Poika nukkuu toisia päiväuniaan, ja äiti ihmettelee sillä aikaa lumentulon määrää. Vaikka rakastankin autolla ajamista, tänään olen ollut ihan iloinen, ettei tarvitse lähteä mihinkään. Ihanan helppoa vain katsella kaunista lumisadetta sisältä ikkunan läpi! Tosin sen verran pistäydyimme ulkona, että otin pojan mukaan kantoreppuun käyttääksemme koiraa kävelyllä. Koira kuitenkin teki tenän havaittuaan millaisessa säässä lenkkiä oltiin suorittamassa, ja pakeni lyhyen taaperruksen jälkeen takaisin talolle. Odotteli sitten meitä kotiovella ; ) Sääli, sillä poika olisi ilmeisesti viihtynyt repussa hienosti, eikä se lenkki olisi koirallekaan pahitteeksi ollut. Koiralle alkaa muuten vähitellen selvitä, millaisen mullistuksen sen tähän asti niin rauhallinen elämä on kokemassa... Pari iltaa sitten juniori lähti määrätietoisesti ryömimään sitä kohti, ojensi kätensä ja upotti koiran turkkiin - ja nykäisi! Kyllä oli koiravanhus hämmästynyt... On onneksi leppoisa luonteeltaan, ja vain nousi ja vaihtoi paikkaa.
Arki on täällä entisellään. Kaikki tuntuu toimivan hienosti niin kauan, kuin poika vain nukkuu tarpeeksi. Jos nukkumisessa menee joku pieleen, seuraa väistämättä kärttyisyyttä (samaa voi sanoa äidistä...!). Poika myös nukkuu paljon. Yöunien (välillä 21-09 parin heräämisen kera) lisäksi nukkuu yhdet 3 tunnin ja yhdet 2-3 tunnin päiväunet. Tuon hyväksi havaitun unirytmin onnistuessa poika onkin sitten valveilla ollessaan yhtä päivänpaistetta - toki satunnaisia ryömimis- ja muita liikkumisharmituksia lukuunottamatta, vielä kun ei eteenpäin pääse sellaista vauhtia kuin haluaisi, ja välillä jää totaalisesti jumiin. Vauvanhoito on nykyisin kovin leppoisaa, tajusin sen viimeistään silloin, kun ekoja kertoja oikein odottelin, että hän heräisi uniltaan. Alkutaival kun oli niin kovasti sitä kanniskelua ja nukuttamista... Täytyy kyllä koputtaa puuta - niin se vain on, että juuri kun tottuu johonkin vaiheeseen, tulee tilalle uusi. Viime yökin oli itse asiassa vähän levoton, epäilenpä, että yksi ainokainen suusta pilkistävä hammas on lähiaikoina saamassa toverin.
Harrastusten suhteen olemme tulleet siihen tulokseen, että jätämme muskarin pois, se kun ei jotenkin yllättäen kolahtanut. Syynä lienee se vähän vaisu meininki, tuntui jotenkin, että ihan saman asian ajaa jos laulelemme ihan kotosalla. Ja muita vauvojakin tapaamme viikoittain, ystäväpiiri kun on onneksi vauvoja pullollaan tällä hetkellä. Viimeksi tänään saimme viihtyä samanhenkisessä seurassa, ja kyllä pojasta tuntuukin olevan aina kiva nähdä toisia pikkuisia.
Äidin ja isin kuulumisista kerrottakoon, että ei sattunut lottovoittoa kohdalle... ja kroppa taitaa muutenkin olla vielä sekaisin (imetyskin tietty jatkuu vielä). Kiertokin venyi lopulta lähes seitsemänviikkoiseksi. En tiedä, kannattaako otollisia päiviä edes vahdatakaan ainakaan niin kauan, kuin imetys jatkuu. Tai siis tietysti tiedän, että ei kannattaisi, mutta eipä sitä osaa olla ajattelemattakaan... Paneudutaan asiaan kuitenkin sitten kunnon tarmolla, kun imetys loppuu ja kierto palautuu suunnilleen. Vaikka avoimin mielin tässä mennään ; )
Leppoisia talvipäiviä - nautitaan elosta sopivassa suhteessa sekä ulkona pakkasessa, että mukavasti sisällä lämmitellen!
Arki on täällä entisellään. Kaikki tuntuu toimivan hienosti niin kauan, kuin poika vain nukkuu tarpeeksi. Jos nukkumisessa menee joku pieleen, seuraa väistämättä kärttyisyyttä (samaa voi sanoa äidistä...!). Poika myös nukkuu paljon. Yöunien (välillä 21-09 parin heräämisen kera) lisäksi nukkuu yhdet 3 tunnin ja yhdet 2-3 tunnin päiväunet. Tuon hyväksi havaitun unirytmin onnistuessa poika onkin sitten valveilla ollessaan yhtä päivänpaistetta - toki satunnaisia ryömimis- ja muita liikkumisharmituksia lukuunottamatta, vielä kun ei eteenpäin pääse sellaista vauhtia kuin haluaisi, ja välillä jää totaalisesti jumiin. Vauvanhoito on nykyisin kovin leppoisaa, tajusin sen viimeistään silloin, kun ekoja kertoja oikein odottelin, että hän heräisi uniltaan. Alkutaival kun oli niin kovasti sitä kanniskelua ja nukuttamista... Täytyy kyllä koputtaa puuta - niin se vain on, että juuri kun tottuu johonkin vaiheeseen, tulee tilalle uusi. Viime yökin oli itse asiassa vähän levoton, epäilenpä, että yksi ainokainen suusta pilkistävä hammas on lähiaikoina saamassa toverin.
Harrastusten suhteen olemme tulleet siihen tulokseen, että jätämme muskarin pois, se kun ei jotenkin yllättäen kolahtanut. Syynä lienee se vähän vaisu meininki, tuntui jotenkin, että ihan saman asian ajaa jos laulelemme ihan kotosalla. Ja muita vauvojakin tapaamme viikoittain, ystäväpiiri kun on onneksi vauvoja pullollaan tällä hetkellä. Viimeksi tänään saimme viihtyä samanhenkisessä seurassa, ja kyllä pojasta tuntuukin olevan aina kiva nähdä toisia pikkuisia.
Äidin ja isin kuulumisista kerrottakoon, että ei sattunut lottovoittoa kohdalle... ja kroppa taitaa muutenkin olla vielä sekaisin (imetyskin tietty jatkuu vielä). Kiertokin venyi lopulta lähes seitsemänviikkoiseksi. En tiedä, kannattaako otollisia päiviä edes vahdatakaan ainakaan niin kauan, kuin imetys jatkuu. Tai siis tietysti tiedän, että ei kannattaisi, mutta eipä sitä osaa olla ajattelemattakaan... Paneudutaan asiaan kuitenkin sitten kunnon tarmolla, kun imetys loppuu ja kierto palautuu suunnilleen. Vaikka avoimin mielin tässä mennään ; )
Leppoisia talvipäiviä - nautitaan elosta sopivassa suhteessa sekä ulkona pakkasessa, että mukavasti sisällä lämmitellen!
Teillä nukutaan kyllä tosi hyvin päivällä! Meidän päiväunet koostuvat n. 2-2,5 tunnin pidemmistä päiväunista keskipäivällä ja niitäkin varten joutuu välissä heijaamaan vaunuja, että pojan uni jatkuu. Lisäksi poika ottaa kahdet 30-45 minuutin tirsat iltapäivällä ja that´s it. Yöuni on onneksi lähempänä 12 tuntista, mutta se vaatii äidiltä useamman heräämisen.
VastaaPoistaMukavaa helmikuuta!
Kantorepun kanssa ulkoilusta piti kysyä, että onko poika vielä takkisi alla, vai vain talvivaatteissa? Entä miten suojaat kasvot? Meillä nyt on pari kuukautta nuorempi poitsu, mutta mielelläni menisin juuri näinä lumisateisina päivinä koiralenkille kantorepun enkä vaunujen kanssa. Mietityttää vain erityisesti kasvojen altistuminen tuulelle ja tuiskulle!
VastaaPoista