Tänään oli nollaultra, ja kaikki näytti siltä kuin pitääkin.
Huomenna siis alkavat pistokset! Olisivat alkaneet jo tänään, mutta koska mulla työt on iltapainotteisia tulevina viikkoina, haluan suosiolla pistää aamulla niin selviän vähemmällä säätämisellä. Saa nähdä, mitä kroppa tykkää uudesta tuttavuudesta, Menopurista... Annostus 225 IU. Synarelan sumuttamista jatketaan taas punktioon saakka. Aiemmin sen määrä puolitettiin pistosten alkaessa, mutta uusi lääkäri sanoi, että pidetään annostus yhtä suurena (4 sumua/päivä) jatkossakin. Kuulemma on tullut parempia tuloksia, kun oma hormonitoiminta pidetään kokonaan alhaalla hoidon ajan, joten sitä kokeillaan. Seurantaultra on maanantaina 5.12.
Ihanaa lopultakin aloittaa hoito, vaikka se ei kovin ihmeellisiä tuntemuksia herätäkään, kun tämä kaikki sujuu jo niin rutiinilla... Mutta jaksan kuitenkin onneksi vielä toivoa! Toivon ja rukoilen, että tämä olisi nyt lopultakin se kerta, kun onnistumme. Haluaisin aloittaa uuden vuoden täysin erilaisissa tunnelmissa kuin aiemmat... En uskalla edes ajatellakaan, miten ihanaa olisi aloittaa uusi vuosi raskaana. Täytyy myöntää, että tuntuu tosi epämukavalta ajatella, että testipäivä sattuu joulun tienoille :/ Että pelataan tunnelman osalta upporikasta tai rutiköyhää: joko piehtaroidaan murheen alhossa, tai sitten ollaan niin onnellisia, että en pysty sitä edes ajattelemaankaan...
No, kunhan nyt saataisiin soluja...Kunhan ne hedelmöittyisivät. Ja jakautuisivat, ja... niin edelleen. Voi kun päästäisiin siirtoon ainakin. Ihan hassua, että koko tämä piiitkä aika, joka odoteltiin tätä uutta hoitoa menikin ohi nopsasti kaiken hauskan (ja kiireen) merkeissä, ja tässä sitä taas ollaan, jälleen uutta hoitoa aloittamassa. Päiväni murmelina -fiilis. Jälleen kaikki samat tunteet edessä, kaikki samat pohdiskelut, ajatukset ja kropan kuulostelut. Ja silti tämä hoito on kokonaan uusi! Tulee uudet solut ja uudet alkiot (toivoakseni), ja tämä on ihan oikeasti taas kokonaan uusi mahdollisuus.
Voi kun nyt olisi jo meidän vuoro ♥
30.11.2011
23.11.2011
Back in business...
... ainakin vähitellen taas mukana tässä kaikessa.
Tauosta tuli odotettua pidempi, en vain jostain syystä ole saanut kirjoitettua mitään.
Tällä hetkellä sumuttelen Synarelaa, viimeisen e-pillerini popsin eilen...! Kyllä vain, tähän hoitoon tulivat mukaan pillerit, lähinnä punktion ajoittamisen vuoksi. Halusimme varmistaa, että mahdolliset toimenpiteet eivät satu juuri mahdollisen joulutauon aikaan. Vieläkin naurattaa se hetki, kun hoidon suunnittelukäynnillä istuimme mieheni kanssa vieretysten ohjeita kuulemassa, ja lääkäri ohimennen sanoi jossain sivulauseessa, että tuossa kohtaa aloitat sitten e-pillereiden syömisen. Molemmat vilkaisimme hölmöinä toisiamme, ja mietimme hiljaa mielessämme, että unohtikohan hän millä asialla lääkärissä olemme, vai...?! :D Mutta näin siis kuitenkin jouduin vielä vanhoilla päivilläni pillereitä popsimaan, vaikka olin niistä jo päänsärkyjen vuoksi luopunut yli 10 vuotta sitten ja vannonut, ettei koskaan enää mitään hormonaalisia valmisteita mulle... Jep jep, hormonaalisia valmisteita oon saanutkin nyt parin vuoden aikana tuikkia itseeni enemmän kuin monet koko elämänsä aikana, eli tämä kaikki vain vahvistaa sen, minkä jo aikaa sitten olen oppinut: elämässä ei koskaan saa sanoa ei koskaan. Muutama muukin asia on vahvistanut tätä käsitystäni viime aikoina, mutta ei niistä tällä kertaa sen enempää.
