Tänään menossa rv 8+5. Toisaalta tuntuu, että aika hurahtaa tosi nopeasti - en voi uskoa, että plussasta on kohta viisi viikkoa. Toisaalta taas se kuluu ihan käsittämättömän H-I-T-A-A-S-T-I. Edelleen ollaan niin heikoilla jäillä tämän kanssa. Todellakin se pitkääkin pidempi toivominen (ja säännölliset pettymiset) on vaikuttanut minuun jotenkin. Onneksi kuitenkin jotain on jäljellä entisestä optimismistani, suurimman osan ajasta uskon, että tässä käy hyvin ;)
Eilen oli alavatsassa menkkamainen olo. Ei mitään kipuja, mutta sellainen hassu turvottava tunne, ehkä ihan aavistuksen jomottava... ja sekös sai olon hermostuneeksi ja sätkyksi. Lisäksi tuli pisara (!) jotain tuhrun kaltaista, ja olin jo repiä pelihousuni totaalisesti. No, se jäi siihen pisaraan, ja mietin, voisiko se olla kenties sen perjantaisen ultran aikaansaannosta??!! Tokihan vuotelut alkuraskaudessa olisivat ylipäätään tavallisia, ja minulla on koko aikana tullut vain about 3 pisaraa (joista yksi ennen plussatestiä), eli en nyt suostu sen suuremmin tuosta hermostumaan. Ei kai ole aihettakaan...???!!
Odotan kuin kuuta nousevaa sitä nt-ultraa, ja maagista 12 viikon rajaa... Aika siihen tuntuu ihan epätodellisen pitkältä. Haluaisin jo kertoa tästä kaikille! Vaikka tiedänkin hyvin, että siitä huolimatta, että jos ja kun se päivä koittaa että olemme tarpeeksi pitkällä uskaltaaksemme kertoa tästä ihmisille iloisin mielin, jossain takaraivossa se pieni ääni vielä kuitenkin varoittaa, että mitä vaan voi sattua missä vaiheessa vaan... Syvä huokaus. Ei se huolehtiminen taida tosiaan loppua koskaan. Luotan kuitenkin siihen, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän murehtiminen saa väistyä ILOITSEMISEN tieltä :)
Edit. Kaipasin vähän jotain vaihtelua blogin ulkoasuun - hieman jotain valoisampaa ja toiveikkaampaa - ja päädyin toistaiseksi tällaiseen Magnolia-pohjaan.
Eilen oli alavatsassa menkkamainen olo. Ei mitään kipuja, mutta sellainen hassu turvottava tunne, ehkä ihan aavistuksen jomottava... ja sekös sai olon hermostuneeksi ja sätkyksi. Lisäksi tuli pisara (!) jotain tuhrun kaltaista, ja olin jo repiä pelihousuni totaalisesti. No, se jäi siihen pisaraan, ja mietin, voisiko se olla kenties sen perjantaisen ultran aikaansaannosta??!! Tokihan vuotelut alkuraskaudessa olisivat ylipäätään tavallisia, ja minulla on koko aikana tullut vain about 3 pisaraa (joista yksi ennen plussatestiä), eli en nyt suostu sen suuremmin tuosta hermostumaan. Ei kai ole aihettakaan...???!!
Odotan kuin kuuta nousevaa sitä nt-ultraa, ja maagista 12 viikon rajaa... Aika siihen tuntuu ihan epätodellisen pitkältä. Haluaisin jo kertoa tästä kaikille! Vaikka tiedänkin hyvin, että siitä huolimatta, että jos ja kun se päivä koittaa että olemme tarpeeksi pitkällä uskaltaaksemme kertoa tästä ihmisille iloisin mielin, jossain takaraivossa se pieni ääni vielä kuitenkin varoittaa, että mitä vaan voi sattua missä vaiheessa vaan... Syvä huokaus. Ei se huolehtiminen taida tosiaan loppua koskaan. Luotan kuitenkin siihen, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän murehtiminen saa väistyä ILOITSEMISEN tieltä :)
Edit. Kaipasin vähän jotain vaihtelua blogin ulkoasuun - hieman jotain valoisampaa ja toiveikkaampaa - ja päädyin toistaiseksi tällaiseen Magnolia-pohjaan.
Kyllä se 12 viikon ultra sieltä vielä tulee. Nauti tästä hetkestä, olethan raskaana tässä ja NYT. :)
VastaaPoistaKiitos kommentista :) Olipa kivasti sanottu! Ja lupaan nauttia. Pidän peukkuja myös teille, onnistumista toivotaan!
VastaaPoistaMoi!
VastaaPoistaOlen lueskellut sun blogia joulukuun alusta alkaen, aikaisemmin en ole lapsettomuusblogeja lukenutkaan, vaikka suunnilleen yhtä kauan olemme samanlaisten ongelmien kanssa painittukin!
Ensinnäkin, lämpimät onnittelut plussaamisesta!! Liityin blogiasi lukevien joukkoon suunnilleen siinä main, kun sait kyytiläiset matkaasi ja olen jännittänyt mukanasi siitä lähtien :)
Monessa kohdassa olen pyöritellyt päätäni ja ihmetellyt, joku toinen voi ajatella asioista ihan samoin kuin minä itsekin. Hienosti olet tuonut ajatuksesi "paperille"!
Meillä on yritystä takana 3,5 vuotta, inssejä on tehty kolme, ensimmäinen n. 1,5 vuotta sitten. Viime syksynä, aika lailla samoihin aikoihin sinun viimeisen hoitosi aikoihin, tehtiin ensimmäinen IVF, tosin hyperin takia ei voitu tehdä siirtoa, vaan nyt odottaa neljä alkiota pakkasessa. Mulla ei ole mitään tietoa niiden alkioiden laaduista, muuta kuin, että ainoastaan yksi olisi ollut heti alkionsiirtopäivänä (pe) siirtovalmis ja muut vasta maanantaina. Meille on sanottu alusta alkaen, että vain yksi alkio siirretään kerralla, miksiköhän?
Aikoinaan lapsettomuustutkimuksissa ei selvinnyt muuta, kuin mulla lievä endometrioosi. Tähystysleikkauksessa poistettiin pieni parin sentin kysta ja joitain kiinnikkeitä. Samaisessa tähystyksessä ei kylläkään saatu nestettä kulkemaan toista munajohdinta pitkin ollenkaan, joten kai siitäkin nyt jotain haittaa on?! Hassua oli, että seuraavasta kierrosta sen tähystyksen onnistuin hedelmöittymään, mutta kiinnittyminen olikin sitten tapahtunut toisessa munasarjassa, joten diagnoosi oli kohdunulkoinen raskaus, joka onneksi päättyi luonnollisesti jo viikon plussaamisen jälkeen.
Blogejasi lukiessa on tullut mieleen paljon kysymyksiä - huomaa kuinka "aloittelija" sitä vielä näissä onkin, vaikka on luullut tietävänsä kaikesta jo kaiken! Kirjoitit ennen viimeistä hoitoa, kuinka edellinen lääkäri ei ollut puhunut mitään vitamiinien tärkeydestä ym. Tarkoititko tällä foolihappoa?
Meillä on ollut IVF-hoidossa yksi ja sama lääkäri ja perusmaallikkona sitä tietysti luottaa lääkärin sanaan kuin jumalaan.. En tietäisi ainakaan tässä vaiheessa yhtään, mitä asioita pitäisi osata kyseenalaistaa. No, toisaaltahan ollaan vasta ensimmäisessä hoidossa, joten ehkä mitään muutoksia ei pitäisikään olla vaatimassa!
Tällä hetkellä odottelen menkkoja alkavaksi, tämä pakollinen välikierto on venynyt reilusti normaalia pidemmäksi, ovulaatio-oireet tulivat kaksi viikkoa normaalia myöhemmin! Ilmeisesti joulukuun hoidot heittivät hormonit raiteiltaan.
Tämä kommentti venähtikin sitten kunnon vuodatukseksi..
Toivottavasti saat peloiltasi myös välillä rauhaa ja nautit odotuksesta, olet sen ansainnut :)
MollyMalone, kiitos viestistä!
VastaaPoistaKirjoitit tosi kivasti :)
Onpa harmi se teidän kohdunulkoinen :( Vaikkakin hyvä tietää, että hedelmöittyminen ja kiinnittyminenkin voivat onnistua! Olen ymmärtänyt, että monilla tärppää tuon aukiolotutkimuksen jälkeen, se vissiin jotenkin auttaa avaamaan putkia. Toivon kovasti teille onnistumista, luomusti tai avustetusti <3 Tekin kyllä ansaitsette sen - niinkuin me kaikki :)
Noista vitamiineista. Juu, kysyimme siltä edelliseltä lääkäriltä vitamiineista ja sen sellaisista, mitä kummankin kannattaisi syödä, ja hän oli sitä mieltä, että eipä niistä mitään hyötyä ole :O Tämä uusi lääkäri taas luetteli saman tien pitkän listan vitamiineja, joita miehen pitäisi ehdottomasti syödä. Ne on mulla jossain paperilapulla, voin myöhemmin koittaa etsiä niitä ;) mutta huomattiin, että jokainen niistä löytyi siitä omega3-multivitasta. Ainoastaan c-vitamiinin kanssa oli niin, että c-vitamiinilisää ei saisi syödä - ja sitä tuossa yhdistelmässä siis on - mutta sen ratkaisimme niin, että mies vältteli sitten c-vitamiinia noin muuten (sitähän on paljon marjoissa, hedelmissä ym.)
Lisäksi meidän olisi pitänyt jo kauan aikaa sitten kyseenalaistaa lääkärin liukuhihnatoiminta. Vihjailin hänelle jo parin epäonnistuneen hoidon jälkeen, että pitäisikö kokeilla vähän jotain muuta, ja hän oli haluttoman tuntuinen. Lopulta, viiden epäonnistuneen hoidon jälkeen sanoin, että nyt vaadimme jotain muuta, tai sitten mietimme jatkoa ihan tosissamme, minkä jälkeen hän vaihtoi pitkään kaavaan, ja stimulantin Puregonista Pergoverikseen. Munasoluja tulikin enemmän kuin koskaan ennen, punktio vain oli silloin liian aikaisin, eivätkä olleet kypsiä. Uusi lääkäri vaihtoi sitten lääkkeeksi Menopurin (uusien verikokeiden perusteella), ja vihdoinkin lopputulos oli toivottu <3
Siis. Jos tuntuu siltä, että ei ole tyytyväinen hoitoon, kannattaa kyseenalaistaa ja vaatia. Itse tosin tajusin vasta sitten, kun kokemusta hoidoista oli kertynyt luvattoman paljon... teillä on onneksi vasta tuo yksi kova hoito takana. (Toivotaan, että se riittää ;))
Mielelläni vastaan (jos suinkin osaan) kysymyksiin, tai ainakin kuuntelen sujuvasti ;) eli voi laittaa meiliä: tunteellinen.siili@hotmail.com jos haluat lisätietoa jostain :)
Peukut on pystyssä - toivon tosiaan ihan hirmuisesti, että onnistutte!!!
Piti vielä lisäämäni edelliseen, että ilmeisesti se vaihtelee aika paljon, miten helposti klinikat suostuvat ainakin aluksi kahden alkion siirtoon. Meidän molemmilla klinikoillamme on ollut käytäntönä aina aloittaa yhden alkion siirroilla. (Perusteluina mahdollisen kaksosraskauden suuremmat riskit.) Meille siirrettiin kaksi kertaa yksi alkio ilman minkäänlaista yritystäkään kiinnittymiseen, minkä jälkeen suostuivat siirtämään kaksi alkiota kerralla.
VastaaPoista