9.4.2013

Tauko

Havaitsin jääneeni aivan huomaamattani tauolle kirjoittelusta. Ei vain ole tehnyt mieli kirjoittaa mitään. Syytä tähän en tiedä, mutta taidan kuitenkin laittaa blogin ihan virallisestikin tauolle.

Meillä arki rullaa ihan entiseen tapaan, ja se tunne vain vahvistuu, että tämä on elämämme parasta aikaa. Juuri pari päivää sitten totesin Miehellekin, kun menimme aamuisen vauvauinnin jälkeen kahville ja croissantille, että on tämä elämä lapsen kanssa vaan niin ihanaa. Valvomista, flunssaa, silmätulehdusta, oikuttelua syömisen kanssa on viime aikoina ollut, mutta niin on ollut myös naurua, seisomaan opettelua, pojan omassa huoneessa leikkimistä ja touhuamista (huone on lopultakin valmis, jee), hyppykiikussa hysteerisenä nauraen pomppimista, vauvakavereiden tapaamista, iloista yhdessä syömistä, levollista yhdessä nukkumista ja iloista, hassuttelevaa yhdessäoloa. Uusi hoito on ajankohtainen, mutta sitäkään ei jostain syystä tee mieli vatvoa täällä. Tällä hetkellä olen tyytyväinen ihan vain eläessäni tätä kauan odotettua lapsiperhearkea. Tulen jossain vaiheessa kertomaan jatkostamme. Miten meidän käy. Toivotaan, että onnistumme uudelleen, ja tällä kertaa helpommin kuin viimeksi. Jäämme odottamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Toivotan kaikille hyvää vointia, ja unelmien toteutumista! ♥

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."
 
Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,
 
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."
 
Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.
 
"Sill´on ripsissä tähden säkenet",
isäs naurahti ja keksi.
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
 
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.
 
                     Kaarina Helakisa
 

4 kommenttia:

  1. Voi, tuo runo sai kyyneleet silmiin, ihana.
    Oikein ihanaa kevään jatkoa ja tulevaa kesää, toivottavasti palailet jossain vaiheessa blogisi äärelle, sitä on ollut mukava lukea ja seurailla teidän pojan kasvamista.
    Tsemppiä uusiin hoitoihin, vaikka ihan niinkuin sanoit, tärkein on jo saavutettu :)!!

    VastaaPoista
  2. Ihana <3
    Lämpöisiä kevätpäiviä teille!
    Toivon vielä, että välillä käyt päivittelemässä kuulumisianne :)

    VastaaPoista
  3. Nauttikaa elämästä ja toisistanne! :)

    VastaaPoista