Herranen aika, miten se aika kuluukaan! Tänään on tämän haasteen viimeinen päivä! Enkä nytkään ole ihan niin paljon ehtinyt kirjoitella, kuin olisin ajatellut. Viikko on ollut melko touhukas, mutta mielestäni aika keskivertoviikko kuitenkin.
Eilispäivän kohokohdasta pitää vielä mainita, että nuo yhteiset aamutorkuthan olivat meille (mulle ja pojalle, Miehellä on kyllä parit aamutorkut poitsun kanssa ollut) harvinaislaatuinen tapaus. Yleensä poika innostuu ihan hurjasti, kun menen kurkistamaan pinniksen laidan yli, ja innostuu kyllä niin kovin, ettei toivoakaan mistään torkahtamisesta. Niin myös tänä aamuna. En tiedä kauanko hän oli sängyssään pulissut, luulen itse nukkuneeni autuaasti, kun oma yöni oli vähän levoton. Poika nimittäin pärähti ilman mitään näkyvää syytä itkemään lohduttomasti puoli kahden aikaan (paha uni?), ja molemmat Miehen kanssa poukottiin säikähtäneinä pystyyn. Jonkun aikaa piti lohdutella, ennen kuin jatkoi uniaan niinkuin ei mitään. Omituista, mutta tosiaan oisko nähnyt pahaa unta? Sitä olen muuten miettinyt, että minkähänlaisia pahoja unia noin pienet voivat nähdä, jotka eivät vielä tiedä mistään mitään...?! Hmm.
No, kun tänä aamuna menin katsomaan pulisevaa poikaa, korviin asti ulottuva hymy valaisi naaman, ja siitä se päivä sitten käynnistyi. Otin pojan viekkuun, mutta huiski ja touhusi niin vimmatusti, että eipäs tosiaan torkahdettu tänä aamuna. Päivä oli leppoisa normipäivä, käytiin yhdessä aurinkoisella vaunuttelulenkillä. Touhuttiin tavallisia juttuja, mm. "kävelytin" poikaa kainaloista roikottaen, ja sekös oli ihan hirmuisen hauskaa. Myös istutin pojan sitteriin, ja soitin hänelle pianoa ja laulelin vähän, sekin oli mieluista puuhaa. Tosin ei kauaa jaksanut istuskella paikallaan, ja äidinkin mielenkiinto musisointiin herpaantui ja aloin esitellä hänelle pehmoleluja (omia vanhojani), joita hän ei ollut vielä nähnyt. Hymyili jokaiselle, ja tietysti jokaista piti myös vähän maistaa. Muuten poika touhuili ihan tavallisia juttuja. Sellaiset hetkelliset kiukustumishuudot ovat muuten viime aikoina selkeästi lisääntyneet, samoin kuin muutkin eri tilanteisiin liittyvät äänet.
Päivällä tutkailin netistä noita syöttötuoleja, ja sen Tripp Trappin kyllä haluaisin. Tulisikohan sitä käytettyä sitten pitkään, että olisi hintansa väärti...?! Tuntuvat käytettynäkin (kaikkine baby setteineen ja pehmusteineen) olevan niissä hinnoissa, että taitaisi olla sama ostaa uusi, saisipahan ainakin mieleisensä. Laitetaan asia mietintämyssyyn.
Päivän kohokohta: On vasta tulossa! Saamme nimittäin illaksi mieluisia vieraita, poitsun iloksi myös pikkuväkeä.
Tämä viikkohaaste osoittautui itselleni hurjan työlääksi, tai ainakin pisti miettimään, onko elämäni oikeasti näin "kiireistä" (joskaan mitään kovin mainittavaa en ole tällä viikolla saanut aikaiseksi), että on hankalaa kerran päivässä malttaa istahtaa puoleksi tunniksi kirjoittelemaan. Ja kun koneen äärellä kuitenkin paljon istuskelen, mutta ilmeisesti pääasiassa vain päämäärättömästi surffaillen. Olen hirmu iloinen, että haastetut innostuivat hommasta - tosi kivaa kuulla muiden arjesta! Sen lisäksi, että aikaa omaan kirjoitteluun ei tällä viikolla ollut odotetusti, olen myös ikäväkseni ehtinyt tutkailla muiden kuulumisia vain pikaisesti. Viikonloppuna aionkin tutustua muiden touhuihin oikein ajan kanssa. Kiitos vielä ihanille osallistujille : )
Eilispäivän kohokohdasta pitää vielä mainita, että nuo yhteiset aamutorkuthan olivat meille (mulle ja pojalle, Miehellä on kyllä parit aamutorkut poitsun kanssa ollut) harvinaislaatuinen tapaus. Yleensä poika innostuu ihan hurjasti, kun menen kurkistamaan pinniksen laidan yli, ja innostuu kyllä niin kovin, ettei toivoakaan mistään torkahtamisesta. Niin myös tänä aamuna. En tiedä kauanko hän oli sängyssään pulissut, luulen itse nukkuneeni autuaasti, kun oma yöni oli vähän levoton. Poika nimittäin pärähti ilman mitään näkyvää syytä itkemään lohduttomasti puoli kahden aikaan (paha uni?), ja molemmat Miehen kanssa poukottiin säikähtäneinä pystyyn. Jonkun aikaa piti lohdutella, ennen kuin jatkoi uniaan niinkuin ei mitään. Omituista, mutta tosiaan oisko nähnyt pahaa unta? Sitä olen muuten miettinyt, että minkähänlaisia pahoja unia noin pienet voivat nähdä, jotka eivät vielä tiedä mistään mitään...?! Hmm.
No, kun tänä aamuna menin katsomaan pulisevaa poikaa, korviin asti ulottuva hymy valaisi naaman, ja siitä se päivä sitten käynnistyi. Otin pojan viekkuun, mutta huiski ja touhusi niin vimmatusti, että eipäs tosiaan torkahdettu tänä aamuna. Päivä oli leppoisa normipäivä, käytiin yhdessä aurinkoisella vaunuttelulenkillä. Touhuttiin tavallisia juttuja, mm. "kävelytin" poikaa kainaloista roikottaen, ja sekös oli ihan hirmuisen hauskaa. Myös istutin pojan sitteriin, ja soitin hänelle pianoa ja laulelin vähän, sekin oli mieluista puuhaa. Tosin ei kauaa jaksanut istuskella paikallaan, ja äidinkin mielenkiinto musisointiin herpaantui ja aloin esitellä hänelle pehmoleluja (omia vanhojani), joita hän ei ollut vielä nähnyt. Hymyili jokaiselle, ja tietysti jokaista piti myös vähän maistaa. Muuten poika touhuili ihan tavallisia juttuja. Sellaiset hetkelliset kiukustumishuudot ovat muuten viime aikoina selkeästi lisääntyneet, samoin kuin muutkin eri tilanteisiin liittyvät äänet.
Päivällä tutkailin netistä noita syöttötuoleja, ja sen Tripp Trappin kyllä haluaisin. Tulisikohan sitä käytettyä sitten pitkään, että olisi hintansa väärti...?! Tuntuvat käytettynäkin (kaikkine baby setteineen ja pehmusteineen) olevan niissä hinnoissa, että taitaisi olla sama ostaa uusi, saisipahan ainakin mieleisensä. Laitetaan asia mietintämyssyyn.
Päivän kohokohta: On vasta tulossa! Saamme nimittäin illaksi mieluisia vieraita, poitsun iloksi myös pikkuväkeä.
Tämä viikkohaaste osoittautui itselleni hurjan työlääksi, tai ainakin pisti miettimään, onko elämäni oikeasti näin "kiireistä" (joskaan mitään kovin mainittavaa en ole tällä viikolla saanut aikaiseksi), että on hankalaa kerran päivässä malttaa istahtaa puoleksi tunniksi kirjoittelemaan. Ja kun koneen äärellä kuitenkin paljon istuskelen, mutta ilmeisesti pääasiassa vain päämäärättömästi surffaillen. Olen hirmu iloinen, että haastetut innostuivat hommasta - tosi kivaa kuulla muiden arjesta! Sen lisäksi, että aikaa omaan kirjoitteluun ei tällä viikolla ollut odotetusti, olen myös ikäväkseni ehtinyt tutkailla muiden kuulumisia vain pikaisesti. Viikonloppuna aionkin tutustua muiden touhuihin oikein ajan kanssa. Kiitos vielä ihanille osallistujille : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti