Liikeseurantaa ja muita 40. raskausviikon tunnelmia...

Rv 39+1.
Odotellaan, odotellaan...

Ei siis mitään merkkejä pikkuisen maailmaan tulosta. Olen ihmeen levollinen, enää on joka tapauksessa niin vähän aikaa jäljellä, että ei siihen kauan mene. Kaikki on siis jo valmiina, loppuajan voin vain lomailla ja odotella, ihanaa! Olen tehnyt vähän käsitöitä, neulonut ja ommellut. Ompelin lopultakin ensisänkyyn pehmoisia, froteisia aluslakanoita, ja petasin sängyn valmiiksi. Olen vetkutellut sen asian kanssa, sillä taloudessamme asuu karvainen perheenjäsen, jonka tiesin hakeutuvan samantien niin mukavaan pesään nukkumaan... Tähän mennessä hän on välittömästi bongannut ja testannut mm. lastenvaunut ja hoitopöydän pehmeän alustan ; ) No, ainakaan toistaiseksi missemme ei ole tajunnut, että korisänky on nyt pedattu ja odottaa vain nukkujaa...

Liikeseuranta tuntuu hetkittäin ajavan minut hulluuden partaalle. Neuvolan ohjeen mukaan liikkeitä pitää olla 5-50 tunnissa (joskus jopa 100...), tuntuu muuten aika hurjalta vaihtelulta... Mutta siis meidän pikkuisemme on päivisin niin rauhallinen, että joka päivä jossain vaiheessa huolestun ja yritän väkisin herätellä. Päivissä on vaihtelua. Joinain päivinä liikkeitä tuntuu pitkin matkaa, kuten tänään, kun heti aamusta asti on tuntunut jotain. Mutta aina parin liikkuvaisen päivän välissä on yksi tai kaksi todella hiljaista päivää. Toissapäivä oli tällainen. Illalla mietin, että päivä oli ollut melko hiljainen, ja asetuin sitten sohvalle makaamaan (yleensä siinä vaiheessa kaveri viimeistään vilkastuu), ja tuupin mahaani puolisen tuntia... eikä juuri mitään reaktiota! No, siinä vaiheessa kun huolestuin toden teolla, ja Mies oli kysynyt jo pariin otteeseen, että joko lähdetään tarkistamaan tilanne, tuo tuttu, ihana hulina taas alkoi. Joka ilta siis tuntuu kuitenkin lopulta (aika myöhään, yleensä ruokailumme jälkeen eli yhdeksästä eteenpäin), että masussani on meneillään sambakarnevaalit. On kuitenkin hermostuttavaa odottaa aina pitkä päivä tuota iltaa, jolloin sitten viimeistään jotain tapahtuu!!! No, onneksi edes sitten. Mietin kuitenkin, että onkohan vauvamme vain rauhallinen, tai onko tällainen normaalia. Ja voiko se nukkua niin sikeästi, että vasta puolen tunnin tuuppimisen jälkeen herää?! Liikkuminen kyllä tuntuu kuitenkin normaalilta, ja onneksi noita hurjan hiljaisia päiviä on harvemmin. Sillä voimalla ja vilkkaudella murunen aina iltaisin varsinkin liikkuu, että kaikki kyllä tuntuu olevan oikein hyvin. Tilaa hän vain tarvitsisi enemmän - alkaa tuntua kohta siltä, että monot tosiaan tulevat kohta kyljestä läpi ; )

Eipä voi mennä kauan enää, hui miten jännää!!! Nyt punnitaan muuten samalla, miten täsmällinen tämä neitsyen merkissä syntyvä pienokaisemme onkaan :D

Hetki elämästä

Ei kiirettä mihinkään, kalenteri tyhjä.

Istun rauhassa neulomassa pienenpieniä lapasia - rakkaan murusen potkiessa samalla mahassani.

Tuntuu niin mielettömältä, että saan elää juuri tätä hetkeä.
Kiitos.

38+0

"Älä tuijota liian tiukasti laskettua aikaa! Oletetun syntymäpäivän yhteydessä käytetään aikavarausta”plus/miinus 14 päivää”. Se tarkoittaa, että synnytys voi alkaa koska tahansa seuraavien neljän viikon aikana! Säästät paljon kallisarvoista energiaa, kun et anna lasketun ajan päivämäärän hallita elämääsi. Kuten olet huomannut, et juurikaan pysty kontrolloimaan raskauttasi. Niin on myös nyt. Vaikka kuinka jännittäisit ja odottaisit laskettua päivää, et voi vaikuttaa todelliseen syntymähetkeen." Näin sanotaan vau.fi:n Raskausviikot -osiossa.

Tänään käynnistyi 39. raskausviikko. Vielä ei ole mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä, vain tukala olo etenkin iltaisin on lisääntynyt. Tuntuu, että maha painaa, eikä missään asennossa ole hyvä olla. Lisäksi pikkuinen painaa iltaisin epämukavasti tuonne alakertaan ja samalla seudulla on myös hurjan teräviä vihlaisuja. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että tätä olotilaa voi jatkua vielä viikkojakin. Tällä hetkellä minulla on sellainen olo, että tulen olemaan raskaana aina. Sanoin Miehellekin, että varmaan tämä kasvaa aikuiseksi mieheksi sisälläni.
Hän nauroi, että niin, alkaa sitten vain parransänki jossain vaiheessa kutittaa : D

Olo on kärsimätön, malttamaton, innostunut, hivenen jännittynyt, aavistuksen levoton. Ainoastaan lyhyiden, ohimenevien hetkien ajaksi olen onnistunut saamaan sellaisen levollisen tunteen, että tulee kun tulee, joka tapauksessa seuraavien neljän viikon aikana hän saapuu. Muun ajan pohdin synnytystä, haaveilen vauvanhoidosta, luen synnytystarinoita ja haalin tietoa imetyksestä, tuntuu ettei oikein osaa kunnolla pysähtyä ja rauhoittua, kun kaikki ajatukset pyörivät vauvassa.

Huomasin omassa käytöksessäni taantumista: kun koko alkuraskauden ajan googlasin hermostuneena raskausoireita, ja vertailin omiin olemattomiin oireisiini, hakien epätoivoisesti samankaltaisuuksia, olen löytänyt itseni nyt googlettamassa erilaisia synnytyksen lähestymistä ennakoivia oireita ja tuntemuksia... Ja ilahtunut huomatessani, että monella synnytys on käynnistynyt ihan yhtäkkiä, ilman ennakkovaroituksia, itse kun en edelleenkään tiedä mistään supistuksista mitään. Sen vain olen vasta synnyttäneiden tuttavieni (heitä on paljon) kertomusten, ja muiden synnytyskertomusten perusteella huomannut, että yhtä paljon kuin on synnyttäjiä, on myös synnytystarinoita... Mistään ei voi päätellä mitään omasta synnytyksestä. Milloin se alkaa, miten se alkaa, kauanko se kestää, mitä kivunlievitystä tarvitaan/käytetään, missä asennossa se tapahtuu, tuleeko se olemaan helppo tai vaikea, saadaanko vauva helposti ulos, haluanko, että minua kosketetaan synnytyksen aikana vai enkö voi sietää sitä, haluanko kävellä vai maata supistusten aikana... Mitään ei voi etukäteen tietää. En siis ole näitä asioita kovin paljon miettinytkään, homma etenee sitten omalla painollaan.

Vatsassa on varsinkin iltaisin sellainen hulabaloo, että muuhun keskittyminen onkin lähes mahdotonta. Eilen saimme lopultakin kuvattua videolle pikkuisen pyörimistä masussa. Olemme joka ilta nukkumaan käydessämme kuunteluttaneet hänellä musiikkia, ja se saa aina liikehdintää aikaiseksi, mutta aina kun olemme alkaneet kuvaamaan, hän on lopettanut... Eilen se sitten lopultakin onnistui! Muru suorastaan villiintyi Tähtien sota -marssista...! Mainittakoon, että se oli Miehen valinta - itselläni ei ole minkäänlaista tunnesidettä kyseiseen teokseen... Isänsä poika, hih ; ) Myös pari muuta Miehen valintaa osui ja upposi pikkuiseen. Hyvä, että ehdimme kuvaamaan sitä. Mahakuvia olemme ottaneet joitakuita, tänään pitäisi yrittää muistaa ottaa vielä yksi tältä loppuajalta, ihan vaan siltä varalta, että lähtö tulisi...

Täällä olisi siis kaikki valmista, tervetuloa pikkuinen koska tahansa!!!

Täysiaikaisuuden kynnyksellä

Tänään on rv 36+6, eli huomisesta lähtien bebe on maailmaan saapuessaan täysiaikainen. Niin, tai yliaikainen, mitä vaihtoehtoa en toistaiseksi halua ottaa huomioon ;) Hurjaa, että on tultu näin pitkälle. Olen yrittänyt jutella pikkuiselle, ja kertoa, että tämä viikko olisi jo loistava syntymiseen, mutta voi olla, että hän ei ole ihan niin miellyttämishaluinen... No, pääasia tietysti, että vauva on aivan valmis tullessaan!

Olo alkaa olla jo aika tukala. Kömpelyys tuntuu saaneen ihan uudet mittasuhteet, samoin jotkut tähänkin asti rassanneet vaivat. Sormet ovat turvoksissa (tosin viileä sää on onneksi tuonut helpotusta muuhun turvotukseen), ja jo entuudestaan kipeä lonkka on pahentunut. Käveleminen tuntuu epämukavalta, rappusten ylös kipuaminen ja kumarassa oleminen todella hankalalta. Harmittaa, kun en pysty touhuamaan pientä varten niin paljon kuin haluaisin. Lisäksi kädet ovat alkaneet öisin puutumaan kovasti, ja siis todellakin kovasti. Nousen venyttelemään ja vaihdan asentoa, ja kas, minuutin päästä sama homma. Niin, ja pakko kai tässä yhteydessä mainita myös yksi masentava häiriötekijä: kuorsaus. Ja siis todellakin aivan infernaalinen kuorsaus. Kerrassaan viehättävää :/ Todellakin toivon, että se vaiva häviää raskauden myötä! Pari kertaa olen siirtynyt suosiolla vierashuoneeseen nukkumaan, että Mies saisi nukkua kunnolla, raukka kun kärvisteli vieressä korvatulppineen. Tehottomine korvatulppineen... Syvä huokaus. Todettakoon kuitenkin, että en kuitenkaan koe juurikaan kärsiväni, masu tuntuu edelleen ihanalta, ja pikkuisen myllertäminen siellä sisällä aivan erityisen ihanalta ♥  Tulkoon tosiaan sitten, kun on aivan valmis! Mikäs mulla on täällä ollessa, kun voi olla kotona ja ottaa rennosti.

Valmistelut ovat onneksi aika hyvällä mallilla. Murun huone on vielä täysin vaiheessa, mutta eiköhän isänsä ehdi sitä isyysvapaan aikana vähän edistämään (voi olla, että itsestäni ei ole siinä vaiheessa kovinkaan suurta apua). Eipä tuo yksin mene sinne huoneeseen nukkumaan ja oleskelemaan ihan vähään aikaan ;) Muuten olemme saaneet enimmät hankinnat tehtyä. Eilen ompelin ensisänkyyn soman reunuksen, mielestäni ihanasta kankaasta, sinivalkoinen pallokuvio. Nyt vain aprikoimme, pitääkö reunuksen kuitenkin olla niin matala, että näemme vauvan helposti... Lisäksi kaikki muutkin vauvan tekstiilit vaatteista vuodevaatteisiin ovat kaikki pestyjä ja käyttövalmiita. Pohdiskelin tässä, olisinko ommellut meillä olevista ylimääräisistä aluslakanoista valmiiksi jo parit pinnasängyn aluslakanat, mutta huomasin sitten, että niitä saa Ikeasta 2kpl hintaan 7,95... Just, enpä enää tiedä, onko kannattavampaa tehdä itse.

Tänään ajattelin pakata sairaalakassin valmiiksi, jos se vaikka toisi hyvää karmaa ja nopeuttaisi laitokselle lähtöä ;) Sen sisältö on tosin jo valmiiksi mietitty, eli siihen ei kovin kauan aikaa kulu. Turvakaukaloasian ratkaisimme muuten niin, että ostimme Britax-kaukaloomme sopivan autojalustan. Ei onneksi maksanut ihan hirveästi, ja olen ymmärtänyt, että on muutenkin paljon kätevämpi systeemi, kuin kiinnittää kaukalo joka kerta turvavöillä! Nyt kaukalo vain napsautetaan kiinni jalustaan, ja myyjän mukaan (tietysti...) tämä ratkaisu on myös turvallisempi, mikä kyllä käy järkeen. Lisäksi meillä on siis Britaxin kevyet matkarattaat, joihin kaukalon saa kiinni. Ja kunnon vaunut tietysti myös, ne ostimme käytettyinä. Olen aika tyytyväinen hankintoihimme, olemme saaneet mielestäni kohtuuhinnalla periaatteessa kaikki vaunut ja rattaat, joita tulemme tarvitsemaan (nuo Britaxit olivat uudet, mutta edulliset). Tulevaisuuden turvaistuinrumba on sitten taas asia erikseen, mutta siihen on vielä aikaa...

Nyt pitää ehkä olla liikoja miettimättä tulevaa synnytystä, ja ennen kaikkea sen mahdollista ajankohtaa, ja keskittyä sen sijaan nauttimaan tästä ihanasta ajasta, kun tietää, että se on joka tapauksessa aivan pian...! ♥ Ihanaa!!!

Malttamattomuutta ilmassa!

Eilen kävimme tarkistusultrassa. Kohonneiden sokeriarvojeni vuoksi sikiön kokoa halutaan vielä seurata. No, ultrassa kaikki oli oikein mallikkaasti ♥ Nyt on siis rv 36+2. Eilinen kokoarvio oli 2800g, ja murunen on kuulemma oikein sopusuhtainen. Vatsanympärys mitattiin kahteen kertaan, eikä ylimääräistä rasvaa ole kertynyt. Jos sikiö saa liikaa sokeria, on kuulemma riski, että vyötärölle kertyy rasvaa, mutta poikasemme on onneksi toistaiseksi välttynyt vyötärölihavuudelta ;) Hän on kasvanut niin tasaisesti keskikäyrällä, että jos mitään suurempia muutoksia ei tapahdu, arvio lasketun ajan syntymäpainosta oli keskiarvio, eli 3700g. Seuraava käynti sovittiinkin sitten viikolle 41+0, hui! Ilmoitin kyllä, että toiveissamme ei ole päästä sitten paikalle ;)

Lisäksi vaavi on kuuliaisesti pää alaspäin, ja kiinnittynyt, eli oletuksena on normaali alatiesynnytys. Kohdunsuu on pehmentynyt, ja lääkäri mutisi jotain sentistä, ymmärsin niin, että olisi sormelle auki. Kohdunkaulan pituus 2cm. Yritin kovasti kysellä, koska hän arvelee pienokaista saapuvaksi, mutta voin kuulemma kristallipallosta katsoa :D Pidin lääkäristä hurjasti, hän oli juuri meidän oloisemme. Kokenut ja sopivan suorasanainen, pilkettä silmäkulmassa. Muutenkin koko äitipolimme henkilökunta on vaikuttanut ihanalta, mikä tuntuu hyvältä tulevaa koitosta ajatellen.

Eilisen jälkeen olo on ollut - jos mahdollista - vieläkin malttamattomampi. En millään jaksaisi odottaa, että näemme pikkuisen!!! Vielä tuntuu ihanalta sekin, että hän on tuolla masussa, mutta yhä enemmän odotan sitä, että saamme hänet syliimme ihan oikeasti. Se tunne, että jos tämä onkin vain ihanaa unta tuntuu myös vain suurenevan...! Tuntuu ihan käsittämättömältä, että olemme päässeet jo näin pitkälle ♥

Olen miettinyt kovasti viime aikoina sitä yritysajan raskautta. Nautin siitä, että elämä tuntuu nyt niin valoisalta. Ja olen yllättynyt siitä, miten vaivattomasti tunnelmat ovat kääntyneet toisenlaisiksi, siihen ilmeisesti riitti vain onnistuminen. Toki se olikin ainoa asia joka suretti, joten lienee luonnollista että asian korjauduttua murheetkin tuntuvat väistyneen. On ihanaa, kun on aivan vilpittömän onnellinen lähipiirin raskaus- ja vauvauutisista. Edelleen olen herkkä tietynlaisille kommenteille, mutta ohitan ne kevyemmin kuin ennen. Lähipiirissäni on paljon tapauksia, joissa hoidoilla on saatu esikoinen, ja sitten toinen onkin tullut ihan luomusti. Ihmiset ovat mielellään kertoneet näitä tarinoita minulle, ja yllätyksekseni sen sijaan, että hermostuisin ja sanoisin kirpeästi, että kaikille ei kuitenkaan käy niin onnellisesti, huomaan ajattelevani, että entäs jos... Toinen olisi toiveissa niin pian kuin mahdollista, sillä emme halua/voi tuhlata aikaa yhtään enemmän kuin on välttämätöntä. Niin monta vuotta - ja hoitoa - tähän meni. Olemme kuitenkin realistisia asian suhteen. Joka tapauksessa uskon tällä hetkellä, että toisen yrittäminen ei tule olemaan kaiken kokemamme jälkeen yhtä stressaavaa kuin ensimmäisen. Aika näyttää, onko näin. Juuri nyt minusta tuntuu kuitenkin, että on erilaista pohtia, tuleeko äidiksi ikinä, koskaan, kenellekään, kuin yrittää onnistua niin, että on jo yksi, rakas kullanmuru hoivattavana. Tältä minusta siis tuntuu. Tällä hetkellä.

