Kolmas päivä Menopuria takana. Onneksi huomasin vilkaista lääkärin antamaa hoitosuunnitelmaa, sillä Menopurin annosta olikin pienennetty kahden ensimmäisen päivän jälkeen. Jatkossa menee 187,50 IU. Lääkkeistä en ole havainnut mitään muita oireita, kuin iltaisin ja öisin lieviä kuumia aaltoja. Synarela? Senhän annostus oli edellisessä hoidossa vain puolet tämänhetkisestä pistosten alettua. Lisäksi on särkenyt joka päivä vähän päätä, mutta se voi johtua ihan siitä, että olen vähentänyt syömistä - painon osalta on jälleen pieni kurinpalautus paikallaan ;) Olen viime aikoina herkutellut aika huolettomasti, ja nyt on pakko palata ruotuun. Voi kun olis ihanaa olla yksi niistä, jotka voivat syödä mitä vaan, milloin vaan ja miten paljon vaan ilman, että se näkyy missään...! Mut näillä mennään.
Eilen illalla sanoin, että laitan aamuksi herätyksen että herään pistämään, ja Mies kysyi, että nytkö se sitten alkaa... Muistutin sitten, että se on kulta jo kaksi päivää sitten alkanut! On siitä kyllä puhetta ollut, mutta en ole kauheasti enää jauhanut tästä asiasta, kun se ei tunnu enää niin kummalliselta, ja ennemminkin on täysi työ muistaa ottaa kaikki lääkkeet ajallaan. Järkytyimme kyllä vähän siitä, miten tavallista tästä hommasta on meille jo tullut. Mutta edelleenkin suurin osa asioista pyörii minun ympärilläni, ja mies jää herkästi paitsioon. Tosin hän ei kyllä haluaisikaan jatkuvasti märehtiä ja analysoida tätä asiaa.
Lueskelin viime kerralla lääkäriin pääsyä odotellessani jotain lehtistä nimeltä "Mies ja lapsettomuus" tms. Siinä oli kysytty miehiltä mikä heidän mielestään on vaikeinta lapsettomuudessa. Suurin osa oli vastannut kaikkea sellaista, että "No kun vaimo on aina surullinen ja masentunut" tai "Kun kavereilla on kaikilla lapsia ja ei ole enää niin paljon yhteistä" tai "Kun näkee muita miehiä lastensa kanssa", ja niin edelleen... Niin yksi miehistä oli sitten vastannut, että "Vitutus". Tämä nauratti minua ihan hirveästi, ja otin asian puheeksi kotona Miehen kanssa nauraakseni, että joku oli sitten vastannut näin siihen kyselyyn. Niin mitä sanoo Mieheni!?! Että hän oli lukenut saman jutun, ja ajatellut, että niin hänkin olisi vastannut! Siis hän, verbaalisesti erittäin lahjakas Mieheni, jolla ei ole mitään vaikeuksia pukea ajatuksiaan sanoiksi, sanoo kuulemma, että vaikeinta tässä asiassa on "vitutus"...!!!
Kieltämättä kyseiseen määritelmään tiivistyy aika paljon, jos ei jopa kaikki. Ja raskasta on elää jatkuvan vitutuksen kanssa, eli toivotaan, toivotaan kovasti onnistumista ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti