Rv 28+5. Piti oikein tarkistaa kalenterista...
Olen edelleen miettinyt blogin jatkoa, kun ei ole tullut kirjoitettua mitään. Raskausaika on ollut niin helppo, ettei oikein ole ollut mitään raportoitavaa, ja muutenkin tarvetta avautumiseen oli näköjään paljon enemmän silloin, kun tarvottiin hoitotaivalta. Nautin edelleen joka sekunti siitä, että elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta, ja fiilis on jatkuvasti valoisa ja onnellinen. Ihanaa olla taas oma itsensä, nyt jälkikäteen sen vasta tajuaakin miten erilainen sitä on tässä matkan varrella ollut.
Raskaus on siis sujunut erinomaisesti. Ei ole ollut mitään muita vaivoja, kuin kipeät lonkat. Käveleminen on hidasta taaperrusta, ja tuntuu hankalalta laskea painoa etenkään vasemmalle lonkalle, siis pukeutuminenkin on hetkittäin hieman hankalaa. Aamuisin tilanne on parempi, mutta iltaa kohti aina pahenee. Toinen vaiva ilmaantui pari hellepäivää sitten: TURVOTUS isolla T:llä... Kävin jo kertaalleen mittauttamassa verenpaineeni, kun rupesin hermoilemaan mahdollista raskausmyrkytystä, sen verran valtavaa tuo turvotus oli, mutta verenpaine oli ihanteellinen... Kaksi hellepäivää, ja nilkat turposivat aivan kauheiksi. Eilen aamulla en ensimmäistä kertaa saanut laitettua sormuksia sormeen :( (Olin ollut edellisillan turvotusta katsellessani kaukaa viisas ja jättänyt ne yöksi pois...). No, helteet ovat kuulemma takanapäin, ja tässä yksi helpottunut!!! Jo eilisiltana tilanne oli parempi, kun sää alkuillasta viileni, ja tänä aamuna mulla oli NILKAT, oi autuutta :) Heinä- elokuun helteitä siis odotellessa... Onneksi töitä on enää kaksi viikkoa, sen jälkeen on ihan sama millainen olo/olemus on, kun saa vaan olla ja nauttia, ja alkaa toden teolla valmistautumaan vauvan tuloon. Meillä on ollut niin paljon kaikkea hulinaa, että olemme suosiolla jättäneet lähes kaiken kesälomaan ja äitiyslomaan - onneksi on yhteinen kesäloma, ja itselläni kaksi kuukautta vapaata ennen vauvan tuloa.
Maha on kasvanut hurjasti, ja itse asiassa niin paljon, että kävimme taannoin neuvolalääkärin lähetteellä sen vuoksi ihan seurantaultrassa. On kyllä ollutkin ihan selkeästi suurempi kuin muilla samoilla viikoilla olevilla... Ultrassa tarkistettiin poikasen koko ja lapsiveden määrä - kaikki oli normaalia! Pikkuinen menee keskikäyrällä, oli silloin 1090 g, nyt varmaankin 1300 g:n tienoilla. Hurjaa! Mahan (ja siis kohdun) suurta kokoa ei siis selitä mikään, se vain on sitten kuulemma sen mallinen ;) No, eipä sen väliä, rakastan massuani hurjasti...! Vähän hankalaa sen kanssa on hetkittäin elää, kyljen kääntäminen sängyssä on hankalaa, samoin monet muut asiat, mutta ei haittaa! Ihanaa olla raskaana, rakastan joka sekuntia ♥
Lisäksi sokerirasituksessa yksi arvo oli rajalla, ja sen vuoksi olen joutunut mittailemaan sokereita... blääh. Riittää että yksikin arvo on edes rajalla, sen jälkeen on virallisesti raskausdiabetes. No, en huolehdi asiasta suuresti: kaikki mittaamani arvot ovat olleet normaaleja. Ja tuon diagnoosin ansiosta joudumme (= pääsemme) ylimääräiseen seurantaultraan viikolla 36, ja mikäs sen mukavampaa kuin päästä taas tarkastelemaan poikasta ;) Kaikessa on siis hyvätkin puolensa, ja kunhan vain poikanen jatkaa keskikäyrällä (tai edes käyrien sisäpuolella) porskuttamistaan, olen tyytyväinen.
Lisäksi liittomme Mieheni kanssa sai Herran siunauksen, viikonloppu oli varmasti elämäni ihanin ja onnellisin, ja tämä alkukesä onkin ollut kaikin puolin elämäni onnellisinta aikaa mistä tahansa näkökulmasta katsottuna...!!! ♥ ♥ ♥ Aloinkin jo panikoimaan Miehelle tässä yhtenä päivänä, että entäs nyt kun olen niin onnellinen, että tuntuu ettei ole mitenkään edes mahdollista olla tätä onnellisempi... että onko suunta nyt vain alaspäin :D Mutta eiköhän se onnen määrä tästä vielä kasva, kunhan saadaan kauan odotettu ja maailman rakastetuin ja toivotuin poikanen maailmaan... Nautin kyllä tästä kaikesta ihanasta aivan täysillä, niin pitkään tätä on odotettu.
