Syvä huokaus. Odottavan aika on todellakin pitkä. Olen ihmeissäni, miten sainkaan eilisen päivän kulumaan, eilen aamulla vielä tuntui siltä, että joudumme odottamaan maanantaiaamua ikuisuuden. No, se on jo huomenna.
Olen miettinyt, mikä meni vikaan. Mitä olisimme voineet tehdä toisin. Tästä pieleen menneestä hoidosta syytän ehkä eniten meitä itseämme. Olimme kertoneet lääkärille, että Mies lähtee työmatkalle, ja toivoisimme, että punktio ehtii perjantaille. Olimme tosin kertoneet, että tarvittaessa hän tietysti lykkää matkaansa, ja lähtee vasta maanantaina aamupäivällä, "näytteen" antamisen jälkeen. Yhdessä vaiheessa lääkäri jo unohtikin koko matkan, ja pohdiskeli, olisko punktio tulossa perjantaille, vai myöhemmin. Muistutettuamme häntä matkasta, hän nosti annoskokoa ja sanoi, että kyllä se sinne perjantaille saadaan. Eli en tiedä, olisiko punktio lykkääntynyt ensi viikolle ilman, että olisimme esittäneet toiveita aikaisemmasta, ja oltaisiinko sitten saatu enemmän kypsiä soluja. Tosin annoskoko oli mielestäni alunperinkin liian pieni, kun alla olivat kuitenkin ne sumut. Myöhäistä jossitella, ikävä kyllä.
Järkytyimme tästä kuitenkin niin kovin, että vaikka hoidot ja tämä projekti on tähänkin asti mennyt kaiken muun edelle (ja tällä todellakin tarkoitan meidän kummankin osalta ihan kaikkea), jatkossa, mahdollisissa seuraavissa hoidoissa rauhoitamme kyllä hoidon ympärille vieläkin pidemmän ajan. Ja kaikki muu saa joustaa hoidon ehdoilla. Tämä kaikki on mielestäni henkisestikin niin kuluttavaa, että haluan muutenkin keskittyä sitten enemmän tähän, enkä piikittää hätäisesti jossain vessassa ja raahata ruiskuja mukana töissä ja muutenkin ympäri maailmaa. Sillä nyt ei sinänsä ole fyysisesti vaikutusta hoitoon, mutta nyt tässä on ollut niin paljon jännitystä ja stressiä, että tuntuu että olisi helpompi olla, jos tahti olisi kaikin puolin vähän rauhallisempi.
Lääkäriin olemme olleet tyytymättömiä jo pitkään. Minusta jo se oli omituista, että meille tehtiin VIISI hoitoa täysin samalla kaavalla, korkeintaan lääkkeen annoskokoa muutettiin hieman tarvittaessa, ilman mitään tuloksia. Ja joka kerta saatiin vain yksi tai kaksi alkiota, eli ei sitä voi perustella hyvällä menestykselläkään. Vasta sitten, kun olin itse pari kertaa vihjaillut, pitäisikö kenties kokeilla jotain muuta, ja lopulta sanonut, että ensi hoidossa pitää kyllä OIKEASTI kokeilla jotain MUUTA, jotain muuta kokeiltiin. Sen jälkeen, kun hän oli kysynyt minulta, että no mitäs sulla olisi mielessä.
En voi sille mitään, että meille on tullut sellainen olo, että häntä ei oikeasti kiinnosta, onnistummeko, ja väistämättä on tullut rahastusfiilis. Kaiken lisäksi muutenkin haluaisin lääkärin, joka tuntuu sympaattiselta, ja joka tuntuu oikeasti haluavan onnistumistamme. Olisi pitänyt tehdä jotain jo monta hoitoa sitten. Tuntuu, että on mennyt hukkaan aikaa ja rahaa tällä samalla kaavalla mentäessä. Ei tietenkään voi syyttää lääkäriä siitä, että emme onnistu, mutta mulla on kuitenkin vahva tunne siitä, että lääkärin pitäisi kuitenkin tuntua hyvältä, siltä, että hän on meidän puolellamme.
iso iso voimahali sulle!! Mulle tuli sellanen hassu ajatus, että JOS (toivottavasti ei!!) teiän pitää vielä miettiä seuraavaa hoitoa, niin voisko siinä nähdä tavallaan ekstramäärän toivoa, että lääkäri ei oo ihan ollu hommiensa tasalla ja vaihtaessa klinikkaa ja lääkäriä tulosta alkaisikin syntymään. En tiiä tajuatko mun ajatusta, mut mä oon ite sellanen, että aina on jostain löydettävä joku oljenkorsi mihin tarttua, ja voisko tässä olla se.
VastaaPoistaMäkin kyllä lähtisin tuossa tapauksessa pohtimaan lääkärin/klinikan vaihtoa jos se vaan suinkin on mahdollista.
VastaaPoistaMun mielestä jo se, että ekassa hoidossa ei ole tullut paljoa alkioita, asettaa käytetyn lääkityksen toimivuuden kyseenalaiseksi. Ehdottomasti ois pitänyt jo kokeilla jotain muuta. Lieneeköhän lääkärillä sopimus jonkun tietyn lääkeyhtiön kanssa, että käyttävät vain heidän tuotteitaan?
Oisko mahdoton ajatus käydä vaikka suunnittelukäynnillä jollain toisella klinikalla ja kysyä toisen lääkärin mielipidettä siitä, miten kannattaisi edetä? Mun mielestä lapsettomuus on niin kipeä asia, että lääkärin kanssa pitää tulla superhyvin juttuun ja sen ammattitaitoon pitää pystyä luottamaan 100%. Yksityisellä hoidot maksaa niin pirusti, että todellakin pitäisi saada hyvää palvelua ja kokea tulleensa kuulluksi.
Kiitos kommenteista.
VastaaPoistaIhana Haruko <3 Niin mäkin ajattelen, että ainakin muutama kerta voidaan noista epäonnistumisista miinustaa pois, jos vaihdetaan lääkäriä :D Ja siirtojahan meillä on takana vasta 7 tänpäiväinen mukaan luettuna, joillakin on vaadittu useampikin ennenku onnistuminen on tullut. Elän toivossa.
Ja Jadekivi, niinpä. Mielestäni meillä on oikeus lääkäriin, joka tuntuu oikealta, kun niin paljon noista hoidoista maksetaan, puhumattakaan siitä millanen mankeli tää on henkisesti. Ton meidän lääkärin pitäis olla yks Suomen parhaista, joten siks oon koittanut roikkua tuolla, mutta sellainen tunne mulla vaan on, että joku muu olis meille parempi. Ekassa hoidossa saatiin aikoinaan 8 solua, ja niistä puolille tehtiin sit IVF (yksikään ei hedelmöittynyt), joten sen mä panen ihan kokeilun piikkiin, mutta seuraavista hoidoista olen katkera, ettei yritetty mitään erilaista ja tuntuu, että aikaa meni hukkaan. Ja rahaa. Mutta joo, ollaan jo tehty päätös, että käydään juttelemassa jossain muualla seuraavaksi.