Nyt on kuitenkin niin onnellinen tilanne, että saan keskittyä täysillä tähän sisälläni kasvavaan, maailman rakkaimpaan olentoon. Hän ansaitsee kaiken huomiomme ja kaikki lämpimät tunteemme. Hän ansaitsee nyt kaiken, mitä meillä on annettavana.

Taistelua turvotusta vastaan ja muuta pientä puuhastelua

Meni hermo turvotukseen! Nilkat olivat joka ilta (ja pahimmillaan myös aamuisin) niin pulleat, että heräsi epäilys siitä, että näinköhän ne tulevat enää koskaan normaaleiksi... Kävin sitten eilen ostamassa kunnon tukisukat eräästä terveystarvikekaupasta Helsingissä, ja kiskoin ne samantien jalkaan. Myyjätär sanoi, että eivät suosittele odottajille polvisukkia, vaan nivusista saakka lähteviä stay-upeja, mutta halusin kuitenkin kokeilla niitä, sillä pidempien viritysten päälle kiskominen ei näillä säillä houkutellut... Ja ne tuntuivat auttavan! Ja siitäkin huolimatta, että kiskoin ne jalkaani kesken päivän - suositellaan, että ne vedettäisiin jalkaan aamulla ennen ylösnousemista. Eilen illalla nilkat olivat kuitenkin suht normaalit, vain hienoista turvotusta havaittavissa! Oh joy - tuntui kyllä mukavalta jo tuollainen pienikin kohennus ulkomuodossa :D Tosin eilen oli viileä päivä, eli en tiedä minkä verran sillä oli osuutta asiaan, mutta tuntuivat ne sukat kyllä auttavan.

Eilen kävimme myös tutustumassa sairaalaan, ja se oli todella hyödyllisen tuntuinen käynti. Sen lisäksi, että tuli levollisempi olo kun tietää vähän enemmän itse synnytyksestä ja paikasta jossa se tulee tapahtumaan, tuli kyllä myös sellainen olo, että iik, ihan oikeasti meille tulee kohta vauva! Ihan oikea pieni ihminen! Tuntuu se vaan niin hurjalta... ja ihanalta, en millään jaksaisi odottaa :) Jäin vähän pohdiskelemaan puudutus- ym. asioita, mutta en taida kovin suuresti yrittää suunnitella synnytystä, vaan katson sitten miten tilanne etenee. Toiveissa olisi edetä mahdollisimman luomusti, mutta jos tuntuu siltä, ettei onnistu, en ole ehdottomasti mitään kivunlievitystä vastaankaan. Miehelle olen sanonut, että jos näyttää siltä, että joku on huonosti, ja synnytys ei tunnu etenevän, hänen pitää tarvittaessa olla jämäkkä ja vaatia jotain tapahtuvaksi, jos itse olen niin väsynyt, etten jaksa. Hän tuntee minut parhaiten, ja tietää milloin olen tosissani. Joka tapauksessa käynnistä tuli luottavainen olo, kuulostaa siltä, että paikka on hyvä, ja ihmiset siellä osaavat asiansa.

Hankinnoissa olen edennyt jonkin verran. Löysin aivan sattumalta nettikaupasta tyynyn, jollaista olin jo aiemmin katsellut! Katsoin erästä tyynyä ja kokeilin löytyykö sitä eri värisenä, ja kas vain, tämä tupsahti esille ja oli mielestäni vielä kohtuullisen hintainenkin! Lähti tilaukseen, oli yksi söpöimmistä joihin olen törmännyt. (Ei ole kyllä erityisen poikamainen, mutta äitihän siihen nojailee ;) ) Lisäksi tilasin sähköisen rintapumpun (30e edullisempi kuin Suomessa), ja Lansinoh -liivinsuojia ja -voidetta, nekin kun olivat edullisempia kuin Suomessa.

Kaikki alkaa siis pikkuhiljaa edistyä, vielä kun saadaan pikkuisen huone kuntoon. Niin ja se turvakaukalo hankittua, että saadaan hänet kotiinkin tuotua...

Edit. Kaipasin vähän jotain uutta blogin ulkoasuun, ja päädyin tähän. Voi olla, että vielä muokkailen jotain, pitää ensin vähän tunnustella tätä...