Postauksesta tuli aika imelä (ei voi mitään, kun ei tällä hetkellä ole mitään valittamista ;) ), ja tähän lopuksi taidankin vielä vähän lisätä sitä ja vastata Paloman kivaan haasteeseen, joka oli blogitauostani johtuen joutunut odottamaan pitkään.
Siis Hyvän mielen haaste: Tarkoitus on listata hyvää mieltä tuottavia asioita (10kpl) satunnaisessa järjestyksessä. Sen jälkeen haaste pitää pistää viidelle eteenpäin!
1. Rakas, turvallinen, yllätyksellinen ja maailman paras Mieheni
2. Olen raskaana, ja se, kun tunnen pikkuisemme potkuja mahassani
3. Sympaattiset, rakkaat lemmikkimme
4. Aurinko
5. Jäätelö ja mansikat
6. Nukkuminen
7. Koti ♥
8. Ystävät ja ihanat työkaverit
9. Matkustelu ja matkalta kotiin palaaminen
10. Musiikki
Olipas sääli kun piti lopettaa kymmeneen - vastahan siinä pääsi alkuun...!
Laitan haasteen eteenpäin Shaynalle, Harukolle, Barballe, EmmyAuroralle ja Alicelle.
Ihania ja aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!
Yritän vähän aktiivisemmin kirjoitella kuulumisia, kun en näköjään raskikaan vielä luopua tästä blogista ;)
Yours, Tunteellinen Siili
Olen edelleen miettinyt blogin jatkoa, kun ei ole tullut kirjoitettua mitään. Raskausaika on ollut niin helppo, ettei oikein ole ollut mitään raportoitavaa, ja muutenkin tarvetta avautumiseen oli näköjään paljon enemmän silloin, kun tarvottiin hoitotaivalta. Nautin edelleen joka sekunti siitä, että elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta, ja fiilis on jatkuvasti valoisa ja onnellinen. Ihanaa olla taas oma itsensä, nyt jälkikäteen sen vasta tajuaakin miten erilainen sitä on tässä matkan varrella ollut.
Raskaus on siis sujunut erinomaisesti. Ei ole ollut mitään muita vaivoja, kuin kipeät lonkat. Käveleminen on hidasta taaperrusta, ja tuntuu hankalalta laskea painoa etenkään vasemmalle lonkalle, siis pukeutuminenkin on hetkittäin hieman hankalaa. Aamuisin tilanne on parempi, mutta iltaa kohti aina pahenee. Toinen vaiva ilmaantui pari hellepäivää sitten: TURVOTUS isolla T:llä... Kävin jo kertaalleen mittauttamassa verenpaineeni, kun rupesin hermoilemaan mahdollista raskausmyrkytystä, sen verran valtavaa tuo turvotus oli, mutta verenpaine oli ihanteellinen... Kaksi hellepäivää, ja nilkat turposivat aivan kauheiksi. Eilen aamulla en ensimmäistä kertaa saanut laitettua sormuksia sormeen :( (Olin ollut edellisillan turvotusta katsellessani kaukaa viisas ja jättänyt ne yöksi pois...). No, helteet ovat kuulemma takanapäin, ja tässä yksi helpottunut!!! Jo eilisiltana tilanne oli parempi, kun sää alkuillasta viileni, ja tänä aamuna mulla oli NILKAT, oi autuutta :) Heinä- elokuun helteitä siis odotellessa... Onneksi töitä on enää kaksi viikkoa, sen jälkeen on ihan sama millainen olo/olemus on, kun saa vaan olla ja nauttia, ja alkaa toden teolla valmistautumaan vauvan tuloon. Meillä on ollut niin paljon kaikkea hulinaa, että olemme suosiolla jättäneet lähes kaiken kesälomaan ja äitiyslomaan - onneksi on yhteinen kesäloma, ja itselläni kaksi kuukautta vapaata ennen vauvan tuloa.
Maha on kasvanut hurjasti, ja itse asiassa niin paljon, että kävimme taannoin neuvolalääkärin lähetteellä sen vuoksi ihan seurantaultrassa. On kyllä ollutkin ihan selkeästi suurempi kuin muilla samoilla viikoilla olevilla... Ultrassa tarkistettiin poikasen koko ja lapsiveden määrä - kaikki oli normaalia! Pikkuinen menee keskikäyrällä, oli silloin 1090 g, nyt varmaankin 1300 g:n tienoilla. Hurjaa! Mahan (ja siis kohdun) suurta kokoa ei siis selitä mikään, se vain on sitten kuulemma sen mallinen ;) No, eipä sen väliä, rakastan massuani hurjasti...! Vähän hankalaa sen kanssa on hetkittäin elää, kyljen kääntäminen sängyssä on hankalaa, samoin monet muut asiat, mutta ei haittaa! Ihanaa olla raskaana, rakastan joka sekuntia ♥
Lisäksi sokerirasituksessa yksi arvo oli rajalla, ja sen vuoksi olen joutunut mittailemaan sokereita... blääh. Riittää että yksikin arvo on edes rajalla, sen jälkeen on virallisesti raskausdiabetes. No, en huolehdi asiasta suuresti: kaikki mittaamani arvot ovat olleet normaaleja. Ja tuon diagnoosin ansiosta joudumme (= pääsemme) ylimääräiseen seurantaultraan viikolla 36, ja mikäs sen mukavampaa kuin päästä taas tarkastelemaan poikasta ;) Kaikessa on siis hyvätkin puolensa, ja kunhan vain poikanen jatkaa keskikäyrällä (tai edes käyrien sisäpuolella) porskuttamistaan, olen tyytyväinen.
Lisäksi liittomme Mieheni kanssa sai Herran siunauksen, viikonloppu oli varmasti elämäni ihanin ja onnellisin, ja tämä alkukesä onkin ollut kaikin puolin elämäni onnellisinta aikaa mistä tahansa näkökulmasta katsottuna...!!! ♥ ♥ ♥ Aloinkin jo panikoimaan Miehelle tässä yhtenä päivänä, että entäs nyt kun olen niin onnellinen, että tuntuu ettei ole mitenkään edes mahdollista olla tätä onnellisempi... että onko suunta nyt vain alaspäin :D Mutta eiköhän se onnen määrä tästä vielä kasva, kunhan saadaan kauan odotettu ja maailman rakastetuin ja toivotuin poikanen maailmaan... Nautin kyllä tästä kaikesta ihanasta aivan täysillä, niin pitkään tätä on odotettu.
Postauksesta tuli aika imelä (ei voi mitään, kun ei tällä hetkellä ole mitään valittamista ;) ), ja tähän lopuksi taidankin vielä vähän lisätä sitä ja vastata Paloman kivaan haasteeseen, joka oli blogitauostani johtuen joutunut odottamaan pitkään.
Siis Hyvän mielen haaste: Tarkoitus on listata hyvää mieltä tuottavia asioita (10kpl) satunnaisessa järjestyksessä. Sen jälkeen haaste pitää pistää viidelle eteenpäin!
1. Rakas, turvallinen, yllätyksellinen ja maailman paras Mieheni
2. Olen raskaana, ja se, kun tunnen pikkuisemme potkuja mahassani
3. Sympaattiset, rakkaat lemmikkimme
4. Aurinko
5. Jäätelö ja mansikat
6. Nukkuminen
7. Koti ♥
8. Ystävät ja ihanat työkaverit
9. Matkustelu ja matkalta kotiin palaaminen
10. Musiikki
Olipas sääli kun piti lopettaa kymmeneen - vastahan siinä pääsi alkuun...!
Laitan haasteen eteenpäin Shaynalle, Harukolle, Barballe, EmmyAuroralle ja Alicelle.
Ihania ja aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!
Yritän vähän aktiivisemmin kirjoitella kuulumisia, kun en näköjään raskikaan vielä luopua tästä blogista ;)
Yours, Tunteellinen Siili
Mukavaa lukea että jollain menee erittäin hyvinkin välillä. :)
VastaaPoistaOnnittelut avioitumisestakin!
Onnea myös tänne avioliiton johdosta :) Laita ihmeessä muutama maha kuvanen tännekkin - ja tosiaan, olisi kivaa lukea useammin kuulumisia, vaikkei mitään ihmeellistä olisikaan. Minkä verran teillä vauva liikkuu? Meillä tyttö on nykyään tosi aktiivinen- vielä kun on tilaa :)
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikkoa!
Onnea muru täältäkin kautta <3
VastaaPoistaIhanaa, että pääsette pientä katsomaan noin usein, mäkin haluun ;)
Onnellista odotusta sinulle, ei ois enää pitkä aika <3
Ja kiitos haasteesta :)
Ihanan positiivista :) Mielellään minäkin lukisin tekstejäsi useamminkin, mutta eipä omakaan postaustahti päätä huimaa.
VastaaPoistaKiitos haasteesta, täytyypä ryhtyä pohtimaan :)
Kiitos kommenteista :)
VastaaPoistaPaloma: ihan mukavasti vaavi liikkuu, pitkin päivää tuntuu liikkeitä, ja iltaisin on aina partyt masussa <3 Harkitaan mahakuvasia - tosin kyllä luulen, että säästetään ne ihan itsellemme vain... mut katsotaan :)
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!!!