Tänään menossa rv 12+5, eli 13. viikko on huomenna täynnä. Vatsa on ruvennut kasvamaan, ja ostin pari kivaa äitiysvaatetta. Aion ottaa kaiken ilon irti tästä onnestamme ja minun puolestani raskaus saa näkyä koko maailmalle heti kun on näkyäkseen. Normaalit vaatteeni eivät olekaan enää toviin mahtuneet päälle, siis ainakaan alaosat, eli olipas ihanaa saada parit kivat housut - olen jo monta viikkoa kulkenut parissa, kolmessa hameessa, jotka ovat olleet ainoat päälle mahtuvat alaosat. Olen edelleen hämmentynyt ja kiitollinen tästä kaikesta. En voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olen kun elämämme nyt yhtäkkiä muuttuikin tällaiseksi. Alan ymmärtää erään tunnetun henkilön kuvausta siitä, kuinka ennen mustavalkoinen maailma on nyt saanut värit ;)
Raskaana olo tuntuu ihmeen luontevalta. Olemme kertoneet nyt kaikille läheisimmillemme, ja kaikki ovat olleet puolestamme ikionnellisia. Suurin osa on sanonut odottaneensa ja toivoneensa meiltä näitä uutisia, ja miettineensä kovasti mitä meille kuuluu. Eivät ole kuulemma tohtineet kysellä mitään. Siitäkin olen iloinen, että lähipiiriimme kuuluu huomaavaisia ja hienotunteisia ihmisiä. Niille, joiden tiedän toivoneen meille tätä onnea, on ollut ihanaa kertoa asiasta. Edelleenkin olisin varovainen puhumaan asiasta suuremmissa porukoissa, joissa en kaikkien tarinoita tuntisi. Tuntosarveni ovat heti koholla muiden reaktioihin. Esimerkiksi panin merkille erään suvun kautta tutun ihmisen reaktion; jotenkin tuntui, että hän katsoi ehkä vaimoaan erityisen pitkään uutisemme kuultuaan. Heti huolestuttaa kun tietää, että kaikille tällaisten uutisten kuuleminen ei suinkaan ole iloinen asia. Yritin olla asiasta luontevasti hissukseen ihan vain kaiken varalta, vaikka en tiedä onko asia heillä edes millään tavalla ajankohtainen.
Minulla on voimakas tunne siitä, että kaikki menee hyvin. Toivon olevani oikeassa. Ainakin aion iloita tästä reippain mielin, ja murehtia vasta sitten jos jotain murehdittavaa tulee. Niin kauan olemme tätä tilannetta odottaneet, että en halua jälkeenpäin joutua harmittelemaan, että olisi vain pitänyt silloin uskaltaa riemuita asiasta. Ihmeen hyvin olemme tässä onnistuneetkin, suunnitelmat tulevasta ovat ihan päivittäisissä puheissa rohkeasti läsnä. Mitään hankintoja emme ole tehneet yhteensä viittä suloista bodya lukuunottamatta. Ajatuksen tasolla olemme kuitenkin vauhdilla valmistautumassa tulevaan. Ajattelin uskaltaa tehdä ostoksia vauvaa varten rakenneultran jälkeen, eikä meidän kovin paljon tarvitse edes ostaa kun saamme ilmeisesti niin paljon kaikkea valmiina. Taidamme sen sijaan panostaa lastenhuoneen sisustamiseen :)
Ostimme taannoin kotidopplerin, mutta ihme kyllä olemme malttaneet olla juurikaan käyttämättä sitä. Olen saanut sydänäänet kuulumaan joitakin kertoja, mutta pikkuinen menee heti karkuun, ja yleensä en kuule niitä enää uudelleen. Emme halua turhaan kiusata pikkuista (ainakin ultraajamme sanoi, että kaikki vauvat aina menevät doppleria karkuun, hän kun kuunteli ultran lisäksi sydänäänet myös dopplerilla mainittuamme, että emme koskaan ole kuulleet ääniä, vain nähneet sykkeen ruudulla), ja koska oloni on näin levollinen, aiomme kuunnella vasta sitten, jos alkaa kovin paljon hermostuttaa. Pitää vain malttaa odottaa liikkeiden tuntemista, se on sitten varmasti järkevämpi ja pienokaisystävällisempi tapa kuulostella onko vauvalla kaikki hyvin.
