Euforinen olotila jatkuu.
En ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan. Toisaalta tuntuu, että ei ole mitään kirjoitettavaa, aika rullaa hitaasti eteenpäin, eikä raskauden osalta tapahdu mitään raportoitavaa. Toisaalta on myös tullut sellainen olo, että tekee mieli vain vetäytyä olemaan itsekseen ja nauttimaan tästä olotilasta.
Rakenneultraan on reilut neljä viikkoa aikaa, enkä millään jaksaisi odottaa! Haluaisin tietää, että vaavilla on kaikki hyvin. Sitä ennen on yksi neuvolakäynti. Dopplerilla olemme kuunnelleet ääniä harvakseltaan, tosin viimeksi eilen. Sieltähän se jumputus kuului - maailman kaunein ääni. Emme raski kovin pitkään kuunnella, ettei pikkuinen häiriinny liikaa ;) emmekä tosiaan kovin usein. Toisinaan, esimerkiksi erään erittäin rankan (sekä henkisesti, että myös fyysisesti unenpuutteen vuoksi) viikon jälkeen tuli sellainen olo, että oli tarve kuunnella ja tarkistaa, että pikkuinen on siellä olemassa. Ja kyllähän se helpotti oloa.
Tämä raskausaika on ihanaa. Sitä varjostaa ainoastaan se, että jokin aika sitten menetin rakkaan ja läheisen ihmisen. Minulle maailman tärkeimmän. Olisin ehdottomasti suonut hänen saavan nähdä pienokaisemme. Onneksi ennätin juuri kertoa uutisemme, joista hän oli ikionnellinen, siitä olen kiitollinen. Olotila onkin nyt kummallisen ristiriitainen, yhtenä hetkenä olen ikionnellinen ja kiitollinen, ja kun tuo menetys sitten yhtäkkiä palaa mieleen, tilalle tulee haikeus ja suru. Tämä raskaus on kyllä kuitenkin helpottanut surun kanssa elämistä.
Vielä en tunne liikkeitä, ja ensimmäisen lapsen ollessa kyseessä en taida uskaltaa edes toivoakaan tuntevani ennen kuin muutaman viikon päästä. Maha on kuitenkin ruvennut kasvamaan mukavasti. Odotan kuumeisesti tuota rakenneultraa ja puolenvälin etappia, mutta onnistun kuitenkin nauttimaan olotilastani tässä ja nyt. Raskaana oleminen on ihanaa :) enkä ole ikinä elämässäni ollut näin onnellinen kuin nyt, kaikesta huolimatta. Hämmentävää. Ja katkeransuloista. Tuntuu hullulta, miten moninaisena elämä yhtäkkiä tässä hetkessä koko kirjossaan näyttäytyy.
Ensi kesältä odotan paljon. Ja se pitää sisällään lähinnä vain taaperrusta kotipihassa ison masun kera, kukkia hoidellen ja pihakeinussa istuskellen ;) Ja sukulaisten ja ystävien luona vierailua. Pidän kesälomani äitiysvapaan alle, joten saan olla ihanat pari kuukautta vapaalla ennen laskettua aikaa. Tuota aikaa odotan kuin kuuta nousevaa. Onneksi tämä tämänhetkinenkin odotusaika on aika kivaa! Ja rakenneultran jälkeen alammekin valmistautua kullanmurun saapumiseen pikkuhiljaa vähän enemmän...
Mieli tekisi ehkä kirjoitella sitten enemmän valmistautumisesta ja hankinnoista, mutta katsotaan. Olen vähän herkkä arvostelulle - siis en pidä siitä, että mielipiteitäni tai valintojani kyseenalaistetaan... ;) - ja olen nyt jo hämmästynyt siitä, miten paljon eri mielipiteitä jokaikinen pikkuasia (suuremmista puhumattakaan...) lasten hoitamiseen ja kasvattamiseen liittyen herättää... enkä ole vielä tämän pidemmällä. Kahvipöytäkeskusteluissa tuntuu olevan ihan mieletön määrä erilaisia, voimakkaita mielipiteitä kaikkeen mahdolliseen liittyen... siis ihan kaikesta, sukupuolen selvittämisestä kestovaippoihin ja imetykseen... Katsotaan nyt, minkä verran omia mielipiteitään haluaa sitten tuoda julki ;)
Nyt keskityn kuitenkin tähän hartaasti odottamaani raskauteen.
Edelleen hämmästelen joka hetki, että tapahtuuko tämä tosiaankin meille!
En ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan. Toisaalta tuntuu, että ei ole mitään kirjoitettavaa, aika rullaa hitaasti eteenpäin, eikä raskauden osalta tapahdu mitään raportoitavaa. Toisaalta on myös tullut sellainen olo, että tekee mieli vain vetäytyä olemaan itsekseen ja nauttimaan tästä olotilasta.
Rakenneultraan on reilut neljä viikkoa aikaa, enkä millään jaksaisi odottaa! Haluaisin tietää, että vaavilla on kaikki hyvin. Sitä ennen on yksi neuvolakäynti. Dopplerilla olemme kuunnelleet ääniä harvakseltaan, tosin viimeksi eilen. Sieltähän se jumputus kuului - maailman kaunein ääni. Emme raski kovin pitkään kuunnella, ettei pikkuinen häiriinny liikaa ;) emmekä tosiaan kovin usein. Toisinaan, esimerkiksi erään erittäin rankan (sekä henkisesti, että myös fyysisesti unenpuutteen vuoksi) viikon jälkeen tuli sellainen olo, että oli tarve kuunnella ja tarkistaa, että pikkuinen on siellä olemassa. Ja kyllähän se helpotti oloa.
