Terveisiä vaan äitiysLOMALTA...! Kiinnostaisi kovasti tietää, montako lasta sillä tyypillä on itsellään, joka kyseisen termin on keksinyt ; ) Onneksi tämä on sentään kivaa työtä! Ja tekisin mielelläni pidempäänkin, jos se taloudellisesti vain olisi mahdollista, nyt joudun palaamaan syksyllä töihin. (En ole edes uskaltanut ajatella sitä vielä, sen verran vain selvitin, että hoitopaikkaa pitää hakea 4kk ennen tarvetta.)
Mutta siis tosiaan ainakin tämänpäiväinen äitiyslomailu on pitänyt sisällään täysipainoista viihdetirehtöörinä toimimista... Pojalla on kova hinku liikkua, ja jatkuvasti saa olla häntä kääntämässä, kun jää johonkin jumiin. Ryömiminen ei ole edistynyt, pääsee eteenpäin niin hitaasti, että ei enää juurikaan yritä, pyörii vain kellonviisarin tapaan ympäri. Sen verran kuitenkin liikkuu, että on hetkessä pois matolta, ja pari kertaa jo otsa on osunut kaapin reunaan... onneksi ei kovaa, sen verran vain, että närkästynyt huutohan siitä seuraa. Lisäksi kyllästyy pian yrittämään eteenpäin ja alkaa itkemään, sitten pitääkin keksiä jotain muuta virikettä. Parasta huvia olisi hyppyyttäminen, mutta äidin kädet eivät sitä kovin kauan jaksa yhtäjaksoisesti tehdä. Nyt tuntuu, että ryömimistä enemmän olisi kiinnostunut siitä istumisesta. Haluaisi koko ajan, että häntä vedetään käsistä istumaan, kun on selällään, ja sitterissä yrittää kammeta itseään eteenpäin ihan väkisin... Saa nähdä minkälainen ikiliikkuja tuosta vielä tulee.
Äänenkäyttöäkin on taas parin päivän aikana treenattu kovasti, hurjia kiljaisuja päästelee kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Tuntuu, että aina kun poika herää unilta, on taas uusia ääniä kokeiltavana. Ja välillä oikein vetää kunnolla henkeä saadakseen päästellä kunnon kiekaisuja... onneksi ei asuta kerrostalossa ; ) Tänne mahtuu kyllä ääntä!
Soseiden maistelu on sujunut hyvin, ja poika avaa kiltisti suunsa aina kun lusikka lähestyy, ja sanomme: "Suu auki!" : ) Samoin iltavelli menee edelleen alas hujauksessa. Unien kannalta noilla tuhdimmilla ruuilla ei oikeastaan ole ollut mitään vaikutusta. Päinvastoin, yöunissa on tapahtunut melkoinen taantuminen. Toissayönä heräiltiin vähintään parin tunnin välein... Viime yö oli parempi, poika nukkui klo 23-08 heräten syömään viideltä ja seitsemältä. Tutista on alkanut olla hyödyn lisäksi myös haittaa; jos hän nukkuu kevyesti, hän helposti herää siihen kun tutti tipahtaa suusta. Itse kuulen aina, kun tutti tipahtaa suusta patjalle : D Tiedän sitten nousta samantien lykkäämään sen takaisin suuhun.
Tällaista tänne, ihanaa arkea : )
Mutta siis tosiaan ainakin tämänpäiväinen äitiyslomailu on pitänyt sisällään täysipainoista viihdetirehtöörinä toimimista... Pojalla on kova hinku liikkua, ja jatkuvasti saa olla häntä kääntämässä, kun jää johonkin jumiin. Ryömiminen ei ole edistynyt, pääsee eteenpäin niin hitaasti, että ei enää juurikaan yritä, pyörii vain kellonviisarin tapaan ympäri. Sen verran kuitenkin liikkuu, että on hetkessä pois matolta, ja pari kertaa jo otsa on osunut kaapin reunaan... onneksi ei kovaa, sen verran vain, että närkästynyt huutohan siitä seuraa. Lisäksi kyllästyy pian yrittämään eteenpäin ja alkaa itkemään, sitten pitääkin keksiä jotain muuta virikettä. Parasta huvia olisi hyppyyttäminen, mutta äidin kädet eivät sitä kovin kauan jaksa yhtäjaksoisesti tehdä. Nyt tuntuu, että ryömimistä enemmän olisi kiinnostunut siitä istumisesta. Haluaisi koko ajan, että häntä vedetään käsistä istumaan, kun on selällään, ja sitterissä yrittää kammeta itseään eteenpäin ihan väkisin... Saa nähdä minkälainen ikiliikkuja tuosta vielä tulee.
Äänenkäyttöäkin on taas parin päivän aikana treenattu kovasti, hurjia kiljaisuja päästelee kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Tuntuu, että aina kun poika herää unilta, on taas uusia ääniä kokeiltavana. Ja välillä oikein vetää kunnolla henkeä saadakseen päästellä kunnon kiekaisuja... onneksi ei asuta kerrostalossa ; ) Tänne mahtuu kyllä ääntä!
Soseiden maistelu on sujunut hyvin, ja poika avaa kiltisti suunsa aina kun lusikka lähestyy, ja sanomme: "Suu auki!" : ) Samoin iltavelli menee edelleen alas hujauksessa. Unien kannalta noilla tuhdimmilla ruuilla ei oikeastaan ole ollut mitään vaikutusta. Päinvastoin, yöunissa on tapahtunut melkoinen taantuminen. Toissayönä heräiltiin vähintään parin tunnin välein... Viime yö oli parempi, poika nukkui klo 23-08 heräten syömään viideltä ja seitsemältä. Tutista on alkanut olla hyödyn lisäksi myös haittaa; jos hän nukkuu kevyesti, hän helposti herää siihen kun tutti tipahtaa suusta. Itse kuulen aina, kun tutti tipahtaa suusta patjalle : D Tiedän sitten nousta samantien lykkäämään sen takaisin suuhun.
Tällaista tänne, ihanaa arkea : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti