"Älä tuijota liian tiukasti laskettua aikaa! Oletetun syntymäpäivän yhteydessä käytetään aikavarausta”plus/miinus 14 päivää”. Se tarkoittaa, että synnytys voi alkaa koska tahansa seuraavien neljän viikon aikana! Säästät paljon kallisarvoista energiaa, kun et anna lasketun ajan päivämäärän hallita elämääsi. Kuten olet huomannut, et juurikaan pysty kontrolloimaan raskauttasi. Niin on myös nyt. Vaikka kuinka jännittäisit ja odottaisit laskettua päivää, et voi vaikuttaa todelliseen syntymähetkeen." Näin sanotaan vau.fi:n Raskausviikot -osiossa.
Tänään käynnistyi 39. raskausviikko. Vielä ei ole mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä, vain tukala olo etenkin iltaisin on lisääntynyt. Tuntuu, että maha painaa, eikä missään asennossa ole hyvä olla. Lisäksi pikkuinen painaa iltaisin epämukavasti tuonne alakertaan ja samalla seudulla on myös hurjan teräviä vihlaisuja. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että tätä olotilaa voi jatkua vielä viikkojakin. Tällä hetkellä minulla on sellainen olo, että tulen olemaan raskaana aina. Sanoin Miehellekin, että varmaan tämä kasvaa aikuiseksi mieheksi sisälläni.
Hän nauroi, että niin, alkaa sitten vain parransänki jossain vaiheessa kutittaa : D
Olo on kärsimätön, malttamaton, innostunut, hivenen jännittynyt, aavistuksen levoton. Ainoastaan lyhyiden, ohimenevien hetkien ajaksi olen onnistunut saamaan sellaisen levollisen tunteen, että tulee kun tulee, joka tapauksessa seuraavien neljän viikon aikana hän saapuu. Muun ajan pohdin synnytystä, haaveilen vauvanhoidosta, luen synnytystarinoita ja haalin tietoa imetyksestä, tuntuu ettei oikein osaa kunnolla pysähtyä ja rauhoittua, kun kaikki ajatukset pyörivät vauvassa.
Huomasin omassa käytöksessäni taantumista: kun koko alkuraskauden ajan googlasin hermostuneena raskausoireita, ja vertailin omiin olemattomiin oireisiini, hakien epätoivoisesti samankaltaisuuksia, olen löytänyt itseni nyt googlettamassa erilaisia synnytyksen lähestymistä ennakoivia oireita ja tuntemuksia... Ja ilahtunut huomatessani, että monella synnytys on käynnistynyt ihan yhtäkkiä, ilman ennakkovaroituksia, itse kun en edelleenkään tiedä mistään supistuksista mitään. Sen vain olen vasta synnyttäneiden tuttavieni (heitä on paljon) kertomusten, ja muiden synnytyskertomusten perusteella huomannut, että yhtä paljon kuin on synnyttäjiä, on myös synnytystarinoita... Mistään ei voi päätellä mitään omasta synnytyksestä. Milloin se alkaa, miten se alkaa, kauanko se kestää, mitä kivunlievitystä tarvitaan/käytetään, missä asennossa se tapahtuu, tuleeko se olemaan helppo tai vaikea, saadaanko vauva helposti ulos, haluanko, että minua kosketetaan synnytyksen aikana vai enkö voi sietää sitä, haluanko kävellä vai maata supistusten aikana... Mitään ei voi etukäteen tietää. En siis ole näitä asioita kovin paljon miettinytkään, homma etenee sitten omalla painollaan.
Vatsassa on varsinkin iltaisin sellainen hulabaloo, että muuhun keskittyminen onkin lähes mahdotonta. Eilen saimme lopultakin kuvattua videolle pikkuisen pyörimistä masussa. Olemme joka ilta nukkumaan käydessämme kuunteluttaneet hänellä musiikkia, ja se saa aina liikehdintää aikaiseksi, mutta aina kun olemme alkaneet kuvaamaan, hän on lopettanut... Eilen se sitten lopultakin onnistui! Muru suorastaan villiintyi Tähtien sota -marssista...! Mainittakoon, että se oli Miehen valinta - itselläni ei ole minkäänlaista tunnesidettä kyseiseen teokseen... Isänsä poika, hih ; ) Myös pari muuta Miehen valintaa osui ja upposi pikkuiseen. Hyvä, että ehdimme kuvaamaan sitä. Mahakuvia olemme ottaneet joitakuita, tänään pitäisi yrittää muistaa ottaa vielä yksi tältä loppuajalta, ihan vaan siltä varalta, että lähtö tulisi...
