14.2.2012

Hyvää ystävänpäivää!

Helpotuksen huokaus! Niskapoimu-ultra on takana ja kaikki näytti oikein mainiolta. Pikkuinen oli maailman hurmaavin siellä ruudulla <3 Tänään menossa 11+0 ja murunen vastasi kokonsa puolesta viikkoja 11+2, hienosti oli siis jatkanut kasvamistaan. Olen edelleen aivan sanaton tästä kaikesta, ihanaa, että saamme elää tällaista aikaa.

Olen pohdiskellut blogin jatkoa, mutta en ole päässyt minkäänlaiseen lopputulokseen. Katsotaan, löytyykö asiaa vai jatkuuko tämä hämmennyksestä mykistynyt linja... Jos hoitojen aikana elämä tuntui olevan yhtä odottamista, niin nyt se vasta tuntuukin! Tosin tämä odotus tuntuu miljoona kertaa paremmalta ;) Tuntuu vain, että ei tosiaan ole juuri mitään sanottavaa. Olotilasta ei riitä mitään kerrottavaa, ja vielä ei kuitenkaan uskalla mitään ihmeellistä suunnitella tulevaisuutta silmällä pitäen. Nyt aion vain nauttia olostani :) Kätilö kyllä muistutti, että tämä kahdestoista viikkohan kuuluu vielä varsinaisiin riskiviikkoihin, mutta yritän olla stressaamatta. Eikä se ole edes vaikeaa, nyt olo on ihan oikeasti iloinen ja onnellinen. Tämä on elämäni ihanin ystävänpäivä! Sovimme Miehen kanssa, että emme hanki toisillemme mitään tänä ystävänpäivänä, vaan ultrakäynti saa riittää. Ja kyllä, se todella riittää.

2 kommenttia:

  1. Kyllä se hämmennys siitä kohta muuttuu pesän rakentamiseksi! :) Olen blogisi uusi lukija! :)

    VastaaPoista
  2. Oikeassa olit... ja tervetuloa :) Tosin juttua on nyt tullut vähänlaisesti! Tuntuu, että murheellisena oli paljon enemmän vuodatettavaa, kuin iloisena ;) Mut katsotaan miten asiaa jatkossa riittää... Hyvää vointia Sinulle!

    VastaaPoista