Kerrottakoon muuten oireista sen verran, että niitä ei edelleenkään ole ollut. Olen siinä suhteessa onnekas. Kätilö kyllä ultratessaan totesikin, että onhan se reilua, että joku asia tällä taipaleellamme menee helposti ;) Nälän ja väsymyksen lisäksi ainoa raskauden aiheuttama vaiva on silloin tällöin riesaksi ilmaantuva, erittäin epämiellyttävä päänsärky. Onneksi niitä päiviä ei kuitenkaan ole ollut kuin muutama. Olonkin puolesta olen siis saanut nauttia tästä raskaudestamme jo nyt täysillä.
Ihanaa, että elämä on nyt toistaiseksi tällaista ♥
Raskaana olo tuntuu ihmeen luontevalta. Olemme kertoneet nyt kaikille läheisimmillemme, ja kaikki ovat olleet puolestamme ikionnellisia. Suurin osa on sanonut odottaneensa ja toivoneensa meiltä näitä uutisia, ja miettineensä kovasti mitä meille kuuluu. Eivät ole kuulemma tohtineet kysellä mitään. Siitäkin olen iloinen, että lähipiiriimme kuuluu huomaavaisia ja hienotunteisia ihmisiä. Niille, joiden tiedän toivoneen meille tätä onnea, on ollut ihanaa kertoa asiasta. Edelleenkin olisin varovainen puhumaan asiasta suuremmissa porukoissa, joissa en kaikkien tarinoita tuntisi. Tuntosarveni ovat heti koholla muiden reaktioihin. Esimerkiksi panin merkille erään suvun kautta tutun ihmisen reaktion; jotenkin tuntui, että hän katsoi ehkä vaimoaan erityisen pitkään uutisemme kuultuaan. Heti huolestuttaa kun tietää, että kaikille tällaisten uutisten kuuleminen ei suinkaan ole iloinen asia. Yritin olla asiasta luontevasti hissukseen ihan vain kaiken varalta, vaikka en tiedä onko asia heillä edes millään tavalla ajankohtainen.
Minulla on voimakas tunne siitä, että kaikki menee hyvin. Toivon olevani oikeassa. Ainakin aion iloita tästä reippain mielin, ja murehtia vasta sitten jos jotain murehdittavaa tulee. Niin kauan olemme tätä tilannetta odottaneet, että en halua jälkeenpäin joutua harmittelemaan, että olisi vain pitänyt silloin uskaltaa riemuita asiasta. Ihmeen hyvin olemme tässä onnistuneetkin, suunnitelmat tulevasta ovat ihan päivittäisissä puheissa rohkeasti läsnä. Mitään hankintoja emme ole tehneet yhteensä viittä suloista bodya lukuunottamatta. Ajatuksen tasolla olemme kuitenkin vauhdilla valmistautumassa tulevaan. Ajattelin uskaltaa tehdä ostoksia vauvaa varten rakenneultran jälkeen, eikä meidän kovin paljon tarvitse edes ostaa kun saamme ilmeisesti niin paljon kaikkea valmiina. Taidamme sen sijaan panostaa lastenhuoneen sisustamiseen :)
Ostimme taannoin kotidopplerin, mutta ihme kyllä olemme malttaneet olla juurikaan käyttämättä sitä. Olen saanut sydänäänet kuulumaan joitakin kertoja, mutta pikkuinen menee heti karkuun, ja yleensä en kuule niitä enää uudelleen. Emme halua turhaan kiusata pikkuista (ainakin ultraajamme sanoi, että kaikki vauvat aina menevät doppleria karkuun, hän kun kuunteli ultran lisäksi sydänäänet myös dopplerilla mainittuamme, että emme koskaan ole kuulleet ääniä, vain nähneet sykkeen ruudulla), ja koska oloni on näin levollinen, aiomme kuunnella vasta sitten, jos alkaa kovin paljon hermostuttaa. Pitää vain malttaa odottaa liikkeiden tuntemista, se on sitten varmasti järkevämpi ja pienokaisystävällisempi tapa kuulostella onko vauvalla kaikki hyvin.
Kerrottakoon muuten oireista sen verran, että niitä ei edelleenkään ole ollut. Olen siinä suhteessa onnekas. Kätilö kyllä ultratessaan totesikin, että onhan se reilua, että joku asia tällä taipaleellamme menee helposti ;) Nälän ja väsymyksen lisäksi ainoa raskauden aiheuttama vaiva on silloin tällöin riesaksi ilmaantuva, erittäin epämiellyttävä päänsärky. Onneksi niitä päiviä ei kuitenkaan ole ollut kuin muutama. Olonkin puolesta olen siis saanut nauttia tästä raskaudestamme jo nyt täysillä.
Ihanaa, että elämä on nyt toistaiseksi tällaista ♥