Tämä raskausaika on ihanaa. Sitä varjostaa ainoastaan se, että jokin aika sitten menetin rakkaan ja läheisen ihmisen. Minulle maailman tärkeimmän. Olisin ehdottomasti suonut hänen saavan nähdä pienokaisemme. Onneksi ennätin juuri kertoa uutisemme, joista hän oli ikionnellinen, siitä olen kiitollinen. Olotila onkin nyt kummallisen ristiriitainen, yhtenä hetkenä olen ikionnellinen ja kiitollinen, ja kun tuo menetys sitten yhtäkkiä palaa mieleen, tilalle tulee haikeus ja suru. Tämä raskaus on kyllä kuitenkin helpottanut surun kanssa elämistä.
Vielä en tunne liikkeitä, ja ensimmäisen lapsen ollessa kyseessä en taida uskaltaa edes toivoakaan tuntevani ennen kuin muutaman viikon päästä. Maha on kuitenkin ruvennut kasvamaan mukavasti. Odotan kuumeisesti tuota rakenneultraa ja puolenvälin etappia, mutta onnistun kuitenkin nauttimaan olotilastani tässä ja nyt. Raskaana oleminen on ihanaa :) enkä ole ikinä elämässäni ollut näin onnellinen kuin nyt, kaikesta huolimatta. Hämmentävää. Ja katkeransuloista. Tuntuu hullulta, miten moninaisena elämä yhtäkkiä tässä hetkessä koko kirjossaan näyttäytyy.
Ensi kesältä odotan paljon. Ja se pitää sisällään lähinnä vain taaperrusta kotipihassa ison masun kera, kukkia hoidellen ja pihakeinussa istuskellen ;) Ja sukulaisten ja ystävien luona vierailua. Pidän kesälomani äitiysvapaan alle, joten saan olla ihanat pari kuukautta vapaalla ennen laskettua aikaa. Tuota aikaa odotan kuin kuuta nousevaa. Onneksi tämä tämänhetkinenkin odotusaika on aika kivaa! Ja rakenneultran jälkeen alammekin valmistautua kullanmurun saapumiseen pikkuhiljaa vähän enemmän...
Mieli tekisi ehkä kirjoitella sitten enemmän valmistautumisesta ja hankinnoista, mutta katsotaan. Olen vähän herkkä arvostelulle - siis en pidä siitä, että mielipiteitäni tai valintojani kyseenalaistetaan... ;) - ja olen nyt jo hämmästynyt siitä, miten paljon eri mielipiteitä jokaikinen pikkuasia (suuremmista puhumattakaan...) lasten hoitamiseen ja kasvattamiseen liittyen herättää... enkä ole vielä tämän pidemmällä. Kahvipöytäkeskusteluissa tuntuu olevan ihan mieletön määrä erilaisia, voimakkaita mielipiteitä kaikkeen mahdolliseen liittyen... siis ihan kaikesta, sukupuolen selvittämisestä kestovaippoihin ja imetykseen... Katsotaan nyt, minkä verran omia mielipiteitään haluaa sitten tuoda julki ;)
Nyt keskityn kuitenkin tähän hartaasti odottamaani raskauteen.
Edelleen hämmästelen joka hetki, että tapahtuuko tämä tosiaankin meille!
Ihanaa muru, että osaat jo nyt nauttia täysillä <3 Minustakin tuntui raskaana ollessa, etten ikinä ole ollut niin onnellinen. Ja se tunne jatkuu vieläkin, joka päivä hämmästyttää, kuinka on mahdollista olla vielä onnellisempi kuin eilen <3 Elämän parasta aikaa <3
VastaaPoistaOlen tosi pahoillani menetyksestäsi. Ihanaa, että pikkuinen saa ajatukset kääntymään kaikkeen hyvään.
Niin ja unohtui kirjoittaa, olen miettinyt samaa paljon muiden mielipiteistä. Olen hämmästellyt ja hämmästellyt kuinka voimakkaita mielipiteitä ihmisillä on, yleensä negatiivisia, ja kuinka kärkkäästi toisten valintoja arvostellaan jos ne eriävät omista. Minusta kun tuntuu, että kunhan lasta rakastaa, se on tärkeintä ja kaikki muu on makuasioita, joilla ei ihan hirveästi ole loppujenlopuksi väliä. Kunhan tekee niin kuin tuntuu itselle hyvältä:) Ja erilaisista tavoista kuuleminen on vain mielenkiintoista! Mutta kieltämättä nykyään varovaisemmin sanoo omia ajatuksiaan kasvatukseseen liittyvistä asioista kun tuntuu, että aina joku ottaa kierroksia:D
VastaaPoistaKiitos kommentista, Shayna <3
VastaaPoistaJoo, tosiaan ihmetyttää... esimerkiksi joidenkin on ollu vaikea hyväksyä ihan sellainen normaali ja mun mielestä luonnollinen asia, että ei ajateltu selvittää sukupuolta etukäteen... :O Olin ihan äimänä. Kun siis pari ihmistä oli tästä ihan pöyristyneitä, ja sit alkoivat, että kyllä hänen mielestään vaan on paljon helpompi valmistautua vauvan tuloon ku tietää kumpi se on... jne. Niin hölmistyin ihan! Siis jokainen kai tekee niinku tykkää :) Just se, että mustakin on mielenkiintosta kuulla, mitä muut ajattelee, ja sit kenties poimia sieltä ne itsestä hyvältä tuntuvat jutut. Ja just näin, että pääasia, että rakkautta ja kivaa yhdessäoloa riittää :)