Täällä olisi siis kaikki valmista, tervetuloa pikkuinen koska tahansa!!!
Tänään käynnistyi 39. raskausviikko. Vielä ei ole mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä, vain tukala olo etenkin iltaisin on lisääntynyt. Tuntuu, että maha painaa, eikä missään asennossa ole hyvä olla. Lisäksi pikkuinen painaa iltaisin epämukavasti tuonne alakertaan ja samalla seudulla on myös hurjan teräviä vihlaisuja. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että tätä olotilaa voi jatkua vielä viikkojakin. Tällä hetkellä minulla on sellainen olo, että tulen olemaan raskaana aina. Sanoin Miehellekin, että varmaan tämä kasvaa aikuiseksi mieheksi sisälläni.
Hän nauroi, että niin, alkaa sitten vain parransänki jossain vaiheessa kutittaa : D
Olo on kärsimätön, malttamaton, innostunut, hivenen jännittynyt, aavistuksen levoton. Ainoastaan lyhyiden, ohimenevien hetkien ajaksi olen onnistunut saamaan sellaisen levollisen tunteen, että tulee kun tulee, joka tapauksessa seuraavien neljän viikon aikana hän saapuu. Muun ajan pohdin synnytystä, haaveilen vauvanhoidosta, luen synnytystarinoita ja haalin tietoa imetyksestä, tuntuu ettei oikein osaa kunnolla pysähtyä ja rauhoittua, kun kaikki ajatukset pyörivät vauvassa.
Huomasin omassa käytöksessäni taantumista: kun koko alkuraskauden ajan googlasin hermostuneena raskausoireita, ja vertailin omiin olemattomiin oireisiini, hakien epätoivoisesti samankaltaisuuksia, olen löytänyt itseni nyt googlettamassa erilaisia synnytyksen lähestymistä ennakoivia oireita ja tuntemuksia... Ja ilahtunut huomatessani, että monella synnytys on käynnistynyt ihan yhtäkkiä, ilman ennakkovaroituksia, itse kun en edelleenkään tiedä mistään supistuksista mitään. Sen vain olen vasta synnyttäneiden tuttavieni (heitä on paljon) kertomusten, ja muiden synnytyskertomusten perusteella huomannut, että yhtä paljon kuin on synnyttäjiä, on myös synnytystarinoita... Mistään ei voi päätellä mitään omasta synnytyksestä. Milloin se alkaa, miten se alkaa, kauanko se kestää, mitä kivunlievitystä tarvitaan/käytetään, missä asennossa se tapahtuu, tuleeko se olemaan helppo tai vaikea, saadaanko vauva helposti ulos, haluanko, että minua kosketetaan synnytyksen aikana vai enkö voi sietää sitä, haluanko kävellä vai maata supistusten aikana... Mitään ei voi etukäteen tietää. En siis ole näitä asioita kovin paljon miettinytkään, homma etenee sitten omalla painollaan.
Vatsassa on varsinkin iltaisin sellainen hulabaloo, että muuhun keskittyminen onkin lähes mahdotonta. Eilen saimme lopultakin kuvattua videolle pikkuisen pyörimistä masussa. Olemme joka ilta nukkumaan käydessämme kuunteluttaneet hänellä musiikkia, ja se saa aina liikehdintää aikaiseksi, mutta aina kun olemme alkaneet kuvaamaan, hän on lopettanut... Eilen se sitten lopultakin onnistui! Muru suorastaan villiintyi Tähtien sota -marssista...! Mainittakoon, että se oli Miehen valinta - itselläni ei ole minkäänlaista tunnesidettä kyseiseen teokseen... Isänsä poika, hih ; ) Myös pari muuta Miehen valintaa osui ja upposi pikkuiseen. Hyvä, että ehdimme kuvaamaan sitä. Mahakuvia olemme ottaneet joitakuita, tänään pitäisi yrittää muistaa ottaa vielä yksi tältä loppuajalta, ihan vaan siltä varalta, että lähtö tulisi...
Täällä olisi siis kaikki valmista, tervetuloa pikkuinen koska tahansa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti