Aurinkoisen vapaapäivän aamu alkoi kännykän herättäessä sumuttelemaan klo 10. Niinkuin kaikki vapaapäivät vielä monta viikkoa tästä eteenpäin... Olen aika aamu-uninen, joten voi olla ihan hyväkin herätä aina edes tuohon aikaan, niin ei sen pidempään mene makoillessa. Valitsin kello kymmenen sumutusajaksi ihan sitä ajatellen, etten joudu ainakaan vapaapäivinä sen aikaisemmin koskaan heräämään ;) Viime yönä tuntui muuten jo kovia menkkakipuja, eli oliskohan ne sieltä kuitenkin ihan ajallaan tulossa?!
Unohdinkin eilen mainita, että tämä hoitojen tekninen puoli konkretisoitui sitten Miehellekin: hän aloitti eilen Clomifenin popsimisen...! En tiedä, onko se yleistä, mutta lueskelin netistä - oon varmaan joka lääkärin unelmapotilas, kun perehdyn näihin asioihin netissä, ja sitten kerron havainnoistani lääkärille, mutta niin kai meistä suurin osa - että joillain miehillä oli siittiömäärät parantuneet roimasti Clomien avulla... Kuten jo aiemmin kerroin, olemme ärsyyntyneet lääkärimme haluttomuudesta kokeilla mitään uutta, tai ainakaan oma-aloitteisesti ehdottaa mitään. Otin siis itse puheeksi nämä Clomit, ja hän kirjoitti reseptin, jos minä kerran haluan, mutta korosti, että hyötyä niistä on ollut vain joillekin, eli välttämättä ei auta meitä... Eipä tietenkään, mutta jos se pienikin mahdollisuus on olemassa, niin haluamme kyllä kokeilla. Joiltain muilta käyttäjiltä oli ensin otettu jotain labrakokeita, joilla on tutkittu, olisiko lääkkeellä mahdollisesti vaikutusta asiaan, mutta sanomattakin on selvää, että meidän lääkärimme mielestä ei ollut järkeä tehdä mitään labrakokeita. Kuulemma vaikka niissä ei olisikaan mitään sellaista puutetta, että tämä lääke auttaisi siihen, se saattaa silti kuitenkin auttaa... Otapa tästä selvää. No, kokeilemme ja katsomme miten käy. Joka tapauksessa vaikutukset näkyvät kunnolla vasta joskus 2,5-3 kk:n kuluttua, jos ovat näkyäkseen, eli välttämättä tähän meneillään olevaan hoitoon niistä ei ehdi olla apua. Ja toivotaan, että emme kohta riehu kumpikin täällä ihan hormonihirviöinä - noissakin lääkkeissä kun mainittiin sivuvaikutuksena jotain mielialanvaihteluita ym... Eilen Mies ainakin onnistui naurattamaan mua ihan kunnolla, kun kertoi illalla ottaneensa aamulla ekan pillerin, ja mainitsi sitten, että ei päässyt töihin lähtiessään edes postilaatikolle asti, kun jo rupesi seisomaan...!!! Mun ilme oli kuulemma näkemisen arvoinen, kun säntäsin hänen luokseen toisesta huoneesta leuka auki loksahtaneena ... ja vitsihän se tietysti oli :D (minkä tietysti tiesin, mutta varmaan siitä megaväsymyksestä johtuen hetkeksi menin lankaan... heh heh).
Ajattelinpa nauttia tästä vapaapäivästä viemällä koiran oikein pitkälle lenkille, ihanaa! Päästin sen äsken ovesta aamupissalle, ja jäin hetkeksi kuistille nuuskimaan: on jo selvästi syksyä ilmassa!!! Viimeöisen hurjan ukkosen (hui!) jälkeen ilma tuntuu kirpeältä ja edessä taitaa olla ensimmäinen kuulas ja kaunis syyspäivä. Tästä se lähtee. Äsken kävi mielessä, miten ihanaa olisi, kun olisi joku pikkuinen (tai useampi), kenen kanssa touhuta kaikkia syyspuuhia, valita tarha- tai koulureppua ja muita asiaankuuluvia juttuja, ja sen sellaista... Tai no ensialkuun käydä piiiiitkillä syksyisillä vaunulenkeillä. Tai talvisilla... tai keväisillä, kesäisillä, tai itse asiassa ihan millä vaan vaunulenkeillä... Huoh... Ehkä sitten ensi kesänä??? Voi jos tämä NYT onnistuisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti