Nyt se sitten alkoi. Huolehtiminen.
Muutaman päivän olin aivan auvoinen ja ekstaasissa, mutta eilen alkoivat kaikki ajatukset poukkoilemaan päässä. Varmasti on normaalia hermoilla, varsinkin ennen ensimmäistä ultraa, mutta että näin kovasti...?! Huoleen ei ole varsinaisesti mitään syytä. Ei ole minkäänlaista vuotoa, ei myöskään minkäänlaisia kipuja. Ei tosin ole vieläkään mitään oireitakaan, se päänsärkykin osoittautui vain yhden päivän jutuksi.
Olo on hyvä, samoin fiilis. Edelleen on sellainen olo, että tuolla masussa on rauhallista ja kaikki kunnossa. Silti huolettaa! Aloin pelkäämään tuulimunaraskauden mahdollisuutta... keskenmenosta puhumattakaan. Mitenkähän todennäköinen sekin tuulimuna on??? Keskenmeno tulee keskimäärin yhdessä raskaudessa kymmenestä, joten sen huolen onnistuin onneksi vähän pienentämään ajattelemalla, että siis kuitenkin yhdeksän kymmenestä raskaudesta sujuu hyvin! Mutta tuo tuulimuna... Ja sitä ei voi tietää ennen kuin vasta sitten ultrassa :( Olen pohtinut sitä hCG-arvoa, joka oli pp11 103, ja pähkäillyt, onko se hyvä vai ei... Paljon on löytynyt vertailupohjaa netistä, huh. Ilmeisesti se on kuitenkin hyvä. Olen kuitenkin kahden vaiheilla haluaisinko käydä vielä uudelleen verikokeessa toteamassa, että arvo nousee niin kuin pitääkin...! Vai ostaisiko lisää testejä ja analysoisi plussaviivojen vahvuutta...?
Hulluako??!!
Luulen että se pitkä tie jonka olemme kulkeneet, ne pettymyksen tunteet ja takaiskut, lyövät nyt leimansa tähän aikaan. Että ei uskalla heti luottaa ja vain uskoa, että kaikki menee hyvin (no, toisaalta ei kai kukaan raskaan oleva uskalla...?).
Lisäksi ahdistaa, kun tuntuu, että suurimmalla osalla lapsettomuustaustaisista vauvautuneista on taustalla ainakin yksi suurempi vastoinkäyminen, tuulimuna, kohdunulkoinen, keskenmeno tai muu surullinen tapahtuma :( Että voitaisiinko me mitenkään saada tämä yksi murunen nyt heti ensimmäisestä plussasta syliin asti...?! Toisaalta, ehkä juuri heillä on ollut suuri tarve purkaa kokemuksiaan, ja siitä syystä olen törmännut paljon juuri sellaisiin tarinoihin?
Taitaa se äidin huoli lapsesta alkaa heti kun elämä on saatettu alulle. Ihan lamaannun ajatuksesta, että emme saisikaan pitää juuri tätä. Olen kuitenkin kiitollinen ja onnellinen siitä, että olemme päässeet tähän asti, ja suunnattoman toiveikas. Kaikki voi kuitenkin sujua hyvin. Voi anna kaiken sujua hyvin...!!!
Muutaman päivän olin aivan auvoinen ja ekstaasissa, mutta eilen alkoivat kaikki ajatukset poukkoilemaan päässä. Varmasti on normaalia hermoilla, varsinkin ennen ensimmäistä ultraa, mutta että näin kovasti...?! Huoleen ei ole varsinaisesti mitään syytä. Ei ole minkäänlaista vuotoa, ei myöskään minkäänlaisia kipuja. Ei tosin ole vieläkään mitään oireitakaan, se päänsärkykin osoittautui vain yhden päivän jutuksi.
Olo on hyvä, samoin fiilis. Edelleen on sellainen olo, että tuolla masussa on rauhallista ja kaikki kunnossa. Silti huolettaa! Aloin pelkäämään tuulimunaraskauden mahdollisuutta... keskenmenosta puhumattakaan. Mitenkähän todennäköinen sekin tuulimuna on??? Keskenmeno tulee keskimäärin yhdessä raskaudessa kymmenestä, joten sen huolen onnistuin onneksi vähän pienentämään ajattelemalla, että siis kuitenkin yhdeksän kymmenestä raskaudesta sujuu hyvin! Mutta tuo tuulimuna... Ja sitä ei voi tietää ennen kuin vasta sitten ultrassa :( Olen pohtinut sitä hCG-arvoa, joka oli pp11 103, ja pähkäillyt, onko se hyvä vai ei... Paljon on löytynyt vertailupohjaa netistä, huh. Ilmeisesti se on kuitenkin hyvä. Olen kuitenkin kahden vaiheilla haluaisinko käydä vielä uudelleen verikokeessa toteamassa, että arvo nousee niin kuin pitääkin...! Vai ostaisiko lisää testejä ja analysoisi plussaviivojen vahvuutta...?
Hulluako??!!
Luulen että se pitkä tie jonka olemme kulkeneet, ne pettymyksen tunteet ja takaiskut, lyövät nyt leimansa tähän aikaan. Että ei uskalla heti luottaa ja vain uskoa, että kaikki menee hyvin (no, toisaalta ei kai kukaan raskaan oleva uskalla...?).
Lisäksi ahdistaa, kun tuntuu, että suurimmalla osalla lapsettomuustaustaisista vauvautuneista on taustalla ainakin yksi suurempi vastoinkäyminen, tuulimuna, kohdunulkoinen, keskenmeno tai muu surullinen tapahtuma :( Että voitaisiinko me mitenkään saada tämä yksi murunen nyt heti ensimmäisestä plussasta syliin asti...?! Toisaalta, ehkä juuri heillä on ollut suuri tarve purkaa kokemuksiaan, ja siitä syystä olen törmännut paljon juuri sellaisiin tarinoihin?
Taitaa se äidin huoli lapsesta alkaa heti kun elämä on saatettu alulle. Ihan lamaannun ajatuksesta, että emme saisikaan pitää juuri tätä. Olen kuitenkin kiitollinen ja onnellinen siitä, että olemme päässeet tähän asti, ja suunnattoman toiveikas. Kaikki voi kuitenkin sujua hyvin. Voi anna kaiken sujua hyvin...!!!
tsemppiä muru!! Sinusta on kasvamassa äiti kovaa kyytiä :)
VastaaPoistaHuolehtiminen on ihan normaalia,usko pois :) Mutta elä ihmeessä tee noita testejä liian pitkään, niistä voit kuule saada melkein sydänkohtauksen ( Niinkun hyvin tiedät ;) ) Ihanaa tää kyl on, et se plussa teille vihdoinkin annettiin, mä vaan oon kokoajan siitä ihan hurjan onnellinen <3
VastaaPoista