Äitiyslomalla!

Tänään on ensimmäinen äitiyslomapäivä. Kesäloman loppuminen ei siis tänä kesänä saanut aikaan sellaista "IIIIIK, LOMA LOPPUU!!!" -tunnelmaa, jota jossain mainoksessakin joskus väläyteltiin. Tämä vapaalla olo on taivaallista!

Tänään alkoi siis rv 35+0, jäljellä virallisesti viisi viikkoa. Saa nähdä, onko pikkuinen täsmällinen... Jos minulta kysytään, niin vaikka edelleen nautinkin raskaudesta, en pahastu jos on yhtä kärsimätön kuin äitinsä ja saapuu pikkuisen etuajassa ;) Olo on ollut ihan ok, tosin nämä kuumat ilmat toivat turvotuksen takaisin. Lisäksi olemme tehneet pari lyhyttä reissua, toisen länsinaapuriin ja toisen autolla kotimaassa, ja varsinkin pitkien automatkojen jälkeen nilkat ja sormet ovat turvonneet järkyttäviksi. Lisäksi maha on SUURI, ja olo kömpelö. Etenkin iltaisin kaikki tuntuu hankalalta, kun jalatkin ovat jo päivän mittaan kipeytyneet. On ihanaa olla raskaana, mutta harmittaa, että en tunne oloani niin viehättäväksi kuin toivoisin. Ihmeen vähän se kuitenkin häiritsee, jotenkin sen kai tajuaa, että se liittyy vain tähän raskauteen. Elän toivossa, että olotila ei ole pysyvä ja olemukseni on aavistuksen sirompi sitten kun raskausaika on takanapäin :D

Synnytys on alkanut pyöriä mielessä yhä enemmän. Huomenna menemme tutustumaan sairaalaan, jännää! Ensi viikolla meillä on ultrakäynti äitipolilla (niistä sokeriarvoista johtuen menemme seurantaultraan, jossa tarkistetaan vauvan koko), jossa tehdään samalla synnytystapa-arvio. Lisäksi ensi viikolla alkaa perhevalmennus.

Olen ihmeen vähän hermostunut siitä, että meillä ei vielä ole juurikaan mitään valmiina... Minulla oli hienot suunnitelmat - kaiken piti olla valmiina äitiysloman alkaessa - mutta todellisuus on osoittautunut toiseksi... Pikkuisen huone on remontin kourissa, ja kaikki vaatteet pesemättä. Olemme ostaneet joitain juttuja, eikä meiltä kyllä ihmeellisiä enää puutukaan. Mitä nyt kaikki lastenhuoneen kalusteet (ostamme kaikki kerralla Ikeasta, kun huone on valmis), rintapumppu, imetystyyny... niin ja turvakaukalo, uskokaa tai älkää! Tilasin turvakaukalon ja niihin yhteensopivat matkarattaat, mutta eilen kun rupesimme kokeilemaan asennusta autoon, tulikin ikävä mutka matkaan: automme turvavyö ei riitä kaukalolle! Murrr!!! Olin piiiiitkään selvittänyt, mikä yhdistelmä olisi juuri meille hyvä, täältä kun ei ilman autoa pääse mihinkään, ja lopulta uskoin, että tuo kyseinen yhdistelmä olisi meille erinomainen. Homma meni siis uusiksi, blääh.

Onko muilla rintapumppu valmiina kotiin tullessa? Haluan sähköisen, mekaaninen kuulostaa vaivalloiselta, ainakin tällaisesta kohtalaisen mukavuudenhaluisesta tulevasta äidistä... hih. Ja kai sellaisen joka tapauksessa joutuu hankkimaan? Tosin en usko olevani pikkuisesta erossa kovin pian, mutta jos maitoa tulisikin runsaasti jo heti synnytyksen jälkeen? Kannattaakohan kuitenkin ensin odotella ja katsoa, tuleeko maitoa ylipäätään pumpattavaksi asti...? Varmaankin. Imetystyynyn haluan myös, mutta ne ovat Suomessa niin kalliita (maksavat tuplasti sen mitä esim. rapakon takana), että mietin olisiko joku muu viritys mahdollinen. Siis nojailla ihan tavallisiin tyynyihin, tai jotain sellaista...

Tänään aion aloittaa vaatteidenpesuprojektin. Kotiintulovaatteetkin pikkuiselle on jo valittuna ;) Lisäksi pitäisi löytää kangasta ja ommella reunus lapsosen ensimmäiseen rottinkiseen sänkyyn, sekä esteettisistä, että turvallisuussyistä: en halua, että hän työntää kätösiään sängynlaitojen ahtaisiin väleihin. Valmisteluja tehdään tässä siis pikkuhiljaa, mutta jospa tässä kuitenkin olisi vielä jokunen viikko aikaa puuhastella...

