1.9.2011

Naisia hermoromahduksen partaalla

... eli korjaus edelliseen postaukseen: ei tästä päivästä tainnut tulla sen parempi.

Aivan järkyttäviä huonotuulisuuspuuskia tulee vaan edelleen!!! En oikeastaan voi sanoa, että olisin masentunut, vaan sen sijaan tulee ihan järkkyjä raivokohtauksia, huh. Saan kyllä pidettyä kiukun sisälläni, mutta sisuksissa sitten kiehuu sitäkin enemmän. Tosi ahdistavaa... Toivon tän johtuvan niistä tulossa olevista menkoista, sillä eipä tunnu kovin hilpeältä ajatus, että tällaista olis niin kauan kuin sumuja kestää. Osanottoni läheisille siinä tapauksessa. Varsinaista aihetta kiukunpuuskiin ei ole ollut, mutta vaikka kuinka koittaa muistuttaa itseään, että suuttumus voi johtua pelkästään lääkkeistä, itse aihe tuntuu kuitenkin juuri siinä hetkessä todelliselta. Vasta joskus jälkeenpäin sen sitten tajuaa, että ei nyt mitään varsinaista syytä ollutkaan. Mutta miten sen saisi itsensä tajuamaan juuri silloin, kun joku asia juuri sillä hetkellä vain tuntuu pahalta?

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä muru! Vaikka syyt ehkä onkin toiset, niin tiedän niin ton tunteen, ku ahdistaa ja raivostuttaa aivan järjettömästi. Ja täytyy myöntää, että en ollenkaan aina oo saanu pidettyä sitä kiukkua sisälläni..

    VastaaPoista
  2. No en mäkään, mutta en onneks ole tuntemattomille menny vielä raivoamaan, vaikka mieli olis tehnytkin :D Miesrukalle oon kyllä kiukutellu...
    Kiitos kulta!!! Kyllähän mä onneks tiedän, että tää menee vielä ohikin...

    VastaaPoista