Perjantaita ja punktiota odotellessa

Viimeinen seurantaultra takana ja punktio ylihuomenna perjantaina, kuten aiemmin arvioitiin. Rakkuloita molemmilla puolilla 3 suurta (17-20mm) ja sitten joitakin pienempiä. Piikitin äsken vielä loppukiriksi Pergoverista - halleluja, se lysti loppui nyt... Sattui nimittäin taas ihan huolella, aargh. Illalla vielä viimeinen sumu ja Pregnyl, ja siihen loppuivatkin lääkkeet... kunnes perjantaina alkaa iki-ihana Lugesteron. (EDIT: Hourailin, ei mulla luget ala ennenkuin siirtopäivänä vasta...) Että saahan tässä yhden päivän relata välissä ilman että tarvitsee muistaa ottaa mitään lääkkeitä ;) Ja illalla menemme Elämä lapselle -konserttiin, eli joutunen tuikkaamaan Pregnylinkin jossain julkisessa vessassa taas, sellainen loppuhuipennus tähän piikitysrumbaan. Mutta pieni harmihan tämä piikittely olisi, jos vain lopputulos olisi toivottu...!!!

Ikävä kyllä huonotuulisuus tuntuu jatkuvan, vaikka kuinka yrittäisin olla hyvillä fiiliksillä. Kiukutti ihan käsittämättömästi tympeä apteekin täti, jota tuntui jo heti alkuun kovasti ärsyttävän, että suvaitsin tulla häntä häiritsemään asioinnillani. Tämä tenttasi sitten suureen ääneen, minkälainen annostus mulla oikein on, kun "näiden lääkkeiden pitäisi olla oikeastaan loppu, kun tullaan hakemaan lisää". Joo, mulla on pari ylimääräistä kotona, ja niin saa olla jatkossakin. Asumme kaukana apteekista, ja tarkoitan todella KAUKANA, ja jos ampulli hajoaa tai muuta vastaavaa, en todellakaan saa mistään siihen hätään lisää. No, oon vähän kiukkuisella päällä ihan muutenkin, ja tiedän, että heidän kuuluu noita tiedustella ja kirjata järjestelmään, mutta ärsytti vain se sävy, jolla hän minua suureen ääneen kuulusteli niinkuin pahempaakin rikollista.

Perjantaihin tuntuu olevan tosi pitkä aika, ja huomenna varmaan aika matelee, kun ei voi tehdä muuta kuin odotella. Mutta tämä ei tietenkään ole mitään siihen verrattuna, miten tuskallista viikonloppuna tulee olemaan taas odotella uutisia labrasta. Nyt ei kuitenkaan voi tehdä muuta kuin koittaa saada aika jotenkin kulumaan. Lupaan kuitenkin tässä ja nyt yrittää olla hyvällä tuulella, enkä ärise Miehelle paljoa. Ainakaan aiheetta... Aamulla jo siitä vähän lipsuin, mutta se olikin ennen tätä lupaustani ;)

Ultranäkymiä

Ensimmäisessä ultrassa on nyt sitten lopultakin päästy käymään. Hyviä ja huonoja uutisia. Soluja oli tulossa ihan kohtalaisesti, 4-8 kpl 10mm:n molemmin puolin olevia. Olimme kuitenkin odottaneet ja toivoneet vähän ripeämpää kasvuvauhtia. Olen järjestänyt vapaata töistä sitä silmällä pitäen, että punktio tulisi keskiviikolle niin kuin alunperin oletimme. Nyt punktio onkin perjantaina, ja mahdollinen siirto maanantaina. Lisäksi surettaa, että Mies ei sitten pääse siirtoon mukaan. Mutta täytyy olla iloinen, että soluja näyttää kuitenkin olevan tulossa. Eli se nyt taitaa olla tässä puuhassa yksi pienimmistä murheista, jos Mies missaa siirron... Tärkeintä olisi vain, että sinne siirtoon asti ylipäätään päästään... Seuraava ultra on keskiviikkoaamuna, voi kunpa kasvua nyt tapahtuisi niin reippaasti, että punktio tosiaankin on edes silloin perjantaina, muuten aikataulut menevätkin tosi vaikeiksi. Syvä huokaus...

Pergoveris-annos tuplattiin, tästä eteenpäin kaksi piikkiä päivässä eli 300IU. Murrr, tänäänkin taas sattui aika tavalla kun pistin... Mut onneks kirpaisee vaan sen hetken, sen kestää kyllä. Kyselin Mieheltä, oonko ollut hänen mielestään jotenkin erilainen nyt tuon Synarelan kanssa, ja hän oli sitä mieltä, että oon ollut ehkä jopa tasaisempi kuin yleensä :) Niin musta itsestänikin on tuntunut. Hyvä, että noiden sivuvaikutusten suhteen sentään päästään helpolla tässä projektissa!

Tunnelma: Blääh...