Huomenna on jouluaatto.
Tänään on pp7, eikä MINKÄÄNLAISIA oireita. Samanlaisia kevyitä menkkamaisia kipuiluja kuin aina ennenkin, jotka saavat sydämen syrjälleen pelosta ja mielen mustumaan. Olen etsinyt hullun lailla netistä onnellisia kertomuksia siitä, miten juuri menkkakivut olivat ainoa tuntemus ennen plussaa. Sadannen miljoonannen kerran...
Jos siirtomme olisi ollut kahden päivän päästä punktiosta tänään olisi jo kahdeksas piinapäivä. Periaatteessa testissä voisi jo näkyä jotain. Jos olisimme hoitotaipaleemme alussa saattaisin huomenna ottaa riskin ja testata. Mahdollisuus saada maailman onnellisin jouluaatto ja maailman paras joululahja olisi liian kutkuttava. Koska olemme kaikesta toivomisesta ja uskomisesta huolimatta joutuneet pettymään niin monta kertaa valitsen sen sijaan Tieto lisää tuskaa -lähestymistavan. En testaa, koska riski siihen, että olisimme keskellä maailmankaikkeuden murheellisinta ja surkeinta joulua on yksinkertaisesti liian suuri. Jos en ole raskaana, menkat alkavat luultavasti sunnuntaina tai maanantaina. Sen riskin kanssa joudun elämään ja siinä on tarpeeksi pelättävää yhdelle joululle.
Olen aivan hermoraunio. Tiedän, että ottaen huomioon aiempien hoitojemme huonon menestyksen mahdollisuus plussaan on häviävän pieni. Silti jaksan toivoa. Olen kuitenkin pohtinut mitä teen, jos joudumme pettymään. Jatkamme vielä yrittämistä. Aion kuitenkin vähentää netissä roikkumista ja tehdä jatkossa täysin toisin. Hoidon ja piinailun ollessa päällä mietin kaikkea mahdollista muuta ja teen kaikkeni pitääkseni ajatukseni pois tästä. On aivan mielettömän raskasta ajatella vain tätä yhtä ainoaa asiaa, varsinkin kun joutuu koko ajan kokemaan takaiskuja ja valtavia tunnekuohuja. Netissä pyöriminen on kaksiteräinen miekka. Toisaalta on ihanaa lukea muiden onnistumisista ja plussaamisesta menkkafiiliksistä huolimatta, toisaalta tuntuu, että kaikki muut onnistuvat paitsi me. Olen jo valmiiksi miettinyt mitä kirjoitan tänne ennen nettitauolle jäämistäni siinä tapauksessa, että tulos on negatiivinen. Toivoisin vain niin yllättyväni positiivisesti tällä kertaa!
Emmekö jo voisi onnistua!? Pelottaa, että jäämme paitsi kaikesta lasten saamiseen liittyvästä onnesta. Entä jos emme kertaakaan saa katsoa plussaa testissä tai kuunnella maailman kauneinta ääntä - pienen, maailman rakkaimman sydämen sykettä ultrassa? Jos emme koskaan pääse pikkuisemme kanssa ensi kertaa sairaalasta omaan kotiin? Saa miettiä parasta nimeä meidän lapsellemme? Suunnitella syntymäpäiväjuhlia ja -lahjoja, yhteisiä retkiä? Viettää tavallisia koti-iltoja saunoen ja lettuja paistaen? Jos kukaan ei koskaan sano meitä äidiksi tai isäksi? Tiedän, että kaipuu saada lisää lapsia voi olla suunnaton, mutta toivon, että ne, joille on edes yksi ainokainen pikkuinen suotu osaavat olla onnellisia siitä maailman suurimmasta onnesta.
Jään toivomaan, että maailman suurin ihme sattuu meidän kohdallemme ja saamme aloittaa uuden vuoden sellaisissa tunnelmissa, joita en pysty edes kuvittelemaankaan...
Toivon kaikille onnellista ja tunnelmallista joulunaikaa,
kiitos kun elätte mukana tätä taivalta ♥
Toivotaan, että kaikki sitä toivovat saavat oman ihmeensä ♥
Tänään on pp7, eikä MINKÄÄNLAISIA oireita. Samanlaisia kevyitä menkkamaisia kipuiluja kuin aina ennenkin, jotka saavat sydämen syrjälleen pelosta ja mielen mustumaan. Olen etsinyt hullun lailla netistä onnellisia kertomuksia siitä, miten juuri menkkakivut olivat ainoa tuntemus ennen plussaa. Sadannen miljoonannen kerran...
Jos siirtomme olisi ollut kahden päivän päästä punktiosta tänään olisi jo kahdeksas piinapäivä. Periaatteessa testissä voisi jo näkyä jotain. Jos olisimme hoitotaipaleemme alussa saattaisin huomenna ottaa riskin ja testata. Mahdollisuus saada maailman onnellisin jouluaatto ja maailman paras joululahja olisi liian kutkuttava. Koska olemme kaikesta toivomisesta ja uskomisesta huolimatta joutuneet pettymään niin monta kertaa valitsen sen sijaan Tieto lisää tuskaa -lähestymistavan. En testaa, koska riski siihen, että olisimme keskellä maailmankaikkeuden murheellisinta ja surkeinta joulua on yksinkertaisesti liian suuri. Jos en ole raskaana, menkat alkavat luultavasti sunnuntaina tai maanantaina. Sen riskin kanssa joudun elämään ja siinä on tarpeeksi pelättävää yhdelle joululle.
Olen aivan hermoraunio. Tiedän, että ottaen huomioon aiempien hoitojemme huonon menestyksen mahdollisuus plussaan on häviävän pieni. Silti jaksan toivoa. Olen kuitenkin pohtinut mitä teen, jos joudumme pettymään. Jatkamme vielä yrittämistä. Aion kuitenkin vähentää netissä roikkumista ja tehdä jatkossa täysin toisin. Hoidon ja piinailun ollessa päällä mietin kaikkea mahdollista muuta ja teen kaikkeni pitääkseni ajatukseni pois tästä. On aivan mielettömän raskasta ajatella vain tätä yhtä ainoaa asiaa, varsinkin kun joutuu koko ajan kokemaan takaiskuja ja valtavia tunnekuohuja. Netissä pyöriminen on kaksiteräinen miekka. Toisaalta on ihanaa lukea muiden onnistumisista ja plussaamisesta menkkafiiliksistä huolimatta, toisaalta tuntuu, että kaikki muut onnistuvat paitsi me. Olen jo valmiiksi miettinyt mitä kirjoitan tänne ennen nettitauolle jäämistäni siinä tapauksessa, että tulos on negatiivinen. Toivoisin vain niin yllättyväni positiivisesti tällä kertaa!
Emmekö jo voisi onnistua!? Pelottaa, että jäämme paitsi kaikesta lasten saamiseen liittyvästä onnesta. Entä jos emme kertaakaan saa katsoa plussaa testissä tai kuunnella maailman kauneinta ääntä - pienen, maailman rakkaimman sydämen sykettä ultrassa? Jos emme koskaan pääse pikkuisemme kanssa ensi kertaa sairaalasta omaan kotiin? Saa miettiä parasta nimeä meidän lapsellemme? Suunnitella syntymäpäiväjuhlia ja -lahjoja, yhteisiä retkiä? Viettää tavallisia koti-iltoja saunoen ja lettuja paistaen? Jos kukaan ei koskaan sano meitä äidiksi tai isäksi? Tiedän, että kaipuu saada lisää lapsia voi olla suunnaton, mutta toivon, että ne, joille on edes yksi ainokainen pikkuinen suotu osaavat olla onnellisia siitä maailman suurimmasta onnesta.
Jään toivomaan, että maailman suurin ihme sattuu meidän kohdallemme ja saamme aloittaa uuden vuoden sellaisissa tunnelmissa, joita en pysty edes kuvittelemaankaan...
Toivon kaikille onnellista ja tunnelmallista joulunaikaa,
kiitos kun elätte mukana tätä taivalta ♥
Toivotaan, että kaikki sitä toivovat saavat oman ihmeensä ♥
Tippa linssissä.. Ihanasti kirjoitettu. Toivon niin kovasti teille mahtavan erityistä ja erilaista uutta vuotta 2012!! <3
VastaaPoistaT. Iinis