Eilen kävimme tarkistusultrassa. Kohonneiden sokeriarvojeni vuoksi sikiön kokoa halutaan vielä seurata. No, ultrassa kaikki oli oikein mallikkaasti ♥ Nyt on siis rv 36+2. Eilinen kokoarvio oli 2800g, ja murunen on kuulemma oikein sopusuhtainen. Vatsanympärys mitattiin kahteen kertaan, eikä ylimääräistä rasvaa ole kertynyt. Jos sikiö saa liikaa sokeria, on kuulemma riski, että vyötärölle kertyy rasvaa, mutta poikasemme on onneksi toistaiseksi välttynyt vyötärölihavuudelta ;) Hän on kasvanut niin tasaisesti keskikäyrällä, että jos mitään suurempia muutoksia ei tapahdu, arvio lasketun ajan syntymäpainosta oli keskiarvio, eli 3700g. Seuraava käynti sovittiinkin sitten viikolle 41+0, hui! Ilmoitin kyllä, että toiveissamme ei ole päästä sitten paikalle ;)
Lisäksi vaavi on kuuliaisesti pää alaspäin, ja kiinnittynyt, eli oletuksena on normaali alatiesynnytys. Kohdunsuu on pehmentynyt, ja lääkäri mutisi jotain sentistä, ymmärsin niin, että olisi sormelle auki. Kohdunkaulan pituus 2cm. Yritin kovasti kysellä, koska hän arvelee pienokaista saapuvaksi, mutta voin kuulemma kristallipallosta katsoa :D Pidin lääkäristä hurjasti, hän oli juuri meidän oloisemme. Kokenut ja sopivan suorasanainen, pilkettä silmäkulmassa. Muutenkin koko äitipolimme henkilökunta on vaikuttanut ihanalta, mikä tuntuu hyvältä tulevaa koitosta ajatellen.
Eilisen jälkeen olo on ollut - jos mahdollista - vieläkin malttamattomampi. En millään jaksaisi odottaa, että näemme pikkuisen!!! Vielä tuntuu ihanalta sekin, että hän on tuolla masussa, mutta yhä enemmän odotan sitä, että saamme hänet syliimme ihan oikeasti. Se tunne, että jos tämä onkin vain ihanaa unta tuntuu myös vain suurenevan...! Tuntuu ihan käsittämättömältä, että olemme päässeet jo näin pitkälle ♥
Olen miettinyt kovasti viime aikoina sitä yritysajan raskautta. Nautin siitä, että elämä tuntuu nyt niin valoisalta. Ja olen yllättynyt siitä, miten vaivattomasti tunnelmat ovat kääntyneet toisenlaisiksi, siihen ilmeisesti riitti vain onnistuminen. Toki se olikin ainoa asia joka suretti, joten lienee luonnollista että asian korjauduttua murheetkin tuntuvat väistyneen. On ihanaa, kun on aivan vilpittömän onnellinen lähipiirin raskaus- ja vauvauutisista. Edelleen olen herkkä tietynlaisille kommenteille, mutta ohitan ne kevyemmin kuin ennen. Lähipiirissäni on paljon tapauksia, joissa hoidoilla on saatu esikoinen, ja sitten toinen onkin tullut ihan luomusti. Ihmiset ovat mielellään kertoneet näitä tarinoita minulle, ja yllätyksekseni sen sijaan, että hermostuisin ja sanoisin kirpeästi, että kaikille ei kuitenkaan käy niin onnellisesti, huomaan ajattelevani, että entäs jos... Toinen olisi toiveissa niin pian kuin mahdollista, sillä emme halua/voi tuhlata aikaa yhtään enemmän kuin on välttämätöntä. Niin monta vuotta - ja hoitoa - tähän meni. Olemme kuitenkin realistisia asian suhteen. Joka tapauksessa uskon tällä hetkellä, että toisen yrittäminen ei tule olemaan kaiken kokemamme jälkeen yhtä stressaavaa kuin ensimmäisen. Aika näyttää, onko näin. Juuri nyt minusta tuntuu kuitenkin, että on erilaista pohtia, tuleeko äidiksi ikinä, koskaan, kenellekään, kuin yrittää onnistua niin, että on jo yksi, rakas kullanmuru hoivattavana. Tältä minusta siis tuntuu. Tällä hetkellä.
Nyt on kuitenkin niin onnellinen tilanne, että saan keskittyä täysillä tähän sisälläni kasvavaan, maailman rakkaimpaan olentoon. Hän ansaitsee kaiken huomiomme ja kaikki lämpimät tunteemme. Hän ansaitsee nyt kaiken, mitä meillä on annettavana.
Lisäksi vaavi on kuuliaisesti pää alaspäin, ja kiinnittynyt, eli oletuksena on normaali alatiesynnytys. Kohdunsuu on pehmentynyt, ja lääkäri mutisi jotain sentistä, ymmärsin niin, että olisi sormelle auki. Kohdunkaulan pituus 2cm. Yritin kovasti kysellä, koska hän arvelee pienokaista saapuvaksi, mutta voin kuulemma kristallipallosta katsoa :D Pidin lääkäristä hurjasti, hän oli juuri meidän oloisemme. Kokenut ja sopivan suorasanainen, pilkettä silmäkulmassa. Muutenkin koko äitipolimme henkilökunta on vaikuttanut ihanalta, mikä tuntuu hyvältä tulevaa koitosta ajatellen.
Eilisen jälkeen olo on ollut - jos mahdollista - vieläkin malttamattomampi. En millään jaksaisi odottaa, että näemme pikkuisen!!! Vielä tuntuu ihanalta sekin, että hän on tuolla masussa, mutta yhä enemmän odotan sitä, että saamme hänet syliimme ihan oikeasti. Se tunne, että jos tämä onkin vain ihanaa unta tuntuu myös vain suurenevan...! Tuntuu ihan käsittämättömältä, että olemme päässeet jo näin pitkälle ♥
Olen miettinyt kovasti viime aikoina sitä yritysajan raskautta. Nautin siitä, että elämä tuntuu nyt niin valoisalta. Ja olen yllättynyt siitä, miten vaivattomasti tunnelmat ovat kääntyneet toisenlaisiksi, siihen ilmeisesti riitti vain onnistuminen. Toki se olikin ainoa asia joka suretti, joten lienee luonnollista että asian korjauduttua murheetkin tuntuvat väistyneen. On ihanaa, kun on aivan vilpittömän onnellinen lähipiirin raskaus- ja vauvauutisista. Edelleen olen herkkä tietynlaisille kommenteille, mutta ohitan ne kevyemmin kuin ennen. Lähipiirissäni on paljon tapauksia, joissa hoidoilla on saatu esikoinen, ja sitten toinen onkin tullut ihan luomusti. Ihmiset ovat mielellään kertoneet näitä tarinoita minulle, ja yllätyksekseni sen sijaan, että hermostuisin ja sanoisin kirpeästi, että kaikille ei kuitenkaan käy niin onnellisesti, huomaan ajattelevani, että entäs jos... Toinen olisi toiveissa niin pian kuin mahdollista, sillä emme halua/voi tuhlata aikaa yhtään enemmän kuin on välttämätöntä. Niin monta vuotta - ja hoitoa - tähän meni. Olemme kuitenkin realistisia asian suhteen. Joka tapauksessa uskon tällä hetkellä, että toisen yrittäminen ei tule olemaan kaiken kokemamme jälkeen yhtä stressaavaa kuin ensimmäisen. Aika näyttää, onko näin. Juuri nyt minusta tuntuu kuitenkin, että on erilaista pohtia, tuleeko äidiksi ikinä, koskaan, kenellekään, kuin yrittää onnistua niin, että on jo yksi, rakas kullanmuru hoivattavana. Tältä minusta siis tuntuu. Tällä hetkellä.
Nyt on kuitenkin niin onnellinen tilanne, että saan keskittyä täysillä tähän sisälläni kasvavaan, maailman rakkaimpaan olentoon. Hän ansaitsee kaiken huomiomme ja kaikki lämpimät tunteemme. Hän ansaitsee nyt kaiken, mitä meillä on annettavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti