Pitää taas (liian) pitkästä aikaa päivittää pikkuisen kuulumisia. Ei varmaan siitäkään syystä ole tullut inspiraatiota kirjoitella, kun elämä on rullannut eteenpäin ilman mitään sen kummallisempia juttuja.
Pojalle on tullut näkyviin nyt kolmas hammas, kahden jo olemassa olevan "rivin" jatkoksi, ne ovat aika soma näky! Olemme harjanneet hampaita lasten hammastahnan kanssa aamuin illoin, ja poitsu tuntuu tykkäävän siitä kovasti. Ruuista alas menevät edelleen lähes kaikki, jotkut (harvat) aiheuttavat vähän vastaanhangoittelua. Esim. kuningatarmarjasose ei kuulu suosikkeihin, ja vettä hörpätessään pieni ruokailija useimmiten irvistää suurieleisesti :D Jos nälkä on kova, soseensyönti on liian hidasta, ja poika huitoo kiukkuisena. Siihen auttaa, jos juo alkuun reippaasti maitoa - kun pahin nälkä on taltutettu, jaksaa keskittyä soseenkin syöntiin. Liharuuat ovat pojan ehdottomia lemppareita, ja hedelmistä tykkää myös. Eilen annoimme lopultakin (ei vain olla muistettu ostaa aiemmin...) ekaa kertaa maisteltavaksi maissinaksuja, ja sepäs vasta oli koomista seurattavaa! Välillä tuijotti meitä hölmistyneenä roikuttaen naksua huuliensa välissä, välillä taas tarkasteli kädessään pitämäänsä naksua kulmat kurtussa. Onneksi kaikki käsiin eksyvä kuitenkin päätyy myös suuhun, helppoa tuo sormiruokailuun tutustuttaminen...
Poika ryömii eteenpäin kovaa vauhtia, hetkeksikään ei voi jättää vahtimatta. Tietysti eniten kiinnostavat kaikki ei-niin-toivotut jutut: sähköjohdot, lattialle pudonneet kukkien lehdet (ai miten niin voitaisi imuroida vähän useammin), koiran luut, hutera (sirotekoinen) jalkalamppu... Ja tuota uteliaisuutta riittää kyllä! Lisäksi poitsu on jo jonkin aikaa treenaillut konttausasentoa, mutta ei vielä juurikaan siinä etene, nytkyttelee vain itseään edestakaisin. Toistaiseksi juniori on jaksanut tuota ryömimishommaa ihmeen kärsivällisesti niin, että ryömii jonnekin kiinnostavaan paikkaan, äiti nostaa ilmaan ja palauttaa lähtöpaikkaan, ryömii taas tuonne samaan paikkaan, josta äiti palauttaa... loputtomiin!
Kävimme muuten tässä taannoin neuvolassa, ylimääräisellä neuvolalääkärikäynnillä. Syy tähän oli vinonmuotoinen pää, jota halusimme näyttää. Pää on ollut alusta asti vähän vino, tai siis takaraivo, ja pienempänä poika nukkuikin aina pää oikealle kääntyneenä. On kyllä aina kääntänyt päätään yhtä vaivattomasti molempiin suuntiin, ja muutenkin käyttää molempia puoliaan yhtä vahvasti. Harmittaa, että emme joskus pari kuukautta sitten tajunneet kääntää sänkyä eri suuntaan, kun vauva kääntää kasvonsa yleensä siihen suuntaan, jossa vanhemmat nukkuvat. Nyt lääkärikäynnin jälkeen käänsimme sängyn, ja poika rupesi heti nukkumaan pää vasemmalle, eli meihin päin käännettynä. No, aiemmin siis oli neuvolassa puhetta, että tarkkailemme päätä, ja että tuon takaraivon vinouden pitäisi vähentyä, kun poika viettää vähemmän aikaansa makuullaan, ja enemmän pää pystyssä. Mielestämme muutosta ei kuitenkaan ollut tapahtunut, joten käytimme poikaa näytillä. (Halusimme siis sulkea pois vaaran, että toinen puoli luutuisi ennenaikaisesti.) Kaikki näyttää kuitenkin onneksi olevan hienosti. Pää kasvaa tasaisesti, samoin kuin poika muutenkin. Lisäksi hän on motorisesti erittäin hyvin kehittynyt, tarkkaavainen ja virkeä. Pää on muutenkin ihan hyvännäköinen; kuulemma jos toinen puoli luutuisi, toisella puolella olisi yleensä jotain pullistumaa havaittavissa, ja kehityskin väistämättä viivästyisi. Olen kuitenkin iloinen, että piipahdimme siellä, jatkossa riittääkin sitten ihan normaali neuvolaseuranta.
Neuvolakäynnin mitat olivat 7295g/65,6cm, ja kasvu siis edelleen tasaista.
Kerrottakoon lopuksi myös, että poika on nukkunut nyt puolentoista viikon ajan heräämättä öisin kertaakaan syömään! Nukkuu yleensä klo 22-07:30.
Iloista viikkoa täältä toivottelemme itse kullekin!
Edit. Niin, kävimmehän tänään myös kaikki (siis minä, Mies, juniori ja koira - kissa jätettiin kotimieheksi) nauttimassa kevätauringosta yhteisellä kävelylenkillä. Olikin muuten ensimmäinen kunnon kevätpäivä tälle vuodelle! Poika matkasi Miehen kanssa kantorepussa, ja vissiin tykkäsi kovasti, hän vain poikkeuksetta nukahtaa reppuun aina. Vielä kertaakaan ei ole onnistunut kävely poika repussa ilman, että uni olisi tullut, mutta mikäpä siinä!
Edit 2. (Jokohan nyt olisin muistanut kaiken, josta oli aikomus kirjoitella...)
Kierto on muuten (ainakin toistaiseksi) palautunut, joten varasimmepa ajan suunnittelukäynnille seuraavaa hoitoa varten...!!! Emme halua aikailla yhtään, joten laitetaan pyörät pyörimään näin kevään kunniaksi... Mieli on iloinen, mutta silti: Hui! ; )
Pojalle on tullut näkyviin nyt kolmas hammas, kahden jo olemassa olevan "rivin" jatkoksi, ne ovat aika soma näky! Olemme harjanneet hampaita lasten hammastahnan kanssa aamuin illoin, ja poitsu tuntuu tykkäävän siitä kovasti. Ruuista alas menevät edelleen lähes kaikki, jotkut (harvat) aiheuttavat vähän vastaanhangoittelua. Esim. kuningatarmarjasose ei kuulu suosikkeihin, ja vettä hörpätessään pieni ruokailija useimmiten irvistää suurieleisesti :D Jos nälkä on kova, soseensyönti on liian hidasta, ja poika huitoo kiukkuisena. Siihen auttaa, jos juo alkuun reippaasti maitoa - kun pahin nälkä on taltutettu, jaksaa keskittyä soseenkin syöntiin. Liharuuat ovat pojan ehdottomia lemppareita, ja hedelmistä tykkää myös. Eilen annoimme lopultakin (ei vain olla muistettu ostaa aiemmin...) ekaa kertaa maisteltavaksi maissinaksuja, ja sepäs vasta oli koomista seurattavaa! Välillä tuijotti meitä hölmistyneenä roikuttaen naksua huuliensa välissä, välillä taas tarkasteli kädessään pitämäänsä naksua kulmat kurtussa. Onneksi kaikki käsiin eksyvä kuitenkin päätyy myös suuhun, helppoa tuo sormiruokailuun tutustuttaminen...
Poika ryömii eteenpäin kovaa vauhtia, hetkeksikään ei voi jättää vahtimatta. Tietysti eniten kiinnostavat kaikki ei-niin-toivotut jutut: sähköjohdot, lattialle pudonneet kukkien lehdet (ai miten niin voitaisi imuroida vähän useammin), koiran luut, hutera (sirotekoinen) jalkalamppu... Ja tuota uteliaisuutta riittää kyllä! Lisäksi poitsu on jo jonkin aikaa treenaillut konttausasentoa, mutta ei vielä juurikaan siinä etene, nytkyttelee vain itseään edestakaisin. Toistaiseksi juniori on jaksanut tuota ryömimishommaa ihmeen kärsivällisesti niin, että ryömii jonnekin kiinnostavaan paikkaan, äiti nostaa ilmaan ja palauttaa lähtöpaikkaan, ryömii taas tuonne samaan paikkaan, josta äiti palauttaa... loputtomiin!
Kävimme muuten tässä taannoin neuvolassa, ylimääräisellä neuvolalääkärikäynnillä. Syy tähän oli vinonmuotoinen pää, jota halusimme näyttää. Pää on ollut alusta asti vähän vino, tai siis takaraivo, ja pienempänä poika nukkuikin aina pää oikealle kääntyneenä. On kyllä aina kääntänyt päätään yhtä vaivattomasti molempiin suuntiin, ja muutenkin käyttää molempia puoliaan yhtä vahvasti. Harmittaa, että emme joskus pari kuukautta sitten tajunneet kääntää sänkyä eri suuntaan, kun vauva kääntää kasvonsa yleensä siihen suuntaan, jossa vanhemmat nukkuvat. Nyt lääkärikäynnin jälkeen käänsimme sängyn, ja poika rupesi heti nukkumaan pää vasemmalle, eli meihin päin käännettynä. No, aiemmin siis oli neuvolassa puhetta, että tarkkailemme päätä, ja että tuon takaraivon vinouden pitäisi vähentyä, kun poika viettää vähemmän aikaansa makuullaan, ja enemmän pää pystyssä. Mielestämme muutosta ei kuitenkaan ollut tapahtunut, joten käytimme poikaa näytillä. (Halusimme siis sulkea pois vaaran, että toinen puoli luutuisi ennenaikaisesti.) Kaikki näyttää kuitenkin onneksi olevan hienosti. Pää kasvaa tasaisesti, samoin kuin poika muutenkin. Lisäksi hän on motorisesti erittäin hyvin kehittynyt, tarkkaavainen ja virkeä. Pää on muutenkin ihan hyvännäköinen; kuulemma jos toinen puoli luutuisi, toisella puolella olisi yleensä jotain pullistumaa havaittavissa, ja kehityskin väistämättä viivästyisi. Olen kuitenkin iloinen, että piipahdimme siellä, jatkossa riittääkin sitten ihan normaali neuvolaseuranta.
Neuvolakäynnin mitat olivat 7295g/65,6cm, ja kasvu siis edelleen tasaista.
Kerrottakoon lopuksi myös, että poika on nukkunut nyt puolentoista viikon ajan heräämättä öisin kertaakaan syömään! Nukkuu yleensä klo 22-07:30.
Iloista viikkoa täältä toivottelemme itse kullekin!
Edit. Niin, kävimmehän tänään myös kaikki (siis minä, Mies, juniori ja koira - kissa jätettiin kotimieheksi) nauttimassa kevätauringosta yhteisellä kävelylenkillä. Olikin muuten ensimmäinen kunnon kevätpäivä tälle vuodelle! Poika matkasi Miehen kanssa kantorepussa, ja vissiin tykkäsi kovasti, hän vain poikkeuksetta nukahtaa reppuun aina. Vielä kertaakaan ei ole onnistunut kävely poika repussa ilman, että uni olisi tullut, mutta mikäpä siinä!
Edit 2. (Jokohan nyt olisin muistanut kaiken, josta oli aikomus kirjoitella...)
Kierto on muuten (ainakin toistaiseksi) palautunut, joten varasimmepa ajan suunnittelukäynnille seuraavaa hoitoa varten...!!! Emme halua aikailla yhtään, joten laitetaan pyörät pyörimään näin kevään kunniaksi... Mieli on iloinen, mutta silti: Hui! ; )
Iiihana tuo raportointi teidän ruokailuhetkistä, erityisesti se maissinaksujen syönti - liikuttavaa! Vaikka nautinkin tästä hetkestä täysin siemauksin, odotan toisaalta jo sitä aikaa, kun saa ruveta antamaan kiinteitäkin jo, sormiruokailu muuten kiinnostaa kovasti, pitänee perehtyä asiaan jo hyvissä ajoin.
VastaaPoistaIhanaa, jos teillä alkaa noi yöt olemaan tuollaisia!
Mulle sanottiin, että mahdolliset seuraavat hoidot pitää mennä oman lääkärin kautta lähetteellä (ja varauduttava taas puolen vuoden hoitotakuuseen), ennen kuin päästään itse asiaan. Yksityisellä näitä jonotusaikoja ei tietystikään olisi, mutta varmaan vielä pitäydytään julkisella.