Blogiin ei vähään aikaan ole ollut mitään kirjoitettavaa.
Tämän taipaleemme osalta ei ole mitään raportoitavaa, odotellaan vain tutkimustuloksia ja seuraavaa hoitoa. Mies käy tällä viikolla antamassa näytteensä ja minä seuraavalla viikolla alkukierron kokeissa. Sitten odotellaan seuraavaa lääkärikäyntiä, silloin onkin jo marraskuu. Aika kuluu kyllä hurjaa vauhtia, toisaalta hyvä niin.
Olen vähentänyt netissä surffailua, ainakin tämän asian äärellä pyörimistä. Olen tullut siihen pisteeseen, että en enää iloitse yhdestäkään kuulemastani - jollekin toiselle tapahtuneesta - plussauutisesta. Ja tuntuu, että plussa- ja vauvauutisia tulvii nyt joka suunnalta ja ne ovat alkaneet ahdistaa liikaa. Ihan oikeasti tuntuu siltä, että kun se tietty prosenttiosuus kuitenkin jää kokonaan ilman lasta, jokaikinen uutinen lisää sitä todennäköisyyttä, että juuri me jäämme ilman. Elämä hymyilee tällä hetkellä kaikilta muilta osin, ja yritän pysyä pois näiden asioiden ääreltä, jotta saisin säilytettyä muutoin iloisen mielialani. Aion keskittyä vain itseeni ja meihin, ja yrittää välttää parhaani mukaan kaikkea, mikä saattaa horjuttaa hyvää mieltäni. Olen ihan hirveän innoissani, sillä olemme lopultakin lyöneet hääkuviot lukkoon, ja piakkoin on tulossa talviloma, josta aiomme nauttia täysin siemauksin. Saamme nauttia auringosta, lämmöstä ja kiireettömästä yhdessäolosta.
Voi olla, että seuraavan hoidonkin aikana yritän minimoida tämän netissä pyörimisen ja keskittyä sen sijaan kaikkeen muuhun kivaan touhuamiseen. Minusta ei siis välttämättä kovin paljon kuulu. Ihanaa kyllä, kun täällä netissä on vertaistukea ja se on ihan mielettömän arvokasta, mutta tässä tilanteessa tuntuu, että mulla itselläni ei ole tässä tilassa kenellekään toiselle kovinkaan paljon annettavaa, tai kykyä tai voimia tsempata kovinkaan paljon. Aion suoda itselleni tämän itseeni käpertymisen, kyllä tässä niin kauan on tarvottu, että se lienee ihan oikeutettuakin ajatella itsekkäästi ja tehdä juuri niinkuin minusta hyvältä tuntuu.
Hyviä tunnelmia ja iloista mieltä kaikille!
Tämän taipaleemme osalta ei ole mitään raportoitavaa, odotellaan vain tutkimustuloksia ja seuraavaa hoitoa. Mies käy tällä viikolla antamassa näytteensä ja minä seuraavalla viikolla alkukierron kokeissa. Sitten odotellaan seuraavaa lääkärikäyntiä, silloin onkin jo marraskuu. Aika kuluu kyllä hurjaa vauhtia, toisaalta hyvä niin.
Olen vähentänyt netissä surffailua, ainakin tämän asian äärellä pyörimistä. Olen tullut siihen pisteeseen, että en enää iloitse yhdestäkään kuulemastani - jollekin toiselle tapahtuneesta - plussauutisesta. Ja tuntuu, että plussa- ja vauvauutisia tulvii nyt joka suunnalta ja ne ovat alkaneet ahdistaa liikaa. Ihan oikeasti tuntuu siltä, että kun se tietty prosenttiosuus kuitenkin jää kokonaan ilman lasta, jokaikinen uutinen lisää sitä todennäköisyyttä, että juuri me jäämme ilman. Elämä hymyilee tällä hetkellä kaikilta muilta osin, ja yritän pysyä pois näiden asioiden ääreltä, jotta saisin säilytettyä muutoin iloisen mielialani. Aion keskittyä vain itseeni ja meihin, ja yrittää välttää parhaani mukaan kaikkea, mikä saattaa horjuttaa hyvää mieltäni. Olen ihan hirveän innoissani, sillä olemme lopultakin lyöneet hääkuviot lukkoon, ja piakkoin on tulossa talviloma, josta aiomme nauttia täysin siemauksin. Saamme nauttia auringosta, lämmöstä ja kiireettömästä yhdessäolosta.
Voi olla, että seuraavan hoidonkin aikana yritän minimoida tämän netissä pyörimisen ja keskittyä sen sijaan kaikkeen muuhun kivaan touhuamiseen. Minusta ei siis välttämättä kovin paljon kuulu. Ihanaa kyllä, kun täällä netissä on vertaistukea ja se on ihan mielettömän arvokasta, mutta tässä tilanteessa tuntuu, että mulla itselläni ei ole tässä tilassa kenellekään toiselle kovinkaan paljon annettavaa, tai kykyä tai voimia tsempata kovinkaan paljon. Aion suoda itselleni tämän itseeni käpertymisen, kyllä tässä niin kauan on tarvottu, että se lienee ihan oikeutettuakin ajatella itsekkäästi ja tehdä juuri niinkuin minusta hyvältä tuntuu.
Hyviä tunnelmia ja iloista mieltä kaikille!