarkkailemme päätä, ja että tuon takaraivon vinouden pitäisi vähentyä, kun poika viettää vähemmän aikaansa makuullaan, ja enemmän pää pystyssä. Mielestämme muutosta ei kuitenkaan ollut tapahtunut, joten käytimme poikaa näytillä. (Halusimme siis sulkea pois vaaran, että toinen puoli luutuisi ennenaikaisesti.) Kaikki näyttää kuitenkin onneksi olevan hienosti. Pää kasvaa tasaisesti, samoin kuin poika muutenkin. Lisäksi hän on motorisesti erittäin hyvin kehittynyt, tarkkaavainen ja virkeä. Pää on muutenkin ihan hyvännäköinen; kuulemma jos toinen puoli luutuisi, toisella puolella olisi yleensä jotain pullistumaa havaittavissa, ja kehityskin väistämättä viivästyisi. Olen kuitenkin iloinen, että piipahdimme siellä, jatkossa riittääkin sitten ihan normaali neuvolaseuranta.

Neuvolakäynnin mitat olivat 7295g/65,6cm, ja kasvu siis edelleen tasaista.

Kerrottakoon lopuksi myös, että poika on nukkunut nyt puolentoista viikon ajan heräämättä öisin kertaakaan syömään! Nukkuu yleensä klo 22-07:30.

Iloista viikkoa täältä toivottelemme itse kullekin!

Edit. Niin, kävimmehän tänään myös kaikki (siis minä, Mies, juniori ja koira - kissa jätettiin kotimieheksi) nauttimassa kevätauringosta yhteisellä kävelylenkillä. Olikin muuten ensimmäinen kunnon kevätpäivä tälle vuodelle! Poika matkasi Miehen kanssa kantorepussa, ja vissiin tykkäsi kovasti, hän vain poikkeuksetta nukahtaa reppuun aina. Vielä kertaakaan ei ole onnistunut kävely poika repussa ilman, että uni olisi tullut, mutta mikäpä siinä!

Edit 2. (Jokohan nyt olisin muistanut kaiken, josta oli aikomus kirjoitella...)
Kierto on muuten (ainakin toistaiseksi) palautunut, joten varasimmepa ajan suunnittelukäynnille seuraavaa hoitoa varten...!!! Emme halua aikailla yhtään, joten laitetaan pyörät pyörimään näin kevään kunniaksi... Mieli on iloinen, mutta silti: Hui! ; )

5kk-neuvola ja muuta pulinaa

Kävimme männä viikolla viisikuukautisneuvolassa. Pojallamme on valtava ruokahalu, mikä näkyi painonnousussa siten, että hurjaan liikkumisvauhtiin nähden kasvua oli tullut mukavasti. Nyt mitat olivat 6900g/64,5cm. Neuvolantädin mukaan paino lähentelee nyt keskikäyrää suhteessa pituuteen. (Lienen muuten varmaan vähän yksinkertainen, mutta mulle ei kyllä ihan kaikki ne käyrät avaudu, joita siellä aina vilautellaan :D ) Poika liikkuu edelleen siis kovasti, itselleni tulee aina välillä mieleen se "Suomalaiset, maailman nopein kansa" -tv-mainos. Ryömiminen on jo melko sujuvaa (ja poika on UTELIAS, ja ryömii määrätietoisesti kiinnostavia kohteita kohti), kääntyminen tapahtuu silmänräpäyksessä. Vaipanvaihdosta hoitopöydällä on tullut kohtuullisen haasteellista, kun poika kääntyy mahalleen lähes samantien, kun selkä koskettaa tasoa. Neuvolantäti katseli pojan touhuja ja naureskeli, että mahtavat isi ja äiti olla helisemässä, kun koittavat syöttää pientä. Neuvolakortissa lukee seuraavaa: "Oppinut ryömimään ja liikkuu jo vilkkaasti. Aurinkoisesti seurustelee. Istuu selkä suorassa. Varaa topakasti jalkoihin."

Poika sai nyt toisen rotarokotteensa, ja tällä kertaa selvittiin vähemmillä kärsimyksillä. Annoin 3 tunnin päästä rokotteesta Panadolin, ja illalla nukkumaan mennessä Mies laittoi toisen (tietysti hän kakkasi vähän sen jälkeen, joten lorautimme pienen tilkan nestemäistä Panadolia vielä perään). Ilman itkuja selvittiin, mutta selvästi aavistuksen kärttyisempi ja väsyneempi poika on ollut. Yötkin ovat olleet levottomia, mutta se alkoi jo vähän ennen rokotetta. Yhden yön heräili tunnin välein... En tiedä mikä oli ongelma, mutta siihen malliin se sängyssä kohkasi, ja on muutenkin kaikkea järsinyt, että lisää hampaita yhden suusta jo löytyvän kaveriksi lienee tulossa. Muutoin unipätkät ovat viime öinä olleet paria kolmea tuntia, pisimmillään jossain välissä muutaman tunnin putkia. Onneksi taas (kuten yleensä aina viikonloppuisin) viime yön Mies nukkui juniorin kanssa, ja itse sain nauttia kunnon unista.

Poikaan on tähän asti uponnut kaikki ruoka, ja useimmiten siihen tahtiin, kun vain on ehditty suuhun kauhoa. Toisinaan nauraa syödessään ääneen lusikallisten välillä : ) Ruuista ollaan kokeiltu paljon kaikkea: maissi-, riisi-, peruna-porkkanavellejä, nyt viiden kuukauden tultua täyteen myös neljän viljan velliä. Lisäksi eri puuroja, ja soseista mm. kukkakaali-, maissi-, kasvis-, ja eri hedelmäsoseita. Äidin tekemänä on saanut kukkakaali-parsakaalisosetta. Aion ruveta tekemään enemmän ruokia itse, nyt kun soseen syönnissä on alkuun päästy.

Nyttemmin on kuitenkin löytynyt yksi ruoka, josta hän ei niin paljon välitä: neljän viljan puuro. Ensireaktio oli siitä erittäin hämmentynyt ("WTF!!??? Mitä mun suuhuni laitetaan?!?"). Pari ekaa puuronsyöntikertaa meni vähän pelleilyksi, sitten kokeilin sotkea siihen mukaan hedelmäsosetta, ja se auttoi - yhdessä samanaikaisesti laulettujen laulujen kanssa! Niin kauan kuin lauloin, syöminen jatkui, ja aina jos lopetin, alkoi kitinä... Sitä piti ottaa kyllä ihan videollekin.

Jotkut laulut (esim. pojan suuresti rakastama Pienen pieni veturi) ovat kuitenkin niin hauskoja, että syöminen vain tahtoo unohtua, kun naurattaa niin kovasti. Tuo nauraminen on muuten niin hellyyttävää hörähtelyä, että sydän sulaa. Omalla maailman kauneimpien äänien ranking-listallani tuo oman lapsen nauru on kyllä kirkkaasti ykkössijalla ♥ Onneksi saamme kuulla sitä paljon! Vaarilla on saari on muuten myös erityisen hauska laulu, mutta aikaansaa sen verran maltillisen reaktion, että syöminen onnistuu sen tahdissa. Muista tärkeistä lauluista mainittakoon Kukkurukuu, jota isi on pojalle viheltänyt ja laulanut, yhdessä Laulun oravasta kanssa. Makeasti oravainen - yksi omista laulusuosikeistani, joka saa aina tipan linssiin, tässä ehkä koskettavin kuulemani tulkinta Miesten vuoro -elokuvasta. En pysty silmät kuivina katsomaan.