32+0

Tänään käynnistyi 33. raskausviikko ja samalla YHDEKSÄS KUUKAUSI...! Hui, miten tämä aika kulkee niin nopeasti! Tämä aika on ihanaa, kun tuntuu, että voi pysähtyä mihin tahansa hetkeen ja ajatella, että juuri tämän haluan muistaa. Siis nautin edelleen joka sekunnista. Aloitin lomani reilu viikko sitten, ja vapaalla oleminen on aivan mahtavaa. Tuntuu taivaalliselta ajatella, että ainakin yli vuoden saa olla ilman aikatauluja. Laatikoon tulokas sitten aikataulumme :)

Töistä poisjäämisen myötä helpotti myös turvotus, mikä tuntuu todella tervetulleelta. Enää turvottaa kunnolla vain sormia, sekään ei ole onneksi ihan kokoaikaista, ja oikein kuumalla nilkkoja. Muutenkin olo on erinomainen, myös lonkkasäryt helpottivat, kun ei tule istuskeltua paikallaan niin paljon. Käveleminen on edelleen vähän hankalaa, sillä heti pidempään taaperrettuani alkaa alavatsaa kiristää, ja vessan pitäisi myös olla helposti saatavilla. Supistelusta en edelleenkään tiedä mitään, sillä saralla on rauhallista. Eikä muutenkaan mitään merkkejä siitä, että olisi aihetta pelätä ennenaikaisuutta. Lisäksi sokeriarvot ovat pysyneet hyvinä, samoin hemoglobiini on ok, 120, joskaan ei saisi siitä tippua.

Mielenrauhaultrassa jouduimme pistäytymään viime viikolla, kun tuli eräänä aamuna aavistus rusehtavaa vuotoa, eikä pikkuisen liikkeitä ollut tuntunut yhtä paljon kuin aiemmin. En ollut kovin huolissani, sillä minulla oli sellainen olo, että kaikki on kunnossa, ja ajattelin vauvan vain olevan sellaisessa asennossa, että liikkeitä ei tunnu niin hyvin kuin aiemmin. Kun sitten kuitenkin tuli vielä tuo vuoto, ja aamiaisenkaan jälkeen ei liikkeitä ruvennut tuntumaan, soitin äitipolille. Siellä ollaan maailman ihanimpia, ja sanottiinkin, että tervetuloa ihan samantien tarkistamaan. Toki ilmeisesti kuuntelevat äitejä kovastikin tuon liikkeiden seuraamisen tiimoilta, se kun on ainoa keino äidille seurata pikkuisen vointia. Ja parempi tarkistaa asia turhaan, kuin jättää tarkistamatta mahdollisesti kohtalokkain seurauksin. Siispä käväisimme tarkistettavana. Ensin minut laitettiin käyrälle, ja seurattiin vauvan sykettä vartin ajan. Se oli juuri sellainen kuin pitikin, ja vaihtelu erinomaista. Sen jälkeen käväisimme lääkärin luona ultrassa, ja myös siellä kaikki oli niinkuin pitääkin. Ja poika liikkui kovastikin, mutta en siinäkään juurikaan tuntenut liikkeitä, hassua! Koko vastasi täysin viikkoja (oli siinä vaiheessa n. 1800g) ja kaikki näytti oikein mainiolta ♥ Saimme vieläpä mukaan yhden parhaista kuvistamme, kuvan pikkuisen kasvoista! Hänellä on muuten ihan isin nenä :) Lisäksi vahvistui oletus siitä, että poikahan sieltä on tulossa ;) Koska kaikki näytti olevan hyvin, ja ultralla sisäpuolelta katsottuna kohdunsuu oli tiukasti kiinni, ei tehty edes sisätutkimusta. Sain itse päättää, tehdäänkö, enkä kokenut sitä tarpeelliseksi. Tuo vuotokin jäi arvoitukseksi, tosin se olikin niin niukkaa, että sen nyt saattoi aiheuttaa mikä vain.

Ja pitää varoa mitä toivoo: jo samana iltana masussa oli sellainen hulabaloo, että huh! Hetkittäin tuntuu, että meillä on vaikeuksia mahtua tähän samaan kroppaan, pikkuinen alkaa olla jo sen verran ponteva. Painautuu siihen malliin vatsaa vasten, että tuntuu kuin yrittäisi tulla siitä läpi. Ja isin kanssa leikkii piilosta, lakkaa herkästi liikkumasta kun tämä laittaa käden vatsalle, hih... Onneksi kuitenkin toisinaan myös painautuu isinkin kättä vasten, että ei hänkään ihan osattomaksi liikkeistä jää ♥ Lisäksi iltaisin kuuntelutamme hänellä musiikkia, ja seurailemme huvittuneena, kun masun päällä oleva puhelin keikkuu puolelta toiselle. Kun kuuntelutimme pienen tauon jälkeen erään kappaleen, jota aiemmin soitimme joka ilta, meno masussa muuttui hurjaksi! Ehkä se oli tullut jo hänelle tutuksi?

Nyt on varmasti aikaa päivitellä kuulumisia vähän tiuhemmin, kun saan viettää vapaaherrattaren elämää.

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!!!