Kävin eilen salilla. Vieressäni treenasi joku viimeisillään raskaana oleva. Kun hän poistui, tilalle tuli toinen raskaana oleva. Katsoin poispäin, purin hammasta, ja jatkoin itse treenaamista pikkuisen lujempaa. Jotenkin pitäisi vain osata olla ajattelematta tätä, ja kiinnittämättä huomiota jokaiseen muistutukseen siitä, mitä meiltä puuttuu.
Kävin myös pari päivää sitten pitkästä aikaa juoksemassa. Alku tuntui muutaman viikon tauon jälkeen melkoiselta lyllertämiseltä, mutta kyllä se sitten lähti sujumaan, ja jaksoin koko tunnin yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin ennen taukoa. Musiikilla on minuun valtava vaikutus, ja se kyllä kannustaa liikkuessa kummasti ja tietysti vaikuttaa mielialaan muutenkin. Soittimesta tupsahti korviini liveversio eräästä Kylien biisistä, ja kesken lenkin tuli kyyneleet silmiin, kun se kuulosti niin reippaalta ja hyväntuuliselta, ja yleisön aplodit ja koko tunnelma kuulostivat niin ILOISILTA... En kuitenkaan antanut surulle valtaa, vaan purin hampaat yhteen ja jatkoin juoksemista vielä pikkuisen kovempaa... Tuntui vaan ihan kamalalta, että itsellä tuntuu sellaiset vilpittömät ilon hetket olevan tällä hetkellä niin harvassa.
Vaikka ei tämä elämä pelkkää murheen alhossa rypemistä olekaan. Meillä on Miehen kanssa aina ihan hirveän hauskaa yhdessä, ja nauramme usein ja paljon. Kuitenkin tuntuu, että useimmiten iloisinakin hetkinä se suru ja huoli kuitenkin lymyää taustalla... Onneksi niitäkin rehellisesti hauskoja hetkiä onneksi on, jolloin kaikki murheet unohtuvat.
Uuden hoitopaikan valinta tuottaa päänvaivaa. Olen kuluttanut aikaa netissä ja yrittänyt vertailla paikkoja, mutta se on vähän vaikeaa. Mielipiteitä tuntuu olevan yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Pidän nykyisestä paikastamme muuten paljon, mutta ainoastaan haluaisin toisen lääkärin. Tuntuu kuitenkin aika oleelliselta jutulta, että lääkäri tuntuu hyvältä. Vaikeaa. Nyt mulla on onneksi pari päivää töitä, ja joudun pitämään taukoa näistä pohdinnoista. Ja aion muutenkin yrittää, että elämä ei pyörisi vain tämän yhden asian ympärillä... katsotaan, miten onnistuu.
Työt on kyllä aika ookoo juttu, yhdyn tuohon :) Haleja sulle!
VastaaPoista