Ruokailusta puheenollen, imetys on sitten loppunut. Iso NYYH!!!!! Alun hankaluuksien jälkeen se on ollut ihanaa - meidän yhteinen juttu - ja kyllä sitä tuleekin ikävä. Itkuhan siitä tuli, kun se päättyi, ja ihan hirveä haikeus - tuo rakas pikkuinen ei koskaan enää ole rinnallani. Oli niin ihanaa, kun se tuhisi siinä ruokailemassa ♥  Maidon tulo romahti parin viime viikon aikana, ja lopulta imetin kunnolla ehkä kerran päivässä. Ja havahduin siihen, että vaikka olin ollut imettämättä pitkään, rinnat eivät enää tuntuneet lainkaan täysiltä. Poikakaan ei tuntunut saavan irti kuin tilkkasen. Luovuin siitä sitten melko suosiolla, vaikka missään nimessä en olisi halunnutkaan lopettaa jos maito vain olisi riittänyt. Tilanteen nyt vain ollessa tämä, löydän asiasta kuitenkin omalta kannaltani kaksi hyvää puolta: voin ruveta kunnolla hankkiutumaan jäljellä olevasta mahasta eroon, ja voimme ruveta piakkoin toden teolla yrittämään pikkusisarusta.

Molly oli kommenteissa kysäissyt tuosta mainitsemastani kantorepusta, ja itseänikin aihe askarruttaa sen verran, että piti oikein kirjoittaa siitä pidemmästikin... Olen nimittäin miettinyt samaa: minkä verran pakkasta vauvan naama kestää!?? Itse suojasin lumisateessa vauvan kasvoja omalla kädelläni, ja en uskaltaisi varmaan viedä kantorepussa lenkille muuten kuin lauhalla säällä. Olisiko niin, että jos omiin kasvoihin tuntuu yhtään kylmältä, on liian kylmää myös vauvalle...? (Taidanpa mennä googlailemaan tämän postauksen kirjoitettuani... hih.) Olen kokeillut reppua ulkona vain muutaman kerran. Kerran syksyllä kun oli vielä lämmintä, ja muutaman kerran talvella, kun on ollut lauhaa. Syksyllä poika oli puettu samoin kuin muutenkin olisin ulos pukenut, ja itselläni oli päällä paksusti (neulepaita ja fleecetakki), sitten otin vielä varuiksi ohuen tuulitakin päällemme, se ulottui siis meidän molempien ympäri. Talvella olen pukenut hänet ohueen toppapukuun, ja laittanut päähän kunnon toppapipon, ja olemme olleet yhteisen toppatakin sisässä. Miehen takki, siihen ollaan pojan kanssa mahduttu. Yritin myös sellaista, että puin pojalle kunnon toppapuvun (se äitiyspakkauksessa tullut), mutta siinä puvussa ei mahtunut yhteenkään kantorepuistamme (meille on kertynyt niitä kolme... huokaus tätä tavaramäärää!). Oli muuten vauvanhoidon tähtihetkiä se yritys, kun olin pukenut itseni jo valmiiksi, kun aloin ähertää poikaa reppuun... Ärsyyntyneisyyttähän siitä seurasi - sekä äidin, että pojan ; )

Tämä viikko sisälsi muuten aivan ihanan äidin hemmottelupäivän: pääsin kampaajalle ja hierontaan, aah! Olin saanut Mieheltä synttärilahjaksi synnytyksenjälkeisen hieronnan, ja pääsin sen lopulta lunastamaan, paikkana Organic Spirit Helsingissä. Suosittelen lämpimästi, hieronta oli aivan taivaallinen! Tuo päivä oli pisin aika, jonka olen ollut pojan luota pois, yhteensä 7 tuntia. Isi teki töitä kotona, ja poika nukkuu niin pitkiä päiväunia edelleen (viime päivinä nukkunut 4+3 tunnin unet päivällä...), että taisi olla niin, että hän sai tehtyä pojan kanssa kahden ollessaan enemmän töitä, kuin jos minä olisin ollut kotona pulisemassa ja keskeyttämässä...!

Tulipas pitkästi asiaa (näinköhän kukaan jaksaa näin pitkää postausta edes kahlata läpi...), tämä siitä seuraa, kun ei päivittele kuulumisia tarpeeksi usein. Jälleen kerran yritän parantaa tapani...!