... vaikka ymmärtääkseni harvalla kolmiviikkoisella mitään rytmiä onkaan.
Täällä siis vaippa-arki asettuu hiljalleen uomiinsa. Päivä päivältä on helpompaa, vaikka ei tätä erityisen vaikeaksi ole voinutkaan sanoa. Väsymystä on se sijaan riittänyt. Ja kaoottiselta tämä on kuitenkin näin alussa tuntunut, mutta se mielestäni helpottaa koko ajan. Edelleen on kuitenkin PALJON niitä hetkiä, kun en kerta kaikkiaan käsitä, mitä pikkuinen on vailla.
Viimeisinä kolmena iltana poika on itkenyt n. klo 22-02 aikoihin parin tunnin ajan, hetkittäin suoraa huutoa. En oikein tiedä, onko hän nälkäinen; olemme varmistelleet vielä korvikkeella, mutta vasta sellaisen ajan kuluttua, että siinä vaiheessa hän on varmasti ollut jo yliväsynytkin. Rinnalla hän viihtyisi koko ajan (lukuunottamatta niitä yliväsyneitä hetkiä, kun vain vatkaa hermostuneena päätään, eikä jaksa keskittyä imemiseen), se tuntuu olevan ainoa paikka, jossa takuuvarmasti rauhoittuu. Pääsääntöisesti hän on rauhallinen, ja itkee vain kun on vailla jotain, nuo kaikki runsasitkuiset hetket sijoittuvat ilta-aikaan. Maitoa tulee ilmeisesti kohtalaisesti, mutta annamme edelleen lisäksi korviketta. Jos haluaisin vähentää korviketta, ja siis lisätä imetystä, pojan pitäisi olla rinnalla varmaan lähes koko ajan. Hän ei kuitenkaan tunnu jaksavan imeä enää kovin pitkän ajan kuluttua, vaan torkahtelee ja torkahtelee rinnalle : / Hankala yhtälö! Ja yllättävän paljon nyt sitten kuitenkin murehdin tuota imetysasiaa, vaikka olinkin päättänyt toisin. Harmittaa kyllä, että maitoa ei tule niin reilusti, että se pelkästään tuntuisi riittävän : (
Mietimme myös, voisivatko nuo iltaitkut johtua antibioottikuuristani (ilmeisesti sain rintatulehduksen, yhtenä iltana nousi nopeasti kuume, toinen rinta punoitti hieman, ja tulehdusarvot olivat hyvin lievästi koholla), joka monesti aiheuttaa vauvoille mahavaivoja, mutta luulisi, että vaikeaa oloa olisi silloin myös päivisin!? Annamme hänelle kuitenkin rela-tippoja tuon kuurin ajan. Ärsyttää muutenkin koko kuuri, kun ilmeisesti tulehdus olisi sitten kuitenkin voinut mennä ohi ilmankin. Itse inhoan kaikkia ylimääräisiä lääkkeitä. Lisäksi olen muutenkin huolissani vauvan vastustuskyvystä ja bakteerikannasta, kun on kerran sektiovauva, eikä ihan pelkällä rintamaidolla. Huoh!
Kasvua oli joka tapauksessa tullut vaadittava määrä. Syntymäpaino on saavutettu ja ohitettu, ja neuvolassa viime perjantaina 3 viikon iässä mitat olivat 3755g/52cm (syntymämitat siis 3680g/50cm). Kuulemma riittää, mutta korvikkeen antoa jatketaan edelleen. Neuvolassa kaikki oli muutenkin hienosti, ja poika sai erityismaininnan siitä, miten kiinnostuneena jo tarkkailee ympäristöään. Lisäksi hän on kannatellut päätään tosi hienosti jo ihan alusta asti. Oma hemoglobiinini oli muuten parin viikon päästä sektiosta 150, eli rautalisää en tarvitse ; )
Väsymystä siis riittää, ja paljon, enkä oikein edelleenkään ole saanut nukuttua päivisin. Poika nukkuu yhden tai kaksi muutaman tunnin pätkää päivän mittaan, eli siis 2-4h, ja muuten vain torkahtelee. Noistakin toisen pätkän yleensä vain siinä tapauksessa, että lähdetään silloin jonnekin autolla tai vaunuilla, joihin takuuvarmasti nukahtaa. Tänään kävimme heti aamupäivällä vaunulenkillä, ja siitä lähtien on nukkunut, nyt 2,5h. Tämä hetki on siis päivästä ainoa, jolloin ennätän käydä pesulla, syödä ja pukeutua. Muuten ne omat hetket ovat todella lyhyitä, eli pitää valita tyyliin mennäkö vessaan vai keittääkö kuppi kahvia... Yleensä tuostakin ajasta menee aluksi jonkin aikaa ihan akuutteihin hommiin: tuttipullojen pesemiseen, jälkien siivoiluun (yleensä poika pissaa joka aamu hoitoalustalle) jne. Siinä vaiheessa, kun olen tehnyt pakolliset hommat, ja mahdollisesti syönyt, alkaisi itselläni olla sellainen olo, että uni maistuisi taas, mutta siinä vaiheessa vauva sitten alkaa heräillä...
Väsymyksestä huolimatta tämä arki on ihanaa, ja rakastan poikaa yli kaiken. Häntä on ihanaa helliä ja hoitaa! Ihania ovat myös ne hetket, kun hän alkaa innokkaasti syömään, ja heiluttelee hyväntuulisesti päätään rintaani vasten velmun ja hymyilevän näköisenä : ) Oih, en jaksaisi millään odottaa niitä oikeita hymyjä!!!
Täällä siis vaippa-arki asettuu hiljalleen uomiinsa. Päivä päivältä on helpompaa, vaikka ei tätä erityisen vaikeaksi ole voinutkaan sanoa. Väsymystä on se sijaan riittänyt. Ja kaoottiselta tämä on kuitenkin näin alussa tuntunut, mutta se mielestäni helpottaa koko ajan. Edelleen on kuitenkin PALJON niitä hetkiä, kun en kerta kaikkiaan käsitä, mitä pikkuinen on vailla.
Viimeisinä kolmena iltana poika on itkenyt n. klo 22-02 aikoihin parin tunnin ajan, hetkittäin suoraa huutoa. En oikein tiedä, onko hän nälkäinen; olemme varmistelleet vielä korvikkeella, mutta vasta sellaisen ajan kuluttua, että siinä vaiheessa hän on varmasti ollut jo yliväsynytkin. Rinnalla hän viihtyisi koko ajan (lukuunottamatta niitä yliväsyneitä hetkiä, kun vain vatkaa hermostuneena päätään, eikä jaksa keskittyä imemiseen), se tuntuu olevan ainoa paikka, jossa takuuvarmasti rauhoittuu. Pääsääntöisesti hän on rauhallinen, ja itkee vain kun on vailla jotain, nuo kaikki runsasitkuiset hetket sijoittuvat ilta-aikaan. Maitoa tulee ilmeisesti kohtalaisesti, mutta annamme edelleen lisäksi korviketta. Jos haluaisin vähentää korviketta, ja siis lisätä imetystä, pojan pitäisi olla rinnalla varmaan lähes koko ajan. Hän ei kuitenkaan tunnu jaksavan imeä enää kovin pitkän ajan kuluttua, vaan torkahtelee ja torkahtelee rinnalle : / Hankala yhtälö! Ja yllättävän paljon nyt sitten kuitenkin murehdin tuota imetysasiaa, vaikka olinkin päättänyt toisin. Harmittaa kyllä, että maitoa ei tule niin reilusti, että se pelkästään tuntuisi riittävän : (
Mietimme myös, voisivatko nuo iltaitkut johtua antibioottikuuristani (ilmeisesti sain rintatulehduksen, yhtenä iltana nousi nopeasti kuume, toinen rinta punoitti hieman, ja tulehdusarvot olivat hyvin lievästi koholla), joka monesti aiheuttaa vauvoille mahavaivoja, mutta luulisi, että vaikeaa oloa olisi silloin myös päivisin!? Annamme hänelle kuitenkin rela-tippoja tuon kuurin ajan. Ärsyttää muutenkin koko kuuri, kun ilmeisesti tulehdus olisi sitten kuitenkin voinut mennä ohi ilmankin. Itse inhoan kaikkia ylimääräisiä lääkkeitä. Lisäksi olen muutenkin huolissani vauvan vastustuskyvystä ja bakteerikannasta, kun on kerran sektiovauva, eikä ihan pelkällä rintamaidolla. Huoh!
Kasvua oli joka tapauksessa tullut vaadittava määrä. Syntymäpaino on saavutettu ja ohitettu, ja neuvolassa viime perjantaina 3 viikon iässä mitat olivat 3755g/52cm (syntymämitat siis 3680g/50cm). Kuulemma riittää, mutta korvikkeen antoa jatketaan edelleen. Neuvolassa kaikki oli muutenkin hienosti, ja poika sai erityismaininnan siitä, miten kiinnostuneena jo tarkkailee ympäristöään. Lisäksi hän on kannatellut päätään tosi hienosti jo ihan alusta asti. Oma hemoglobiinini oli muuten parin viikon päästä sektiosta 150, eli rautalisää en tarvitse ; )
Väsymystä siis riittää, ja paljon, enkä oikein edelleenkään ole saanut nukuttua päivisin. Poika nukkuu yhden tai kaksi muutaman tunnin pätkää päivän mittaan, eli siis 2-4h, ja muuten vain torkahtelee. Noistakin toisen pätkän yleensä vain siinä tapauksessa, että lähdetään silloin jonnekin autolla tai vaunuilla, joihin takuuvarmasti nukahtaa. Tänään kävimme heti aamupäivällä vaunulenkillä, ja siitä lähtien on nukkunut, nyt 2,5h. Tämä hetki on siis päivästä ainoa, jolloin ennätän käydä pesulla, syödä ja pukeutua. Muuten ne omat hetket ovat todella lyhyitä, eli pitää valita tyyliin mennäkö vessaan vai keittääkö kuppi kahvia... Yleensä tuostakin ajasta menee aluksi jonkin aikaa ihan akuutteihin hommiin: tuttipullojen pesemiseen, jälkien siivoiluun (yleensä poika pissaa joka aamu hoitoalustalle) jne. Siinä vaiheessa, kun olen tehnyt pakolliset hommat, ja mahdollisesti syönyt, alkaisi itselläni olla sellainen olo, että uni maistuisi taas, mutta siinä vaiheessa vauva sitten alkaa heräillä...
Väsymyksestä huolimatta tämä arki on ihanaa, ja rakastan poikaa yli kaiken. Häntä on ihanaa helliä ja hoitaa! Ihania ovat myös ne hetket, kun hän alkaa innokkaasti syömään, ja heiluttelee hyväntuulisesti päätään rintaani vasten velmun ja hymyilevän näköisenä : ) Oih, en jaksaisi millään odottaa niitä oikeita hymyjä!!!
Hei kovasti tsemppiä imetykseen, taisi olla kolmas viikko kun itsellä lähti imetys niin hyvin käyntiin että sain jättää korvikkeen pois. Itselle tuo imetys oli tosi kova paikka aluksi, mutta pikkuhiljaa se luonnistui. Sain hyvin tukea kun kävin imetyspoliklinikalla vielä kotiin päästyäni. Koita rentoutua ja anna pojan olla rinnalla aina kun haluaa, näin rintasi alkaa hiljalleen huomata, että maitoa tarvitaan lisää. Suosittelen sellaista imetysopas kirjaa kirjastosta ( en muista nimeä ) mutta vauva kannessa ja a5 kokoinen. Olisko suomalainen imetysopas tms. Siitä sain itselleni paljon tukea ! s-postia saat halutessasi laittaa!
VastaaPoistaMeilläkin omat hetket tosi lyhyitä, kun ei tää kaveri nuku hyvin kuin liikkuvissa vaunuissa tai autossa pidempiä pätkiä päivällä. Parvekkeella nukkuu yhtä soittoa maksimissaan tunnin ja jos jaksaa käydä heijaamassa vaunuja ja laittamassa tuttia suuhun, saattaa partsipätkää saada venytettyä kahteen tuntiin, mutta eipä sillon voi itse nukkua. Yksikseen( siis niin että olen vieressä, esim. tietoneella) ei oikein viihdy hetkeäkään sitterissä, lelukaaren alla tmv. vaan heti alkaa käninä..hoah. Mutta kai tää vaan on sitten tätä :)
VastaaPoistaPaloma: Kiitos tsempeistä <3 Nyt alkaa onneksi vähän helpottaa jo, vaikka vielä onkin vähän petrattavaa korvikkeen suhteen :) Kiitos tuesta!
VastaaPoistaAlice: Samat kuviot täällä, yksinään ei viihdy, ja tosiaan autoillessa ja vaunulenkeillä ei itse pysty nukkumaan... Elän toivossa, että kun alkaa kiinnostua enemmän ympäristöstään tuo itsekseenkin viihtyminen vähän paranisi...
Mutta tosiaan, tää nyt ehkä vaan on tätä =)