Nyt pillereiden loputtua odottelemme menkkoja alkaviksi (varmaan muutaman päivän sisään) ja ensi viikolla nollaultraan ja pistokset aloittamaan. Kuulimme kaikkien verikokeiden tulokset juuri ennen lomaa, eli en tainnut ehtiä niistä mitään kertoakaan, mutta niissä ei ollut mitään uutta ja yllättävää asiaan liittyvää. Mulla on joku (LH-?) hormoni hieman laskenut (voi olla pelkästään stressistä johtuvaa), ja siitä syystä valittiin tähän hoitoon Menopur, joka onkin mulle taas ihan uusi tuttavuus. Lisäksi kokeillaan kaikkea mahdollista: alkionkuoren avausta, alkioliimaa (!!!) ja mitähän vielä...?
Mielialaa on hitusen lannistanut Kelalta tullut kielteinen päätös edellisen hoidon korvaamisesta, nyyh. Viestissä oli, että normaalisti korvataan kolme hoitoa, ja meille on jo korvattu viisi, eikä kuudetta enää korvata. *NIISK* Mutta olkoon Kela uskomatta mahdollisuuksiimme, me itse vielä uskomme. Mieliala on siis ihan kohtalainen tätä hoitoa vähitellen aloiteltaessa, vaikkakin tiellemme on tullut pikkuisen muita ongelmia. Ei mitään parisuhteeseen varsinaisesti liittyvää, ja tiedän, että pääsemme niistä yli. Tuntuu vain, että pää on niin täynnä ajatuksia, että pakahdun, kun tämä lapsettomuusasia on jo yksinään tuntunut niin valtavalta asialta ajateltavaksi.
Iloisiakin asioita on onneksi sattunut, ja itse asiassa sellainen asia, joka ohittaa mielessäni kaiken muun, ja josta olen niin onnellinen, että sanat eivät riitä sitä kuvaamaan. Saimme rakkaan Mieheni kanssa toisemme ihan virallisestikin maagisena päivänä 11.11.11. Se oli elämäni onnellisin päivä. Olen koko ajan pakahtumaisillani, sillä pidämme asian salaisuutena kesään, jolloin juhlimme tapahtunutta niin kuin asiaan kuuluu... Toisaalta ihanaa, että meillä kahdella on näin suloinen yhteinen salaisuus.
Yritän vähitellen taas kirjata tunnelmiani ylös, ja päästä jyvälle siitä, mitä muille on tämän nettitaukoni aikana tapahtunut.
Ai niin! Tähän virtuaalitodellisuuteen palattuani huomasin, että minua odottaa Green Turtlen lähettämä haaste, 25 asiaa. Olin ilahtunut ja imarreltu haastetuksi tulemisesta hyvin pitkälti samoista syistä kuin eräs toinenkin haasteeseen vastannut - pidän kirjoittajaa erittäin älykkäänä ja ajattelevana henkilönä, joka kirjoittaa valtavan hyvin ja viisaasti. Palaan tähän haasteeseen, kunhan hetken aikaa mietin, mitä kaikkea haluan itsestäni paljastaa ;)
Tauosta tuli odotettua pidempi, en vain jostain syystä ole saanut kirjoitettua mitään.
Tällä hetkellä sumuttelen Synarelaa, viimeisen e-pillerini popsin eilen...! Kyllä vain, tähän hoitoon tulivat mukaan pillerit, lähinnä punktion ajoittamisen vuoksi. Halusimme varmistaa, että mahdolliset toimenpiteet eivät satu juuri mahdollisen joulutauon aikaan. Vieläkin naurattaa se hetki, kun hoidon suunnittelukäynnillä istuimme mieheni kanssa vieretysten ohjeita kuulemassa, ja lääkäri ohimennen sanoi jossain sivulauseessa, että tuossa kohtaa aloitat sitten e-pillereiden syömisen. Molemmat vilkaisimme hölmöinä toisiamme, ja mietimme hiljaa mielessämme, että unohtikohan hän millä asialla lääkärissä olemme, vai...?! :D Mutta näin siis kuitenkin jouduin vielä vanhoilla päivilläni pillereitä popsimaan, vaikka olin niistä jo päänsärkyjen vuoksi luopunut yli 10 vuotta sitten ja vannonut, ettei koskaan enää mitään hormonaalisia valmisteita mulle... Jep jep, hormonaalisia valmisteita oon saanutkin nyt parin vuoden aikana tuikkia itseeni enemmän kuin monet koko elämänsä aikana, eli tämä kaikki vain vahvistaa sen, minkä jo aikaa sitten olen oppinut: elämässä ei koskaan saa sanoa ei koskaan. Muutama muukin asia on vahvistanut tätä käsitystäni viime aikoina, mutta ei niistä tällä kertaa sen enempää.
Nyt pillereiden loputtua odottelemme menkkoja alkaviksi (varmaan muutaman päivän sisään) ja ensi viikolla nollaultraan ja pistokset aloittamaan. Kuulimme kaikkien verikokeiden tulokset juuri ennen lomaa, eli en tainnut ehtiä niistä mitään kertoakaan, mutta niissä ei ollut mitään uutta ja yllättävää asiaan liittyvää. Mulla on joku (LH-?) hormoni hieman laskenut (voi olla pelkästään stressistä johtuvaa), ja siitä syystä valittiin tähän hoitoon Menopur, joka onkin mulle taas ihan uusi tuttavuus. Lisäksi kokeillaan kaikkea mahdollista: alkionkuoren avausta, alkioliimaa (!!!) ja mitähän vielä...?
Mielialaa on hitusen lannistanut Kelalta tullut kielteinen päätös edellisen hoidon korvaamisesta, nyyh. Viestissä oli, että normaalisti korvataan kolme hoitoa, ja meille on jo korvattu viisi, eikä kuudetta enää korvata. *NIISK* Mutta olkoon Kela uskomatta mahdollisuuksiimme, me itse vielä uskomme. Mieliala on siis ihan kohtalainen tätä hoitoa vähitellen aloiteltaessa, vaikkakin tiellemme on tullut pikkuisen muita ongelmia. Ei mitään parisuhteeseen varsinaisesti liittyvää, ja tiedän, että pääsemme niistä yli. Tuntuu vain, että pää on niin täynnä ajatuksia, että pakahdun, kun tämä lapsettomuusasia on jo yksinään tuntunut niin valtavalta asialta ajateltavaksi.
Iloisiakin asioita on onneksi sattunut, ja itse asiassa sellainen asia, joka ohittaa mielessäni kaiken muun, ja josta olen niin onnellinen, että sanat eivät riitä sitä kuvaamaan. Saimme rakkaan Mieheni kanssa toisemme ihan virallisestikin maagisena päivänä 11.11.11. Se oli elämäni onnellisin päivä. Olen koko ajan pakahtumaisillani, sillä pidämme asian salaisuutena kesään, jolloin juhlimme tapahtunutta niin kuin asiaan kuuluu... Toisaalta ihanaa, että meillä kahdella on näin suloinen yhteinen salaisuus.
Yritän vähitellen taas kirjata tunnelmiani ylös, ja päästä jyvälle siitä, mitä muille on tämän nettitaukoni aikana tapahtunut.
Ai niin! Tähän virtuaalitodellisuuteen palattuani huomasin, että minua odottaa Green Turtlen lähettämä haaste, 25 asiaa. Olin ilahtunut ja imarreltu haastetuksi tulemisesta hyvin pitkälti samoista syistä kuin eräs toinenkin haasteeseen vastannut - pidän kirjoittajaa erittäin älykkäänä ja ajattelevana henkilönä, joka kirjoittaa valtavan hyvin ja viisaasti. Palaan tähän haasteeseen, kunhan hetken aikaa mietin, mitä kaikkea haluan itsestäni paljastaa ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)