No otsikkohan sen kertoo ;) Hermoilu jatkui varhaisultran jälkeenkin. Hävettää jo melkein tunnustaa, miten höpsähtänyt olen. Oireita ei edelleenkään ole minkäänlaisia (mitä nyt maha on edelleen ISO), joten niinhän siinä kävi, että alkuviikosta se uskonpuute taas iski toden teolla, ja varasin sitten kuitenkin vielä ultra-ajan tälle päivälle. Halusin vain niin kovasti tietää, että pikkuinen jatkaa kasvuaan...
Ja niinhän se jatkaa ♥ Siellä se yhä möllötti sydän sykkien. Voi että tämä on ihanaa! Nyt tuli viimein sellainen olo, että uskon tämän todeksi! Eikä harmita yhtään rahanmeno - tämän tunteen saaminen oli joka euron arvoista. Nyt alan ihan oikeasti uskoa tähän. Murunen oli vielä kasvanut reippaasti: vastasi kooltaan viikkoja 8+5 (tänään siis 8+3). Seuraava ultra onkin sitten niskapoimu-ultra 2,5 viikon päästä. Hui! Se se mahtaa jännittää, mutta teen parhaani ollakseni miettimättä sitä sen suuremmin etukäteen. Ja tämä on lupaus!
Maha on tosiaan edelleen niin turvonnut (ja jos kaikki sujuu toivotusti, eipä se siitä toviin pienenekään... heh), että jouduin ostamaan muutaman väljemmän vaatteen, kun vanhat tuntuvat tiukoilta ja epämukavilta. Ostinpa sitten ihka ensimmäisen äitiysvaatteeni, söpön farkkupaidan, joka ei vielä tässä vaiheessa tuntunut ihan liioittelulta... Monet muutkin vaatteet tuntuivat huutelevan perääni kaupan hyllyltä, mutta niiden aika on sitten paaaaaljon myöhemmin. Nyt pitää vain selvitä tästä alkuvaiheesta jotenkin rauhallisesti jalat maassa. Aion nyt oikeasti olla miettimättä kaikkea mikä voi mennä pieleen (Luoja tietää, että kaikenlaista murehdittavaa sillä saralla riittäisi...) ja alkaa vähitellen iloita tästä kunnolla.
Olen aivan käsittämättömän onnellinen ja tuntuu ihan kuin eläisin yhtäkkiä kokonaan uutta elämää ♥ Voiko tämä todellakin tapahtua meille!?!
Ja niinhän se jatkaa ♥ Siellä se yhä möllötti sydän sykkien. Voi että tämä on ihanaa! Nyt tuli viimein sellainen olo, että uskon tämän todeksi! Eikä harmita yhtään rahanmeno - tämän tunteen saaminen oli joka euron arvoista. Nyt alan ihan oikeasti uskoa tähän. Murunen oli vielä kasvanut reippaasti: vastasi kooltaan viikkoja 8+5 (tänään siis 8+3). Seuraava ultra onkin sitten niskapoimu-ultra 2,5 viikon päästä. Hui! Se se mahtaa jännittää, mutta teen parhaani ollakseni miettimättä sitä sen suuremmin etukäteen. Ja tämä on lupaus!
Maha on tosiaan edelleen niin turvonnut (ja jos kaikki sujuu toivotusti, eipä se siitä toviin pienenekään... heh), että jouduin ostamaan muutaman väljemmän vaatteen, kun vanhat tuntuvat tiukoilta ja epämukavilta. Ostinpa sitten ihka ensimmäisen äitiysvaatteeni, söpön farkkupaidan, joka ei vielä tässä vaiheessa tuntunut ihan liioittelulta... Monet muutkin vaatteet tuntuivat huutelevan perääni kaupan hyllyltä, mutta niiden aika on sitten paaaaaljon myöhemmin. Nyt pitää vain selvitä tästä alkuvaiheesta jotenkin rauhallisesti jalat maassa. Aion nyt oikeasti olla miettimättä kaikkea mikä voi mennä pieleen (Luoja tietää, että kaikenlaista murehdittavaa sillä saralla riittäisi...) ja alkaa vähitellen iloita tästä kunnolla.
Olen aivan käsittämättömän onnellinen ja tuntuu ihan kuin eläisin yhtäkkiä kokonaan uutta elämää ♥ Voiko tämä todellakin tapahtua meille!?!
Aivan ihanaa ja mahtavaa <3 Onnea murusen hyvistä kuulumisista!Täällä mä kyyneleet silmissä luin sun kirjoitusta,olen niiiiiin onnellinen teidän puolesta <3
VastaaPoista