Tähänastinen matkamme

Ajattelin, että voisin kertoa vähän lähemmin hoitohistoriastamme.
Alusta asti oli selvää, että helposti ei tärppää, ja ainakaan luomusti, sillä Miehen aiemmasta syöpäsairaudesta johtuen siittiömäärä on alentunut. Ajattelen niin, että jos nämä lapsettomuushoidot ovat se hinta, mikä pitää maksaa siitä, että olen saanut hänet elämääni, tämä on vielä pientä. Tärkeintä on se, että hän parantui, ja saa olla täällä kanssani arkea ja tätä elämää jakamassa. Edelleen joka päivä ihmettelen, kuinka onnekas olenkaan ollut, kun olemme saaneet tavata toisemme :)

Aloitimme yrityksen joulukuussa 2008, ja jatkoimme reilun vuoden ovulaatiotestien avulla. Ei tuloksia. Maaliskuussa 2010 menimme tarkempiin tutkimuksiin yksityiselle (päädyimme menemään suoraan yksityiselle, sillä emme halunneet tuhlata yhtään aikaa julkiselle jonottamiseen), ja huhti- ja kesäkuussa tehtiinkin jo inssit. Tulokset negoja. Klinikan kesätauon jälkeen elo-syyskuussa 2010 tehtiin ensimmäinen IVF/ICSI. Kaikki hoitomme on tehty samalla lääkecoctaililla: Puregon 100-200 IU, Orgalutran ja Lugesteron. Tätä muutettiin vasta tähän meneillään olevaan kuudenteen ICSI:in.

Aloitin varsinaisen hoitopäiväkirjan pitämisen vasta toisesta ICSIstämme, mutta muistelen, että ensimmäisessä hoidossa saatiin 8 solua, joista 4 hedelmöitettiin IVF:llä ja 4 ICSI:llä. IVF:llä ei hedelmöittynyt yhtään, ICSI:llä kaksi, jotka jatkoivat jakautumista ja olivat 4-soluisia. Yksi siirrettiin, tulos negatiivinen.Toinen, pakastettu alkio siirrettiin lokakuussa, sulatuksessa hävisi kaksi solua... tulos negatiivinen. Seuraava hoito, kuten kaikki sitä seuraavat, tehtiin pelkästään ICSI:nä. Lokakuun lopulla tehtiin siis toinen ICSI, tuloksena vain yksi hedelmöittynyt alkio, joka oli 3 pv:n viljelyn jälkeen 7-soluinen. Punktiossa saimme silloin perjantaina neljä solua, ja lauantaiaamuna kuulimme, että vain tuo yksi oli hedelmöittynyt. Jouduimme odottamaan maanantaihin elämäni pisimmät päivät ja tunnit jännittäessämme, onko alkio jatkanut jakautumista... Oli, mutta tulos parin viikon päästä (testipäivän sattuessa isänpäivälle) negatiivinen.

Seuraava mahdollinen hoitokierto siirtyi klinikan joulutauon vuoksi, tositoimissa oltiin tammikuussa 2011. Tuloksena 6 kypsää solua, joista 5 hedelmöittyi, mutta vain 2 jatkoi jakautumista. Ensimmäinen kahden alkion siirtomme (4-soluisia, ihan hyvälaatuisia), pakkaseen ei mitään. Tulos negatiivinen. Maaliskuussa 2011 oli neljäs ICSI:mme. Saimme 4 solua, joista hedelmöittyi ensin vain yksi, mutta myöhemmässä tarkistuksessa oli – hieman jälkijunassa – hedelmöittynyt myös toinen. Toinen 4-soluinen top, toinen 2-soluinen ja hitaampi. Molemmat siirrettiin, pakkaseen ei mitään. Tulos negatiivinen. Toukokuussa oli viides ICSI:mme. Seitsemästä saadusta solusta hedelmöittyi kolme. Kaksi jakautui, molemmat 4-soluisia, toinen top ja toinen 3-luokkaa. Molemmat siirrettiin. Tulos negatiivinen. Kaikissa hoidoissa menkkakivut on alkaneet jo aikaisimmillaan neljän päivän, viimeistään viikon kuluttua siirrosta, mikä on tuntunut aina tosi lannistavalta. Olemme olleet hieman tyytymättömiä lääkärin haluttomuuteen kokeilla mitään uutta. Varmasti hän tietää paremmin, ja on kyllä erittäin asiantunteva ja pätevä, mutta tuntuu vähän oudolta tehdä noin monta hoitoa täysin samalla kaavalla, kun mitään yritystäkään kiinnittymiseen ei näytä olleen... No, nythän noita sitten muutettiin, katsotaan onko vaikutusta asiaan. Jännittää vähän, kun ei voi tietää, onko tästä haittaa vai hyötyä, että vaihdettiin lääkkeet, ja lisäksi lyhyestä kaavasta pitkään... hui!!!

Siinäpä se kokonaisuudessaan. Aika rankalta tuntuu se, että emme koskaan saa pakkaseen mitään, vaan joudumme aina aloittamaan koko show´n alusta. Hoitojen määrä tuntuu paljolta, mutta alkionsiirtojahan meillä on takana vasta kuusi. Monilla on takana paaaljon suurempi määrä alkionsiirtoja, ennenkuin plussa joskus ilmestyy testiin. Rahanmenosta nyt on turha puhuakaan... mutta ainakin tähän asti olemme selvinneet. Tämä on tärkeintä. Hetkittäin tietysti ärsyttää, että koko muu elämä on paussilla, kaikkia suurempia hankintoja olemme joutuneet lykkäämään taloudellisista syistä. Mutta jos tavoite joskus saavutetaan, kaikki on ollut sen arvoista. Ja oikeastaan muutenkin, ei meillä ole muuta vaihtoehtoa missään vaiheessa ollutkaan, kuin yrittää kaikkemme, toivomme lasta niin kovasti.

Voi kun se nyt lopultakin onnistuisi...!!!