... is no plan at all.
Sen verran alan tästä vauvanhoidosta ymmärtää ; ) Kaikki muu tuntuukin olevan ihan avaruustiedettä. Kyllä ihme on, jos on kaksi samanlaista päivää putkeen ja hetkittäin sitä on aika hämmentynyt kaiken tämän äärellä.
Viikonloppuna muru nukkui taas isänsä kanssa kaksi yötä. Minä NAUTIN, ja tuntuu jo tänään, että tarpeeseen nuo levot tulivat, että jaksaa taas viikon, kun jo eilen illalla alkoi ihme nukutushulinat. Isänsä kanssa nukahti nätisti. Heräsi yöllä syömään, ja syönnin jälkeen Mies oli tökännyt vaavin sänkyyn, jossa oli hetken aikaa somasti jokellellut ja nukahtanut sitten. No, eipä äidin kanssa : ( Kauhea nukutusralli puoliltaöin, kaksi tuntia siihen lopulta meni. Hetkittäin kirkui ihan suoraa huutoa, eikä huolinut suuhunsa mitään (en siis epäillytkään nälkäiseksi, kun syönnistä ei ollut kovin kauaa aikaa). Sitten ihan yhtäkkiä lopetti huutamisen ja oli vähän uneliaan oloinen, joten laitoin sänkyynsä. Siinä sitten hetken pulisi jotain, imeskeli julmetusta maiskutuksesta päätellen nyrkkejään, ja nukahti itsekseen. Nukkui neljä tuntia, heräsi syömään, ja kun yritin syönnin jälkeen laittaa sänkyyn, alkoi joka kerta itku. Isänsä kanssa oli siis jäänyt sänkyyn itsekseen. Kokeilin monta kertaa, ja aina alkoi parku lähes samantien kun osui sänkyyn. En kyllä enää muista, miten lopulta nukahti, kanniskelinko vai tunginko tissiä suuhun, mutta nukahti sitten kuitenkin. Puolitoista tuntia meni siinä syötössä nukutuksineen. Tänään heräsi hyvällä tuulella, mutta sitä ei kauan kestänyt, ja aamupäivällä ei kelvannut mikään muu kuin kanniskelu tai hoitopöydällä seurustelu - siitä hän tykkää onneksi aina. Aika kiireesti lähdimme sitten vaunulenkille, ja niitä päiväunia nukkuu nyt sitten vieläkin.
Välillä on meininki ihan pähkähullun oloista, mutta onneksi tässä äitiyslomalla ollaan, ja kalenteri menoista tyhjä. Kyllä tämä zombiena haahuilu ainakin näin kotioloissa menee ; ) Kuten ihana palstaystäväni (ja nykyisin tuttu myös tosielämästä ;) ) totesi, kyllä tämä tuntuu olevan yhtä ongelmasta toiseen menemistä :D Eli onhan siinä puolensa, että vaiheet tulevat ja menevät. Ja kyllä sitä vaan sen voimalla jaksaa, kun on ihana vauva, ja saa seurata, miten pieni kehittyy päivä päivältä ♥ Poika on onneksi yhä useammin nauravainen, ja koko ajan seurustelevaisempi ja pidempiä aikoja hereillä. Tykkää ihan hirveästi katsoa itseään (ja meitä) peilistä : ) Ja tykkää pesulla käynnistä. Ja eilen bongasi lopulta omat nyrkkinsä, joita sitten silmät killissä katseli ♥
---
Tämän Bloggerin kanssa olen tapellut nyt kaksi päivää, ja perun kyllä puheeni siitä, että vika olisi ollut käyttäjässä. No ei kyllä varmasti ollut... Olen tehnyt kaiken koko ajan ihan samalla tavalla, ja tänään joku ihme tapahtui (en todellakaan tiedä, mitä...), ja sain tämän suunnilleen mieleisekseni. Vielä pitäisi hienosäätää leveyksiä ja sen sellaista, mutta en kyllä ihan vähään aikaan uskalla tähän koskea... saa luvan kelvata toistaiseksi näin. Lisäksi olisi ihanaa vaihdella pohjaa usein, kun tuolla shabbyblogsissa olisi niiiiin ihania pohjia, mutta vähän tämä sekoilu kyllä nosti kynnystä vaihtaa taustaa :D
Sen verran alan tästä vauvanhoidosta ymmärtää ; ) Kaikki muu tuntuukin olevan ihan avaruustiedettä. Kyllä ihme on, jos on kaksi samanlaista päivää putkeen ja hetkittäin sitä on aika hämmentynyt kaiken tämän äärellä.
Viikonloppuna muru nukkui taas isänsä kanssa kaksi yötä. Minä NAUTIN, ja tuntuu jo tänään, että tarpeeseen nuo levot tulivat, että jaksaa taas viikon, kun jo eilen illalla alkoi ihme nukutushulinat. Isänsä kanssa nukahti nätisti. Heräsi yöllä syömään, ja syönnin jälkeen Mies oli tökännyt vaavin sänkyyn, jossa oli hetken aikaa somasti jokellellut ja nukahtanut sitten. No, eipä äidin kanssa : ( Kauhea nukutusralli puoliltaöin, kaksi tuntia siihen lopulta meni. Hetkittäin kirkui ihan suoraa huutoa, eikä huolinut suuhunsa mitään (en siis epäillytkään nälkäiseksi, kun syönnistä ei ollut kovin kauaa aikaa). Sitten ihan yhtäkkiä lopetti huutamisen ja oli vähän uneliaan oloinen, joten laitoin sänkyynsä. Siinä sitten hetken pulisi jotain, imeskeli julmetusta maiskutuksesta päätellen nyrkkejään, ja nukahti itsekseen. Nukkui neljä tuntia, heräsi syömään, ja kun yritin syönnin jälkeen laittaa sänkyyn, alkoi joka kerta itku. Isänsä kanssa oli siis jäänyt sänkyyn itsekseen. Kokeilin monta kertaa, ja aina alkoi parku lähes samantien kun osui sänkyyn. En kyllä enää muista, miten lopulta nukahti, kanniskelinko vai tunginko tissiä suuhun, mutta nukahti sitten kuitenkin. Puolitoista tuntia meni siinä syötössä nukutuksineen. Tänään heräsi hyvällä tuulella, mutta sitä ei kauan kestänyt, ja aamupäivällä ei kelvannut mikään muu kuin kanniskelu tai hoitopöydällä seurustelu - siitä hän tykkää onneksi aina. Aika kiireesti lähdimme sitten vaunulenkille, ja niitä päiväunia nukkuu nyt sitten vieläkin.
Välillä on meininki ihan pähkähullun oloista, mutta onneksi tässä äitiyslomalla ollaan, ja kalenteri menoista tyhjä. Kyllä tämä zombiena haahuilu ainakin näin kotioloissa menee ; ) Kuten ihana palstaystäväni (ja nykyisin tuttu myös tosielämästä ;) ) totesi, kyllä tämä tuntuu olevan yhtä ongelmasta toiseen menemistä :D Eli onhan siinä puolensa, että vaiheet tulevat ja menevät. Ja kyllä sitä vaan sen voimalla jaksaa, kun on ihana vauva, ja saa seurata, miten pieni kehittyy päivä päivältä ♥ Poika on onneksi yhä useammin nauravainen, ja koko ajan seurustelevaisempi ja pidempiä aikoja hereillä. Tykkää ihan hirveästi katsoa itseään (ja meitä) peilistä : ) Ja tykkää pesulla käynnistä. Ja eilen bongasi lopulta omat nyrkkinsä, joita sitten silmät killissä katseli ♥
---
Tämän Bloggerin kanssa olen tapellut nyt kaksi päivää, ja perun kyllä puheeni siitä, että vika olisi ollut käyttäjässä. No ei kyllä varmasti ollut... Olen tehnyt kaiken koko ajan ihan samalla tavalla, ja tänään joku ihme tapahtui (en todellakaan tiedä, mitä...), ja sain tämän suunnilleen mieleisekseni. Vielä pitäisi hienosäätää leveyksiä ja sen sellaista, mutta en kyllä ihan vähään aikaan uskalla tähän koskea... saa luvan kelvata toistaiseksi näin. Lisäksi olisi ihanaa vaihdella pohjaa usein, kun tuolla shabbyblogsissa olisi niiiiin ihania pohjia, mutta vähän tämä sekoilu kyllä nosti kynnystä vaihtaa taustaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti