Täällä pikkuhiljaa opetellaan elämää vauvan kanssa, ihmeen luontevalta se kyllä tuntuu!
Tänään kävin pienen kanssa ekan kerran neuvolassa. Kaikki oli hyvin, oli tullut lisää sekä painoa, pituutta, että päänympärystä, mutta painoa olisi saanut tulla vähän enemmänkin. Huomenna tulee kuluneeksi kaksi viikkoa syntymästä, ja syntymäpainosta uupui vielä 60g. Imetys on käynnistynyt ihan mukavan tuntuisesti, maitoa ei tule hurjasti, mutta periaatteessa sen pitäisi riittää. Hetkittäin sitä ihan valuu, ja etenkin silloin kun poika on ruokailemassa - näköjään se vauva on paras heruttaja... Pumppaamalla olen syötön yhteydessä saanut toisesta rinnasta kolmisenkymmentä ml maitoa, mikä ei ole mitenkään hirveästi. Lisäksi poika syö pääsääntöisesti pontevasti ja ote on hieno, mutta toisinaan unohtuu vain hengailemaan rinnalle, se kun tuntuu olevan ainoa satavarma paikka jossa rauhoittuu. Päätimmekin neuvolantädin kanssa, että annetaan viikon ajan lisäksi tilkkanen korviketta joka päivä, esim. 2 x 30ml, ja katsotaan miltä paino näyttää viikon päästä. Harmittaa vähän, mutta pääasia, että vauva kasvaa! Enkä usko, että lisäsyötöt ovat ratkaisu, sen verran paljon hän nytkin jo roikkuu rinnalla, varsinkin yö- ja ilta-aikaan. Murhetta en suostu tuosta asiasta kuitenkaan ottamaan, mielestäni se on kaikista mahdollisista ongelmista pienimmästä päästä.
Nyt olemme kokeilleet sekä vaunuttelua, että autoilua, ja ilokseni sain todeta, että molemmat toimivat tehokkaana nuijanukutuksena, ainakin toistaiseksi. Ensimmäisellä automatkallamme hän huusi lämpöpuvun puettuani pää punaisena (ja on muuten ruvennut kirkumaan varsin pontevasti, jos asiat eivät mene oman mielen mukaan; samalla hetkellä kun ongelma korjataan, hän hiljenee kuin taikaiskusta) asettaessani häntä turvakaukaloon. Ja naps vain! Samantien kun auto liikahti, hän vaipui uneen. Piti oikein nousta peruuttamisen jälkeen tarkistamaan, onko kaikki kunnossa. Tänään hän nukkui koko neuvolareissun ajan, heräsi vain kulmat kurtussa kitisemään siksi aikaa, kun revittiin vaatteet pois, punnittiin ja mitattiin. Voi, kun olisi jatkossakin noin helppo matkustaja! Meiltä kun ei pääse mihinkään ilman autoa, ja vaunuissakin olisi hyvä viihtyä, että saadaan ulkoilutettua koiraa yhdessä päivittäin, eikä Miehen tarvitsisi lähteä viemään sitä heti töistä palattuaan lenkille.
Muuten poika tuntuu olevan aika keskivertotapaus. Pääasiassa tyytyväinen, mutta levottomiakin jaksoja on. Öistä joka toinen on rauhallinen, ja joka toinen levoton, viime yö lukeutui viimeksi mainittuihin... Hän ei juurikaan itkenyt, mutta ei asettunutkaan oikein kunnolla, ähisi, hihkui, heilutti käsiään, ja kaipasi läheisyyttä (= rinnalla oloa...). Katsotaan, miten ensi yö sujuu, jos tänään annamme illalla pikkuisen tuhdimmin ruokaa.
Nukkumisjärjestelyt ovat pohdituttaneet minua paljon. Ajattelin ennen, että ehdottomasti omaan sänkyyn nukkumaan. No, pari yötä kokeilin, mutta itselleni on osoittautunut paljon armeliaammaksi ratkaisuksi nukkua poika vieressä. Aina, kun nousen sängystä ylös, herään sen verran, että en saa pitkään aikaan unta. Ja siinä vaiheessa, kun uni tulisi, käsky käy taas... Siispä ratkaisumme on toistaiseksi perhepeti. Alussa varsinkin hermoilin sitä, että jos kierähdän vauvan päälle, mutta sairaalassa kovasti vakuuttelivat, että äidin hormonit suojaisivat siltä. Ja melkoista koiranunta kyllä nukun, ja havahdun herkästi vauvan liikkeisiin. Isän ja vauvan väliin olen asettanut pitkulaisen pehmolelun, kun isän liikkeistä ei kuulemma ole samaa varmuutta, kuin äidin. Jossain vaiheessa on siis edessä omaan sänkyyn opettaminen, mutta jospa se onnistuisi siinä vaiheessa, kun yösyötöt vähenevät tai loppuvat.
Ensimmäisen viikon ihmettelimme kaikkea: vauvan hengityksen rohinaa, silmien rähmimistä, epäsäännöllistä hengitystä, navasta tulevaa verta... You name it! Tulimme aika pian siihen tulokseen, että hivenen ylihössöjä ensikertalaisvanhempia tässä ollaan... ja löysinkin muuten netistä luotettavan tuntuisen sivuston, jossa oli luettelo kaikista vanhempia askarruttavista asioista vauvoihin liittyen, ja sehän oli identtinen meidän listamme kanssa ; ) No, tuo hengitysasia oli noista ainoa, joka kunnolla huolestutti, kun vauva siis on joskus lyhyitä hetkiä hengittämättä (muutaman sekunnin), ja jatkaa sitten taas. Se on ilmeisesti hurjan yleistä vauvoilla, toiset sanovat, että täysin normaalia, toiset ovat kehottaneet tutkimaan lisää. Meidän neuvolantätimme sanoi, että kuulostaa normaalilta, ja jos vauva ei näytä siihen reagoivan (väri ei muutu yms.), ei varmaan tarvitse tehdä mitään muuta kuin seurailla vähän. Hän sanoi kysymyksen tulevan eteen niin usein, että tuntuu olevan hyvin tavallinen vaiva vauvoilla.
Olen melko lailla tyytyväinen tekemiimme hankintoihin. Ainoa, joka taitaa jäädä vähälle käytölle (harmittaa kyllä, jos rahanmeno oli turha) on rintapumppu, sillä jos vauva tarvitsee enemmän ruokaa, lienee viisaampaa syöttää hänet molemmista rinnoista, ja jättää pumppaamatta kokonaan. Vauva kun saa kuulemma imettyä pumppua tehokkaammin. Imetystyyny sen sijaan on ollut loistava hankinta! Jos nyt voisin muuttaa jotain, ostaisin vain vielä pidemmän tyynyn, joka menisi mukavasti selänkin taakse. Lisäksi kääntöhihalliset bodyt ovat osoittautuneet kullan arvoisiksi, sillä ainakin meidän vauvelimme huiskii käsillään niin paljon, että tumput lentävät käsistä samantien. Hänellä on myös kuivat kädet, ja aamuisin rasvaan ja öljyän kädet aina kunnolla, ja saavat sitten rauhassa imeytyä hihojen sisällä. Kädet kun tuppaavat menevän vähän väliä suuhun. Lisäksi olen tykästynyt saamaamme unipussiin, ja poikakin vaikuttaa tyytyväiseltä sen kanssa. Jalat saavat olla vapaana, ja vaipanvaihtokin käy kätevästi.
Täällä siis totutellaan yhteiseloon! Toivottavasti aurinkoiset syyspäivät jatkuvat : )
Tänään kävin pienen kanssa ekan kerran neuvolassa. Kaikki oli hyvin, oli tullut lisää sekä painoa, pituutta, että päänympärystä, mutta painoa olisi saanut tulla vähän enemmänkin. Huomenna tulee kuluneeksi kaksi viikkoa syntymästä, ja syntymäpainosta uupui vielä 60g. Imetys on käynnistynyt ihan mukavan tuntuisesti, maitoa ei tule hurjasti, mutta periaatteessa sen pitäisi riittää. Hetkittäin sitä ihan valuu, ja etenkin silloin kun poika on ruokailemassa - näköjään se vauva on paras heruttaja... Pumppaamalla olen syötön yhteydessä saanut toisesta rinnasta kolmisenkymmentä ml maitoa, mikä ei ole mitenkään hirveästi. Lisäksi poika syö pääsääntöisesti pontevasti ja ote on hieno, mutta toisinaan unohtuu vain hengailemaan rinnalle, se kun tuntuu olevan ainoa satavarma paikka jossa rauhoittuu. Päätimmekin neuvolantädin kanssa, että annetaan viikon ajan lisäksi tilkkanen korviketta joka päivä, esim. 2 x 30ml, ja katsotaan miltä paino näyttää viikon päästä. Harmittaa vähän, mutta pääasia, että vauva kasvaa! Enkä usko, että lisäsyötöt ovat ratkaisu, sen verran paljon hän nytkin jo roikkuu rinnalla, varsinkin yö- ja ilta-aikaan. Murhetta en suostu tuosta asiasta kuitenkaan ottamaan, mielestäni se on kaikista mahdollisista ongelmista pienimmästä päästä.
Nyt olemme kokeilleet sekä vaunuttelua, että autoilua, ja ilokseni sain todeta, että molemmat toimivat tehokkaana nuijanukutuksena, ainakin toistaiseksi. Ensimmäisellä automatkallamme hän huusi lämpöpuvun puettuani pää punaisena (ja on muuten ruvennut kirkumaan varsin pontevasti, jos asiat eivät mene oman mielen mukaan; samalla hetkellä kun ongelma korjataan, hän hiljenee kuin taikaiskusta) asettaessani häntä turvakaukaloon. Ja naps vain! Samantien kun auto liikahti, hän vaipui uneen. Piti oikein nousta peruuttamisen jälkeen tarkistamaan, onko kaikki kunnossa. Tänään hän nukkui koko neuvolareissun ajan, heräsi vain kulmat kurtussa kitisemään siksi aikaa, kun revittiin vaatteet pois, punnittiin ja mitattiin. Voi, kun olisi jatkossakin noin helppo matkustaja! Meiltä kun ei pääse mihinkään ilman autoa, ja vaunuissakin olisi hyvä viihtyä, että saadaan ulkoilutettua koiraa yhdessä päivittäin, eikä Miehen tarvitsisi lähteä viemään sitä heti töistä palattuaan lenkille.
Muuten poika tuntuu olevan aika keskivertotapaus. Pääasiassa tyytyväinen, mutta levottomiakin jaksoja on. Öistä joka toinen on rauhallinen, ja joka toinen levoton, viime yö lukeutui viimeksi mainittuihin... Hän ei juurikaan itkenyt, mutta ei asettunutkaan oikein kunnolla, ähisi, hihkui, heilutti käsiään, ja kaipasi läheisyyttä (= rinnalla oloa...). Katsotaan, miten ensi yö sujuu, jos tänään annamme illalla pikkuisen tuhdimmin ruokaa.
Nukkumisjärjestelyt ovat pohdituttaneet minua paljon. Ajattelin ennen, että ehdottomasti omaan sänkyyn nukkumaan. No, pari yötä kokeilin, mutta itselleni on osoittautunut paljon armeliaammaksi ratkaisuksi nukkua poika vieressä. Aina, kun nousen sängystä ylös, herään sen verran, että en saa pitkään aikaan unta. Ja siinä vaiheessa, kun uni tulisi, käsky käy taas... Siispä ratkaisumme on toistaiseksi perhepeti. Alussa varsinkin hermoilin sitä, että jos kierähdän vauvan päälle, mutta sairaalassa kovasti vakuuttelivat, että äidin hormonit suojaisivat siltä. Ja melkoista koiranunta kyllä nukun, ja havahdun herkästi vauvan liikkeisiin. Isän ja vauvan väliin olen asettanut pitkulaisen pehmolelun, kun isän liikkeistä ei kuulemma ole samaa varmuutta, kuin äidin. Jossain vaiheessa on siis edessä omaan sänkyyn opettaminen, mutta jospa se onnistuisi siinä vaiheessa, kun yösyötöt vähenevät tai loppuvat.
Ensimmäisen viikon ihmettelimme kaikkea: vauvan hengityksen rohinaa, silmien rähmimistä, epäsäännöllistä hengitystä, navasta tulevaa verta... You name it! Tulimme aika pian siihen tulokseen, että hivenen ylihössöjä ensikertalaisvanhempia tässä ollaan... ja löysinkin muuten netistä luotettavan tuntuisen sivuston, jossa oli luettelo kaikista vanhempia askarruttavista asioista vauvoihin liittyen, ja sehän oli identtinen meidän listamme kanssa ; ) No, tuo hengitysasia oli noista ainoa, joka kunnolla huolestutti, kun vauva siis on joskus lyhyitä hetkiä hengittämättä (muutaman sekunnin), ja jatkaa sitten taas. Se on ilmeisesti hurjan yleistä vauvoilla, toiset sanovat, että täysin normaalia, toiset ovat kehottaneet tutkimaan lisää. Meidän neuvolantätimme sanoi, että kuulostaa normaalilta, ja jos vauva ei näytä siihen reagoivan (väri ei muutu yms.), ei varmaan tarvitse tehdä mitään muuta kuin seurailla vähän. Hän sanoi kysymyksen tulevan eteen niin usein, että tuntuu olevan hyvin tavallinen vaiva vauvoilla.
Olen melko lailla tyytyväinen tekemiimme hankintoihin. Ainoa, joka taitaa jäädä vähälle käytölle (harmittaa kyllä, jos rahanmeno oli turha) on rintapumppu, sillä jos vauva tarvitsee enemmän ruokaa, lienee viisaampaa syöttää hänet molemmista rinnoista, ja jättää pumppaamatta kokonaan. Vauva kun saa kuulemma imettyä pumppua tehokkaammin. Imetystyyny sen sijaan on ollut loistava hankinta! Jos nyt voisin muuttaa jotain, ostaisin vain vielä pidemmän tyynyn, joka menisi mukavasti selänkin taakse. Lisäksi kääntöhihalliset bodyt ovat osoittautuneet kullan arvoisiksi, sillä ainakin meidän vauvelimme huiskii käsillään niin paljon, että tumput lentävät käsistä samantien. Hänellä on myös kuivat kädet, ja aamuisin rasvaan ja öljyän kädet aina kunnolla, ja saavat sitten rauhassa imeytyä hihojen sisällä. Kädet kun tuppaavat menevän vähän väliä suuhun. Lisäksi olen tykästynyt saamaamme unipussiin, ja poikakin vaikuttaa tyytyväiseltä sen kanssa. Jalat saavat olla vapaana, ja vaipanvaihtokin käy kätevästi.
Täällä siis totutellaan yhteiseloon! Toivottavasti aurinkoiset syyspäivät jatkuvat : )
