Eräs vieraampi työkaveri kertoi taannoin, kuinka ihania hänen kaksi lastaan ovat. Tähän lopuksi hän lisäsi ystävällisen kehotuksen, että ala sinäkin kuule jo tekemään. Sanoin, että niin, kaikkihan eivät niin vain "tee" lapsia, ja että kaikillehan niitä ei välttämättä tule ollenkaan. Tämä ei tietenkään ymmärtänyt vihjausta, vaan jatkoi, että no niinpä niin, siksi niitä pitääkin ruveta jo ajoissa tekemään... Aaaarrrgghhh!!!
Itse olen kuitenkin päässyt suht helpolla muiden kommenttien suhteen. Mieheni on päässyt kuulemaan vielä paljon urpompia kommentteja. Eräs oli ihmetellyt, kun meillä ei ole vielä lapsia, ja sanonut sitten, että "panisitte enemmän, niin teilläkin tärppäisi"!!!???? Ja toinen oli ihmetellyt samaa, ja sanonut sitten, että menisitte hoitoon, jos ei muuten onnistu. Ja kun jollekin miespuoliselle työtoverille oli tulossa perheenlisäystä, joku oli palaverissa kommentoinut hänelle, että "no et sinä sitten mikään tuhkamuna olekaan"... Siis WTF!!!!!????? Kuinka idiootteja ihmiset voivat olla??? Itse olisin kyllä varmaan noissa tilanteissa tullut kommentoijan silmille, rajansa se on tyhmillä ja ajattelemattomilla kommenteillakin :(
En tiedä pääsisikö helpommalla, jos kertoisi tilanteesta avoimesti. Jos olisin tässä yksin, luultavasti tekisinkin niin. En tosin tiedä, onko helpompaa olla kertomatta, vain vaihtaa puheenaihetta ja niellä kaikki kielen päällä pyörivät kommentit, vai olisiko helpompaa kertoa avoimesti, ja sitten mahdollisesti saada jatkuvasti kuulla uteluita siitä, miten hoidot etenevät tai muita kommentteja lapsettomuushoitoihin liittyen. Minulle päätös on helppo, koska kunnioitan Mieheni toivetta, että kerromme vain ihan läheisimmille ystävillemme. Ja ymmärrän täysin, että hän ei halua jakaa asiaa kaiken kansan kanssa.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hoidon meneillään olevasta vaiheesta ei riitä paljoa kerrottavaa. Sumuttelen nyt viidettä päivää Synarelaa. Vielä en ole havainnut mitään sivuvaikutukseksi luokiteltavaa, mutta eipä mulla ole kyllä mitään käsitystä siitä, koska niitä voisi mahdollisesti odotella. Aika tuntuu matelevan, mikä on kummallinen yhtälö, sillä käytännössä jokainen päivä on ollut niin kiireinen, että tuntuu, että tunnit eivät riitä mihinkään. Olen juossut tukka putkella kodin ja töiden välillä, ja nämä välissä olevat kaksi vapaapäivää tuntuvat nekin hurahtavan yhtä vauhdilla. Olen myös yrittänyt harrastaa liikuntaa niin useana päivänä, kuin mahdollista. Tuntuu tekevän mielenterveydelle tosi hyvää :) Olkoon vaan kotitöistä ja muista hommista pois, ennemmin olen iloisena sotkuisessa kodissa, kuin kireänä ja kiukkuisena siistissä... :D
Kiirettä pitää, mutta hoitojen maailmassa aika tuntuu kuitenkin seisovan paikallaan. En edes tiedä tarkalleen, kauanko sumutuksia jatketaan (muistelisin, että ihan sinne loppuun asti), koska pitäisi odotella menkkoja, ja koska sen jälkeen pistokset mahdollisesti alkavat. Punktio lienee joskus syyskuun puolivälin tienoilla. Minun käskettiin soittaa klinikalle sitten, kun kuukautiset alkavat, ja sen jälkeen katsotaan jatkoa.
Ihan kamalia kommentteja! On tässä saanut kuulla yhtä sun toista joo. Välejä on mennyt poikki, jopa omiin sukulaisiin, kun en vaan pysty sietämään/kestämään/unohtamaan mitä hirvittäviä möläytyksiä ja puukkoja ovat viskoneet :( Vieraillekin utelijoille ja kaikkitietäville tekis monesti mieli heittää päin naamaa että ei me kuule pystytä saamaan lapsia, ainakaan ilman tuhansia euroja ja lääketieteen apuja. Ja silloinkin se on hyvin epävarmaa. Tai että vähän vaikee tehdä jos on munatorvet poikki. Usein sitä kuitenkin on ihan idiootti ja seisoo vaan ja nyökyttelee ja hokee nii-i nii-i niinpä... Että mä välillä inhoon itteeni! (tänään viimeksi sattui tämmöinen välikohtaus..)
VastaaPoista