29.6.2013

Ultrakuulumisia

Lopultakin muistan/ehdin/jaksan/saan aikaiseksi kirjoitella toissaviikkoisen np-ultran kuulumisia. Siellähän oli kaikki oikein loistavasti! Minityyppi siellä polski ja haukotteli ♥ Ihanaa! Niskaturvotusta ei ollut. Lisäksi saimme veriseulan tulokset, eikä mitään poikkeavaa löytynyt. Huh, nyt uskaltaa taas hetken levollisemmalla mielellä odotella. Ultran jälkeen koimme pienoisen säikähdyksen, kun parin päivän päästä vuotelin kolmeen otteeseen lorahtelemalla ihan kirkasta verta. Aivan hirveältä tuntui, ja pelästyttiin kyllä kunnolla. Käytiin päivystyksessä, mutta mitään syytä vuotelulle ei ole löytynyt. Jälkeenpäin tuli aavistus rusehtavaa, kunnes sitten loppui koko vuoto. Sen jälkeen on ollut rauha maassa. Päivystyksessä vilkaistiin ultralla, kaikki näytti siltä kuin pitääkin. Sen jälkeen olen aika tiuhaan tahtiin kuunnellut dopplerilla sydänääniä, ja siellähän ne tasaisesti jumputtelevat ♥  Jospa oltaisiin selvitty ihan säikähdyksellä! Nyt siis rv 12+5. Tässä kun olen ystävien kanssa päivitellyt tapahtunutta, on kyllä selvinnyt, että kovin yleistä tuollainen vuotelu ainakin näin alkuraskaudessa on.

Muita kuulumisia ei juuri riitä kerrottavaksi. Tavallista arkea vain. Olemme tavanneet tuttuja aktiivisesti - poika viihtyy paremmin, kun on vähän touhua ympärillä. Olemme kyläilleet, ja saaneet puolestamme vieraita meille. Hellepäivinä poitsun suurinta huvitusta on istuskella viltin päällä pihalla ja loiskia pesuvadissa olevaa vettä : )

Sellainen merkkipaalu on kuitenkin saavutettu, että poikanen oppi juhannuksena taputtamaan ♥ Nyt taputtaa mitä hullunkurisemmissa tilanteissa. Taannoin livahti takkahuoneeseen, ja menin tietysti perässä katsomaan, mikä on meininki, ja siellä tämä istui yksinään lattialla taputtamassa : )

Tällaista meille tällä erää. Kivaa viikonlopun jatkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti