Joulun odotusta ♥

Niin se pojan ensimmäinen joulu lähestyy kovaa vauhtia. En oikein alkuun tajunnut tätä joulun tuloa, enkä touhottanut yhtään enempää, kuin aiempinakaan vuosina. Vähän aikaa sitten se kuitenkin iski tajuntaan: tämä on meidän vauvan ensimmäinen joulu! Ja juuri se onnellinen, onnellinen joulu, jota olen vuosia toivonutkin!!! Ja kuinka ihanaa sitä onkaan valmistella tässä tilanteessa, maailman suloisin vauva sylissä. Rakkaudesta pakahtuen. Aika kovasti olen nyt tästä joulusta innostunut =) Tosin tajusin vasta nyt viime metreillä ostaa paketteja omallekin pojalleni, heh. Vain pari lahjaa olin hommannut jo aiemmin. Raukka kun ei vielä itse osaa pyytää mitään, niin meinasi unohtua... Ostelin sitten kuitenkin vielä muutaman kivan paketin hänelle, ja kylläpä tuntuikin kivalta ostaa omalle lapselleen lahjoja ♥

Arki rullaa meillä mukavasti. Meillä asuu pääasiassa hyväntuulinen, mutta kyllä hurjan (ja tarkoitan todella hurjan...) temperamenttinen vauva ; ) Jos hän kimpaantuu, meteli on sellainen, että esim. kaupassa kaikki kääntyvät katsomaan : D Ja todellakin kääntyvät, minusta ei vain tunnu siltä... Itse olen jo tottunut tuohon pieneen mutta kovin pippuriseen poikaan, enkä ihan vähästä enää hätkähdä. Ja kiukunpuuskia ei enää tule niin usein, vaan hän on enimmäkseen iloinen ja hyväntuulinen. Pari asiaa ovat pojan mielestä ylitse muiden: joulukalenteri ja kävelyttäminen. Hän voisi pulista ja kiljahdella hoitopöydän vieressä olevalle joulukalenterille vaikka kuinka kauan! Ja ne kerrat, kun poika on naurahtanut ääneen oikein kunnolla, ovat ne, kun olen kainaloista pitänyt ja "kävelyttänyt" tai hyppyyttänyt häntä. Lisäksi istuu tosi mielellään sylissä katselemassa kaikkea. Kääntyminen taisi muuten jäädä siihen yhteen kertaan, sen jälkeen ei tosissaan ole edes yrittänyt. Välillä menee kyljelleen, mutta liekö kadottanut kipinän, kun saavutti tavoitteensa ; )

Poika on alkanut nukkua hienosti yöunia, toivotaan, että tätä vaihetta kestää pitkäääään... Hän nukkuu yleensä klo 23-11, heräten kerran syömään. Ensimmäinen unipätkä on yleensä 6-8 tuntia. Yöllä hän syö pelkkää rintaa, ja ruokailee yleensä pontevasti viitisentoista minuuttia ja nukahtaa sitten uudelleen. Toki välillä on vaihtelua, ja joskus - nykyisin onneksi harvemmin - nukahtamisen kanssa on ongelmia. Huonompia öitä on kuitenkin helpompi jaksaa, kun hankaluudet eivät ole enää jokaöisiä. Koskaan ei myöskään tiedä, mitä päivä tuo tullessaan, kahtena edellisenä iltana olen nukuttanut pojan vain laittamalla sänkyynsä, ja työntämällä tutin suuhun!!! Se on ennenkuulumatonta, sillä tähän asti hän ei tutista ole innostunut lainkaan. Jostain syystä kuitenkin on muutaman viime päivän aikana ottanut mielellään tutin suuhunsa turvakaukalossa, ja näköjään tosiaan myös illalla nukkumaan ruvetessaan.

Olemme käyneet pojan kanssa jouluostoksilla, ja pyörineet kaupoissa useitakin tunteja putkeen. Välillä vain pidetty kunnon pit stop - hyvä ruoka, parempi mieli - ja jatkettu sitten kiertelyä. Usein hän nukkuu, mutta on alkanut olemaan jo hereilläkin mukana. Eilen Stockalla jokelteli iloisesti vaunustaan pitkän tovin. Äänen löytymisen lisäksi hän on jatkanut myös jo aiemmin löytyneiden nyrkkiensä syömistä, mikä saa mielestäni hetkittäin jopa liioitellut mittasuhteet.

Eka flunssa on myös koettu, luulen, että poika sai sen minulta. Selvittiin molemmat kuitenkin aika vähällä, vaikka pieni nuha vain tuntuukin molemmilla vielä kestävän.

Kuukauden päästä saadaan muuten ruveta vähän maistelemaan soseita! Pitää yrittää malttaa aloittaa sitten tosi kevyesti, lähipiirissä on sattunut jonkinasteisia fiaskoja, kun on aloitettu vähän liian tuhdeilla tavaroilla, esim. perunalla. Mikähän olisi alkuun parasta, hmm!?!

Tässäpä vähän kuulumisia! Ovulaatiota täällä muuten odotellaan - ou nou... Tosin en siltä kyllä ihmeitä odota, hih, mutta minkäs sitä itselleen näköjään voi... No, eipä tuota ole vielä kuulunut, liekö rytmit vielä lainkaan entisellään. Mutta ei paineita siitä!

Loppuun yksi kauneimmista tietämistäni joululauluista. Oih.
Onnellista joulunalusaikaa kaikille!!! ♥
Tulkoon joulu

Kääntyminen

OMG, nyt se sitten otti ja kääntyi. Meidän pikkuinen poika, selältä mahalleen. Tarkemmin ottaen jo eilen, enkä itse sitä nähnyt, nyyh. Olin asettanut pojan selälleen lelukaaren alle, ja kuuntelin, kun hän ähisi ja puhisi, ja pulisi lelukaaren leluille. Sitten alkoi kuulua tyytymätöntä, itkuntapaista ääntelyä, ja kun menin katsomaan, siellä se oli mahallaan ja jäänyt jumiin. Parin päivän päästä tulee 3kk täyteen, eli aika aikaisin poika on vissiin liikenteeseen pyrkimässä. On kyllä kovasti yrittänytkin liikkua, aina haluaisi eri asentoon, jossa juuri parhaillaan on. Ja samantien, kun laitettiin ensimmäisiä kertoja mahalleen, alkoi ähisten yrittää eteenpäin. Tänään ei sitten kuitenkaan ole enää kääntynyt, katsotaan koska seuraavan kerran.

Rotasta selvittiin sillä yhden illan itkulla, tosin sitäkin hirveämmällä. Soimaan itseäni siitä, että en tohtinut antaa sitä Panadolia etukäteen. Yritän aina välttää turhaa lääkkeiden käyttämistä, mutta nyt välttelin sitä kyllä täysin väärässä paikassa. Surettaa, kun tietää, että olisin sillä voinut estää pikkuisen kärsimyksen. No, ensi kerralla ollaan paljon viisaampia. Muuna oireena rokotteista tuli väsymystä, poika on ollut selkeästi unisempi vielä eilen ja tänäänkin. Muuten on ollut onneksi täysin oma itsensä, ja iloisena ja hymyileväisenä aina herännyt. Meidän rakas pieni ♥ Eipä tunnu enää pienet tyytymättömyyskitinät missään sen toissailtaisen jälkeen, ja tuntuu ihanalta tämä onnellinen vauva-arki ♥

Onnellista itsenäisyyspäivää kaikille! : )

Rota, prkl!

Tulipa sitten ihan hirveät kipuitkut siitä eilisestä rotarokotteesta :´( Oli jotain aivan kamalaa : ( Menin suihkuun, ja kuulimme lähtiessäni, että poika alkaa heräillä torkuiltaan. Oli nukahtanut väsähtäneen oloisena sikeille unille, oli varmaan niin väsynyt siitä neuvolakeikasta. Suihkusta tullessani poika kirkui kuin syötävä, oli kyllä hurjan kuuloista. Mies sanoi ajatelleensa silloin, kun itku alkoi ja oli pahimmillaan, että onneksi minä en ole kuulemassa sitä... No, sydän kyllä särkyi, pieni oli hetken aikaa niin kärsivän oloinen. Annettiin Panadol-suppo, ja siitä 30-45 minuutin päästä alkoi, Luojan kiitos, helpottaa. Loppuillan oli väsyneen oloinen, mutta onnistui pienen hymynpoikasenkin vääntämään kasvoilleen ennen iltaruokaa ja nukutusta. Keinutuolia pääsin testaamaan, ja siihen rauhoittuikin, mutta katsoa napitti äitiä sitten silmät auki niin sitkeästi, että lopulta imetin pienen uneen. Yöllä nukuttiin onneksi levollisesti oikein ennätysunet äidin kanssa: 00-07, ja vielä syötön jälkeen pari-kolme tuntia siihen päälle. Ja mikä parasta, iloinen ja puliseva poika heräsi tänään uuteen päivään ♥

Huh, olipas se huonoin iltamme ever. Neuvolasta sanottiin, että ei kannata antaa vain varuiksi lääkettä, sitten vasta jos tarvitsee. Ja jos nyt tulee oireita, niin ensi kerralla sitten voi antaa ihan kaiken varalta jo etukäteen... niin kylläpä todellakin annetaan. Oli niin sydäntäraastavaa kuunnella pientä, että sitä kyllä tekisi mitä vaan poistaakseen toisen murheen. Tajusin myös, että en juurikaan ole kyseenalaistanut noita rokotuksia, tai perehtynyt niihin sen kummemmin. Jos vain Panadolilla selvitään, niin mieluummin kuitenkin rokotamme, kuin otamme riskiä, että pieni sairastuu noihin kurjiin tauteihin. Ovat ne vaan pienille vauvoille niin rankkoja.

Kuulumisia 3kk:n kynnyksellä

Tänään kävimme neuvolassa, ensi perjantaina poika on tasan kolme kuukautta vanha. Normimittausten lisäksi saatiin ensimmäinen rokote, tai tarkemmin sanottuna kaksi, ja parkuahan siitä seurasi. Onneksi kuitenkin rauhoittui pian. Mitat olivat 5390g/59,5cm. Pikkuinen poika, mutta hienosti vaan kasvaa hurjan tasaisesti omalla käyrällään. Lisäksi sai maininnan: "Aurinkoisesti seurustelee ja hymyilee." Meidän pikkuinen! ♥

Nukkumisennätyksiä on taas rikottu, toissayönä poika nukkui klo 00-07, mikä tuntui melkoisen hyvältä. Edelleenkin nukuttaminen on hetkittäin haasteellista. Jos ei nukahda suoraan syötön jälkeen, uni jotenkin karkaa, ja sen jälkeen kestää helposti pitkäänkin ennenkuin lopulta nukahtaa. Toisinaan nukahtaa helposti syliin, toisinaan pitää kävellä ja keinutella parikin tuntia, kun taistelee niin kovin unta vastaan. Väsynyt on kyllä, mutta ei vain malta nukahtaa. Päädyimmekin ostamaan kokeeksi keinutuolin! Tuntuu, että on varmaan kivempi keinutella siinä ja katsella vaikka telkkaria samalla, kuin keinutella rättiväsyneenä jaloillaan seisten... Ne minuutit ja tosiaan toisinaan tunnit kun saattavat tuntua yön pimeydessä melko pitkiltä. Tuoli vaati pientä tuunausta eilen illalla, mutta tänään pääsemme sitä kokeilemaan, jee!

Muuten ei kuulukaan ihmeitä. Talvi tuli, lopultakin! Oikein hämmennyin tässä eräänä päivänä, kun ei tarvinnutkaan lenkin jälkeen pestä karvaisen kaverin tassuja, siihen ehti jo niin tottua... Päivät rullaavat melko leppoisalla tahdilla eteenpäin. Yksissä vauvapikkujouluissa käytiin viime viikolla, tosin poika ei tiedä niissä partyissä edes käyneensä, kun raukka nukkui taas koko ajan. Sai onneksi pukinkontista kivan pehmolelun muistoksi : )

Eilen sain kertoa Miehelle, että minulla on uutisia, ja sellaisia, että ensimmäisen kerran elämässämme niistä ilahdutaan. Arvasihan se heti, mistä oli kyse: hilloviikot, punajuuripäivät, rättipäivät, moonikset... Täällä taas! Sen verran optimisti sitä on, että toivotaan me kyllä luomusisarusta poitsulle... Turha toivohan se varmaan on, mutta ei sitä vain tälle luonnolleen mitään voi.

Edit. Ai niin, tänään ilahdutti myös painon tippuminen eri kymmenluvulle... Alkaa lopultakin kuutosella! Vielä pitäisi kymmenen kiloa saada lähtemään, mutta jospa hiljaa hyvä tulis... ; )